Pol Pot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pol Pot
PolPot.jpg
Kambodžan 29. pääministeri
14. huhtikuuta 197627. syyskuuta 1976
25. lokakuuta 19767. tammikuuta 1979
Edeltäjä Khieu Samphan
Nuon Chea
Seuraaja Nuon Chea
Pen Sovan
Tiedot
Syntynyt Kâmpóng Thum, Ranskan Indokiina
19. toukokuuta 1925
Kuollut 15. huhtikuuta 1998 (72 vuotta)
Anlong Veng Kambodža
Puolue Kambodžan kommunistinen puolue
Puoliso Khieu Ponnary (ero.)
Mea Son
Uskonto ateisti (aiemmin Theravada-buddhalaisuus)

Pol Pot, oikealta nimeltään Saloth Sar (19. toukokuuta 192515. huhtikuuta 1998) oli punaisten khmerien (angkar padevat, 'vallankumouksellinen organisaatio') johtaja ja demokraattisen Kamputsean pääministeri 19761979. Pol Potin johdolla punakhmerit yrittivät luoda maahan agraariutopian,[1] jonka uhreina neljäsosa maan väestöstä sai surmansa.[2]

Varhainen elämä ja vallankumous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saloth Sar syntyi Prek Sbauvissa, joka oli siihen aikaan osa Ranskan Indokiinaa, nykyisin Kompong Thomin provinssia Kambodžassa. Vuonna 1949 hän sai radioalan stipendin Pariisiin. Opiskeluidensa aikana hänestä kehittyi kommunisti ja hän liittyi nousevaan khmerien kommunistiryhmään. Ryhmää kutsuttiin ranskalaiseksi kommunistiseksi puolueeksi. Vuonna 1953 hän palasi Kambodžaan.

Tuohon aikaan kommunistit johtivat kapinaa Ranskan Indokiinan miehitysvaltaa vastaan. Kansannousun keskus oli Vietnamissa, mutta kapinallisliikehdintää oli myös Kambodžassa ja Laosissa. Saloth Sar liittyi Viet Minhiin, mutta huomasi pian, että he keskittyivät ainoastaan Vietnamiin. 1954 Ranska vetäytyi Indokiinasta, mutta myös Viet Minh vetäytyi pohjois-Vietnamiin, Kuningas Norodom Sihanoukin järjestäessä vaalit. Sihanoukin johtama puolue voitti kaikki paikat kommunisteja vastaan - osin suosituimmuutensa takia, osin käyttämällä uhkailua.

Saloth Sar pakeni Sihanoukin salaista poliisia ja vietti kaksitoista vuotta piileskellen ja kouluttaen värvättyjä joukkoja. 1960-luvun lopussa Sihanoukin sisäisen turvallisuuden päällikkö Lon Nol järjesti brutaalin operaation vallankumouksellisia vastaan, jotka tunnettiin tuolloin nimellä Kambodžan kommunistinen puolue. Pol Pot aloitti aseellisen kansannousun hallitusta vastaan ja häntä tuki vietnamilaisten kommunistien kanssa riitaantunut Kiinan Kansantasavalta.

Ennen vuotta 1970 kommunistinen puolue oli ollut mitätön tekijä Kambodžan politiikassa. Kuitenkin 1970 amerikkalaisten tukema kenraali Lon Nol syöksi kuningas Sihanoukin vallasta. Syynä tähän oli kuninkaan (väitetty) tuki Vietkong-sisseille, joita vastaan Yhdysvallat kävi veristä Vietnamin sotaa.

Protestiksi Sihanouk siirsi tukensa Pol Potin puolelle. Samana vuonna Richard Nixon määräsi sotilastoimien ulottamisesta Kambodžan puolelle tavoitteena tuhota Etelä-Vietnamin rajan pinnassa olleet Vietkong-sissien turvapaikat. Sihanoukin tuki ja raivo amerikkalaisten invaasiosta ajoi monet Pol Potin puolelle ja pian Lon Nolin hallitus kontrolloi ainoastaan kaupunkeja.

On väitetty, etteivät punakhmerit olisi koskaan nousseet valtaan ilman Vietnamin sodan luomaa epävakautta alueella, joista etenkin Kambodžaan vaikuttivat Yhdysvaltain pommituskampanjan rajat.

Kun Yhdysvallat lähti Vietnamista ja Vietkong Kambodžasta, punakhmerit jatkoivat taistelua. Lon Nolin hallinto romahti kykenemättömänä rauhoittamaan maata. 17. huhtikuuta 1975 Kambodžan kommunistinen puolue valloitti Phnom Penhin ja Lon Nol pakeni Yhdysvaltoihin.

Norodom Sihanouk palasi valtaan 1975, mutta radikaalit kommunistit, joilla ei ollut mitään halua palauttaa monarkiaa, syrjäyttivät hänet nopeasti.

Demokraattinen Kamputsea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Demokraattinen Kamputsea

Vuoden 1976 alkupuolella punakhmerien kovan linjan radikaalit kyllästyivät Sihanoukiin ja asettivat hänet arestiin. Jäljellä oleva hallitus hajotettiin nopeasti ja Sihanouk menetti virallisesti asemansa valtion päämiehenä. Kambodžasta tuli sosialistinen tasavalta ja Khieu Samphanista ensimmäinen presidentti.

13. toukokuuta 1976 Pol Pot nimitettiin Kambodžan pääministeriksi ja hän aloitti koko maan läpäisevät sosialistiset reformit. Amerikkalaisten pommitukset olivat aiheuttaneet osassa maata maaseudun tyhjentymisen ja kaupunkeihin pakkautumisen (esimerkiksi Phnom Penhin väkiluku oli noussut miljoonalla).

Kun punakhmerit olivat saaneet vallan, he evakuoivat kansalaiset kaupungeista maalle, missä heidät pakotettiin kolhooseihin. Omaisuudesta tuli yhteistä ja koulutus järjestettiin yhteiskouluissa. Pol Potin hallinto oli erityisen jyrkkä poliittista toisinajattelua ja vastarintaa kohtaan. Tuhansia poliitikkoja ja byrokraatteja tapettiin, kun Phnom Penhistä tehtiin aavekaupunki. Monet muutkin kuolivat nälkään, sairauksiin tai teloituksiin. Maamiinoja, joita Pol Pot kutsui "täydellisiksi sotilaikseen", levitettiin laajalti ympäri maaseutua. Lopullisesta sisällissodan, Pol Potin ohjelmien ja Vietnamin miehityksen uhriluvusta kiistellään. Kolme miljoonaa oli Vietnamin asettaman hallituksen arvio. Yalen Kambodžan kansanmurhan tutkimusprojektin (http://www.yale.edu/cgp/) arvio on 1,7 miljoonaa, Amnesty Internationalin on 1,4 miljoonaa ja Yhdysvaltain viranomaisten 1,2 miljoonaa. Khieu Samphan ja Pol Pot, joiden voisi olettaa aliarvioivan tilannetta, asettivat lukuja 800 000 uhrista miljoonaan. CIA:n arvioiden mukaan teloituksia oli 50 000–100 000, keskimäärin niiden määrä on arvioitu 500 000:ksi, vankiloissa kuoli saman verran. Kansalaisten pakkosiirtäminen maaseudulle vaati ehkä 400 000 uhria, taudit ja nälkä ilmeisesti ainakin kaksin verroin. Sosialistis-kommunistisen ajan päättyessä vuonna 1979 maan väkiluku oli pudonnut n. 8 miljoonasta arviolta 5,2 miljoonaan.

Vuoden 1978 lopulla Vietnam hyökkäsi Kambodžaan, jonka armeijasta ei ollut vastustajaksi, ja Pol Pot joutui pakenemaan Thaimaan rajaseudulle. 1979 tammikuussa Vietnam asetti valtaan nukkehallituksen, joka koostui Pol Potin vainoja Vietnamiin paenneista punakhmereistä. Nämä olivat paenneet pääasiassa siksi, että he pelkäsivät heitä syytettävän vihollisen kanssa yhteistoiminnassa olemisesta. Pol Pot säilytti kuitenkin riittävästi seuraajia ja kykeni jatkamaan taistelua pienellä alueella maan läntisessä osassa. Tässä vaiheessa Kiinan kansantasavalta, joka oli siis aikaisemmin tukenut Pol Potia, hyökkäsi ja kävi lyhyen sodan Vietnamin kanssa.

Kiinan liittolaisena Pol Pot oli Neuvostoliiton vihollinen. Etenkin Yhdysvallat ja Kiinan kansantasavalta estivät Vietnamin asettaman nukkehallituksen pääsyn YK:hon. Noudattaen reaalipolitiikan linjaansa, Yhdysvallat pyrki estämään kaikkia Vietnamin valtapyrkimyksiä. Autonomistina Pol Pot vastusti Neuvostoliiton hegemonista valta-asemaa ja tästä syystä Yhdysvallat, Thaimaa ja Kiinan kansantasavalta pitivät häntä hyvänä vaihtoehtona Vietnamiin kallellaan olevan hallinnon sijaan.

Punaisten khmerien tavoite oli täydellisen tasa-arvoinen agraariyhteiskunta ja he pyrkivät siihen toimenpiteillä, jotka tähtäsivät suoraan kommunismiin vailla sosialistista välivaihetta. Rahan käytöstä luovuttiin, talous sosialisoitiin maataloutta myöten, sivistyneistö, kapitalistit ja talouselämän toimijat likvidoitiin, kaupungit lakkautettiin, puolet kansalaisista joutui jättämään kotinsa. Vankeja kidutettiin, jotta he tunnustaisivat rikoksensa vallankumousta kohtaan, ja surmattiin ilman oikeudenkäyntiä. Hirmuvalta oli niin kammottavaa, että enemmistö kansasta otti tyytyväisinä vietnamilaisia vastaan pienempänä pahana näiden valtamotiiveista huolimatta.

Jälkipyykki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvallat epäsuorasti tuki Pol Potia, koska hän suhtautui vihamielisesti Neuvostoliittoon. Yhdysvallat yritti luoda Vietnamin vastaista rintamaa Pol Potin, Sihanoukin ja nationalistien välille. Virallisesti Pol Pot erosi virastaan kommunistisessa puolueessa 1985, mutta käytännössä jatkoi kommunistipuolueen taustavaikuttajana ja liittouman valtaapitävänä voimana. Kommunistipuolueen vastustajat syyttävät sitä jatkuneen taistelun aikana tehdyistä julmuuksista.

1989 Vietnam vetäytyi Kambodžasta. Pol Pot kieltäytyi yhteistyöstä rauhanprosessin kanssa ja jatkoi taistelua uutta liittoumahallitusta vastaan. Punaiset khmerit jatkoivat taistelua hallituksen joukkoja vastaan kunnes 1996 taistelumoraaliltaan kuihtuneet joukot alkoivat murentua karkuruuden lisääntyessä. Moni tärkeistä johtajistakin loikkasi hallituksen riveihin.

Pol Pot määräsi hänen lähes koko elämänmittaisen oikean kätensä Son Senin ja hänen 11 perheenjäsenensä teloituksen 10. kesäkuuta 1997, koska he halusivat sopia hallituksen kanssa. Sitten Pol Pot pakeni pohjoiseen turvapaikkaansa, mutta joutui kuitenkin punaisten khmerien armeijan päällikön Ta Mokin vangitsemaksi. Hänet tuomittiin elinikäiseen kotiarestiin. Huhtikuussa 1998 Ta Mok pakeni metsiin hallituksen uuden hyökkäyksen ajamana, vieden Pol Potin mukanaan. Muutamaa päivää myöhemmin - 15. huhtikuuta 1998 Pol Pot kuoli, ilmoitettuna kuolinsyynä sydänkohtaus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. United Human Rights Council, haettu 17.4.2008 Once in power, Pol Pot began a radical experiment to create an agrarian utopia inspired in part by Mao Zedong's Cultural Revolution, which he had witnessed, first-hand during a visit to Communist China.
  2. United Human Rights Council, haettu 17.4.2008 An attempt by Khmer Rouge leader Pol Pot to form a Communist peasant farming society resulted in the deaths of 25 percent of the country's population from starvation, overwork and executions.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pol Pot.