Haitin vallankumous

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Haitin vallankumous oli vuosina 1791–1804 käyty, orjakapinana alkanut aseellinen vallankumous, jossa Ranskalle kuulunut Saint-Dominguen siirtokunta itsenäistyi ja sai nimekseen Haiti.[1]

Saint-Domingue oli vuonna 1789 Ranskan vaurain siirtomaa, jonka rikkaus perustui sokerinviljelyyn. Maan asukkaista yli 90 prosenttia oli afrikkalaisia orjia, joiden elinolot olivat huonot. 22. elokuuta 1791 monella plantaaseilla alkoi orjakapina, jossa orjat tappoivat valkoiset isäntänsä ja hävittivät valkoisten omaisuutta ja sokeritehtaita. Kapina levisi koko siirtokuntaan, ja aluksi valkoisten puolella olleet mulatitkin siirtyivät orjien puolelle. Tärkein kapinajohtaja oli François Dominique Toussaint.[1]

Samaan aikaan meneillään ollut Ranskan suuri vallankumous aiheutti Ranskan joukoissa sekaannusta, ja lisäksi vuonna 1793 Espanja julisti sodan Ranskalle ja hyökkäsi siirtokuntaan. Vuonna 1794 Ranska julisti kaikki orjat vapaiksi siirtomaassa. Kapinajohtaja Toussaint oli aluksi liittoutunut espanjalaisten kanssa mutta vaihtoi ranskalaisten puolelle ajaakseen espanjalaiset pois Saint-Dominguesta. Pian Britanniakin valloitti siirtokunnan, sillä valkoinen eliitti oli pitänyt brittivaltaa parempana kuin orjien vapauttamista. Ranskan komissaari kuitenkin liittoutui orjien kanssa brittejä vastaan, ja vuosikymmenen loppuun mennessä niin espanjalaiset kuin brititkin oli karkotettu Saint-Dominguesta. Siirtokunnan itsevaltaisena johtajana vuoteen 1802 saakka toimi vallankumousjohtaja Toussaint, joka tosin edelleen oli nimellisesti Ranskalle uskollinen.[1]

Vuonna 1802 Napoleon I yritti palauttaa orjuuden siirtokuntaan. Saman vuoden toukokuussa Toussaint siepattiin Ranskaan, missä hän kuoli seuraavana vuonna. Orjien armeija kuitenkin löi harvalukuiset ja paikallisille taudeille alttiit ranskalaiset, ja vuoden 1804 alussa Jean Jacques Dessalines julisti maan itsenäiseksi. Maan nimeksi tuli Haiti ja Dessalinesista sen keisari. Dessalinesin hallinto oli kuitenkin ankara mulatteja kohtaan, ja maassa syttyi sisällissota, jossa Dessalines itse sai surmansa vuonna 1806.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Almond, Mark: Vallankumous: 500 vuotta taistelua muutoksen puolesta, s. 84–85. (Revolution: 500 years of struggle for change, 1996.) Suomennos: Kaarina Turtia. 1. painos 1999. Helsingissä: Otava, 1999. ISBN 951-1-15990-9.