Tsushiman meritaistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tsushiman meritaistelu
Osa Venäjän–Japanin sotaa
Amiraali Tōgō Heihachirō Mikasan komentosillalla.
Amiraali Tōgō Heihachirō Mikasan komentosillalla.
Päivämäärä:

27.28. toukokuuta 1905

Paikka:

Tsushimansalmi Koreansalmen itäosassa

Lopputulos:

Japanin ratkaiseva voitto

Osapuolet

Naval Ensign of Russia.svg Venäjä

Naval Ensign of Japan.svg Japani

Komentajat

Amiraali Zinovi Petrovitš Rožestvenski

Amiraali Tōgō Heihachirō

Vahvuudet

8 taistelulaivaa
3 rannikkopanssarilaivaa
6 risteilijää
9 hävittäjää
2 vanhaa panssarifregattia

4 taistelulaivaa
8 panssariristeilijää
12 panssarikansiristeilijää
65 torpedovenettä ja hävittäjää

Tappiot

18 uponnutta ja 6 vallattua sotalaivaa
4 380 kaatunutta
5 917 haavoittunutta

3 uponnutta torpedovenettä
117 kaatunutta
583 haavoittunutta

Venäjän–Japanin sodan taistelut
Port ArthurTšemulpoYalu-jokiNanshanTe-li-SsuMotienin solaDashiqiaoPort Arthur (piiritys)HsimuchengKeltainenmeriUlsanLiaoyangShahoSandepuMukdenTsushima

Tsushiman meritaistelu oli Venäjän–Japanin sodan ratkaiseva taistelu. Se käytiin Venäjän ja Japanin laivastojen välillä 27. toukokuuta28. toukokuuta 1905, kun Venäjän Itämeren laivaston alukset olivat kierrettyään Afrikan Hyväntoivonniemen ja Intian valtameren kautta saapuneet Korean ja Japanin väliseen Tsushimansalmeen. Itämeren laivaston alukset lähetettiin Port Arthurin laivastotukikohtaan saarroksiin jääneiden Tyynenmeren laivaston alusten tueksi. Port Arthur ehti kukistua ennen kuin Itämeren laivasto pääsi perille.

Venäjän laivasto, joka käsitti kaikkiaan 38 alusta ja yli 15 000 henkeä, menetti taistelussa uponneina seitsemän ja antautuneina neljä suurta alusta ja Japanin laivasto vain kolme torpedovenettä, 117 kaatunutta ja 583 haavoittunutta.

Tiedustelu ja radioliikenne taistelussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tsushiman meritaistelu 1905 sisälsi tulevan elektronisen sodankäynnin elementtejä. Saksalainen yritys Slaby-Arco toimitti venäläisiin laivoihin radiot. Ne olivat jokseenkin käyttökelvottomat, jopa lyhyillä etäisyyksillä. Kaikissa japanilaisissa laivoissa oli hyvin toimivat Marconi-asemat. Venäläisillä oli käytössä ensimmäinen elektronisesti erikoisvarusteltu alus, risteilijä Ural, jonka radio oli kuitenkin täysin ala-arvoinen.

Venäläiset käyttivät radiohiljaisuutta päästäkseen kapeikon läpi huomaamatta, mutta kolonnan viimeisinä kulkevat sairaala-alukset pitivät yöllä kaikki valonsa päällä ja tulivat näin paljastaneeksi venäläiset.

Tieto venäläisten läpimurtoyrityksestä välitettiin radiolla partioivalta japanilaisalukselta. Pian radioviestit venäläisen laivaston sijainnista siirtyivät laivalta toiselle. Olisi ollut mahdollista häiritä ensimmäisiä sanomia ja viivästyttää japanilaisten vastatoimia kriittisellä hetkellä. Radiohiljaisuuden murtaminen oli kuitenkin psykologisesti liian vaikea päätös venäläiselle amiraalille. Häirintään ei ryhdytty edes silloin, kun venäläiset olivat varmoja, että heidät oli havaittu.

Tsushiman meritaistelu ja Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tsushiman meritaistelu oli Venäjän–Japanin sodan ratkaisutaistelu. Hävitty sota ja yleinen tyytymättömyys synnyttivät levottomuuksia ympäri keisarikuntaa ja nämä levottomuudet levisivät myös Suomeen syksyllä 1905. Venäjä menetti Itämeren laivastonsa Tsushimassa, ja pääkaupunki Pietari jäi ilman hyvää meripuolustusta. Tämä muutti Suomen etelärannikon strategisen merkityksen Venäjälle.

Ennen Tsushiman taistelua Venäjän Itämeren strategia perustui Libaun (nykyisin Latvian Liepāja) tukeutuvaan Itämeren laivastoon.[1] Laivaston tuhouduttua Venäjä alkoi rakentaa Pietari Suuren merilinnoitusta, jolla Suomenlahti suljettaisiin voimakkaalla rannikkotykistöllä Porkkalan ja Tallinnan välillä. Helsinkiin rakennettiin maa- ja merilinnoitus Krepost Sveaborg. Tämän seurauksena itsenäistyneelle Suomelle jäi ensimmäisen maailmansodan jälkeen erityisen voimakas rannikkotykistö. Suomen rannikkotykistö ja maalinnoitukset Helsingin alueella olivat alun perin tarkoitettu yhden suurimman eurooppalaisen suurvallan pääkaupungin meripuolustukseen.

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tsushiman salmi (Tsu Shima Strait).

Venäjän laivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Knjaz Suvorov vuonna 1904 Kronstadtissa
  • Bogatyr-luokan risteilijä Oleg (kontra-amiraali Enqvistin lippulaiva, vaurioitui ja internoitiin Manilassa)
  • Pallada-luokan risteilijä Aurora (vaurioitui ja internoitiin Manilassa)
  • Dmitri Donskoi -luokan panssarifregatti Dmitri Donskoi (venäläiset upottivat aluksen)
  • Vladimir Monomah -luokan panssarifregatti Vladimir Monomah (vaurioitui, upposi myöhemmin)
  • Svetlana-luokan aseistettu jahti Svetlana (kommodori Šeinin johtoalus, upotettiin 28.5. 11:06 Chukpjonginlahdella)
  • Keisarinna Maria Theresia -luokan apuristeilijä Ural (upposi)
  • Almaz-luokan aseistettu jahti Almaz (kapteeni Radlovin johtoalus, selvisi Vladivostokiin kahden hävittäjän kanssa)
  • Comte-luokan kuljetuslaiva Anadir (purjehti yksin takaisin Madagaskarille)
  • Belgia-luokan kuljetuslaiva Irtyš (upotettiin)
  • Kamtšatka-luokan työpajalaiva Kamtšatka
  • Korea-luokan kuljetuslaiva Koreija (internoitiin Shanghaissa)
  • Verein-luokan hinaaja Rus (upotettiin)
  • Zwartezee-luokan hinaaja Svir (perääntyi Shanghaihin)
  • Sairaalalaiva Orel (kaapatttiin)
  • Sairaalalaiva Kostroma (kaapattiin ja vapautettiin myöhemmin)

Japanin laivasto (suuret laivat)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanilainen taistelulaiva Mikasa, amiraali Tōgōn lippulaiva, Yokosukassa, Japanissa vuonna 2004.
Taistelulaivat
Risteilijät

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fagerholm, Bengt: Tsushima – Erään sodan loppunäytös. Omakustanne, 2010. ISBN 978-952-92-7573-1.
  • Thiess, Frank: Tsushima. Karisto, 1937.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lehti, Aarni: Baltian kuvernementtien ja Suomen merkitys Venäjän keisarilliselle laivastolle v. 1856–1914. Väitöskirja. Maanpuolustuskorkeakoulu, sotahistorian laitos, 2003. ISBN 951-25-1420-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]