Alfred Thayer Mahan
| Alfred Thayer Mahan | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. syyskuuta 1840 West Point, New York, Yhdysvallat |
| Kuollut | 1. joulukuuta 1914 (74 vuotta) Quogue, New York |
| Ammatti | upseeri, historioitsija |
| Kirjailija | |
| Tyylilajit | tietokirjallisuus |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Alfred Thayer Mahan (27. syyskuuta 1840 West Point, New York, Yhdysvallat – 1. joulukuuta 1914 Quogue, New York) oli yhdysvaltalainen merivoimien upseeri ja historioitsija. Mahanin teoriat merivoimien vaikutuksesta kansakuntien selviytymiseen olivat aikanaan hyvin luettuja suurvaltojen päättäjien keskuudessa, ja vaikuttivat ensimmäistä maailmansotaa edeltäneeseen asevarusteluun.[1][2]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mahanin isän oli sotilasakatemian professori ja oppikirjojen kirjoittaja. Mahan opiskeli Columbian yliopistossa kaksi vuotta, mutta valmistui Yhdysvaltain meriakatemiasta vuonna 1859. Hänestä tuli luutnantti vuonna 1861, ja hän palveli Congress-, Pocahontas-, Seminole- ja James Adger-aluksilla Yhdysvaltain sisällissodan aikana. Hän oli myös vuoden ajan kouluttajana meriakatemiassa. Vuonna 1865 hänestä tuli komentajakapteeni, vuonna 1872 komentaja ja vuonna 1885 kommodori. Tänä aikana hän palveli Meksikonlahdella, Etelä-Atlantilla, Tyynellämerellä ja Aasiassa sekä toimistotehtävissä Bostonissa, New Yorkissa ja Annapolisissa. Vuosina 1886–1889 hän toimi Rhode Islandin Newportissa sijaitsevan sotakorkeakoulun johtajana. Vuosina 1889–1892 hän toimi Yhdysvaltain merenkulkulaitoksen erityispalveluksessa, ja vuonna 1893 hänestä tuli Yhdysvaltain Euroopan laivueen Chicago -aluksen komentaja. Vuonna 1896 hän vetäytyi aktiivipalveluksesta, mutta oli merivoimien strategialautakunnan jäsen Yhdysvaltain ja Espanjan välisen sodan aikana. Hän oli Haagin rauhankongressin jäsen vuonna 1899.[2][1]
Pitkä ja monipuolinen palvelus merivoimissa antoi Mahanille runsaasti tilaisuuksia tehdä havaintoja merivoimien toiminnasta ja pohtia merenkulun historiaa. Vuonna 1890 hän sai mainetta julkaisemalla teoksensa The Influence of Sea Power upon History, 1660-1783. Mahan uskoi, että historioitsijat eivät olleet ottaneet huomioon merivoiman vaikutusta kansojen välisissä kamppailuissa, ja hän ryhtyi tutkimaan tätä aihetta syvällisemmin. Teos sai heti hyvän vastaanoton; erityisesti Englannissa sitä pidettiin lähes mullistavana teoksena, ja merenkulun asiantuntijat, ministerit ja toimittajat sekä suuri yleisö perehtyivät siihen. Sitä seurasivat teokset The Influence of Sea Power upon the French Revolution and Empire (1892), The Life of Nelson, The Embodiment of the Sea Power of Great Britain (1897) ja Sea Power in its Relations to the War of 1812 (1905). Teoksista osa käännettiin useille eurooppalaisille kielille ja japaniksi. Theodore Rooseveltin mukaan Mahan oli teoksillaan perustanut uuden merenkulun historiankirjoituksen koulukunnan.[2]
Mahanin kirjoitti aikana, jolloin Japani ja Euroopan suurvallat kävivät kiivasta asevarustelukilpailua. Yhdysvalloissa Mahanin teoriat innoittivat presidenttejä William McKinleyta ja Theodore Rooseveltia, joiden aikana toteutettiin Yhdysvaltain laivaston nopeaa laajentamista ja uudelleenjärjestelyä, jolloin pienet risteilijät korvattiin taistelulaivoilla, ja Yhdysvaltain imperialistista laajentumista ja laivastotukikohtien perustamista Filippiineille, Havaijille ja muille Tyynenmeren saarille sekä Karibialle, sekä Panaman kanavan rakentaminen. Mahanin teoriat vaikuttivat myös Englannin, Saksan ja Japanin merivoimien voimistumiseen, ja loivat selvästi pohjaa ensimmäisen maailmansodan syttymiselle.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Alfred Thayer Mahan Columbia250. 2004. Viitattu 21.04.2022.
- ↑ a b c Alfred Thayer Mahan Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 21.04.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alfred Thayer Mahan Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
