Kultainen kukko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kultainen kukko
Bilibin stage.jpg
Alkuperäinen nimi Zolotoi petušok
Säveltäjä Nikolai Rimski-Korsakov
Libretto Nikolai Rimski-Korsakov
Pohjautuu Aleksandr Puškinin tekstiin
Kantaesitys 1909
Pietarin Mariinski-teatteri
aikajana Rimski-Korsakovin oopperoista
Legenda näkymättömästä Kitešin kaupungista ja Fevronia-neidosta
1907
Kultainen kukko
1909
-
-

Kultainen kukko (ven. Золотой петушок, Zolotoi petušok) on Nikolai Rimski-Korsakovin säveltämä ooppera, hänen viimeisensä. Teos kantaesitettiin kaksi vuotta Rimski-Korsakovin kuoleman jälkeen Pietarissa 1909.

Kultainen kukko on meriupseerina toimineen ja Venäjän–Japanin sotaa vastustaneen Rimski-Korsakovin vastalause tsaarinvallalle, minkä vuoksi hän menetti virkansa konservatorion johtajana.

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Synopsis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumapaikka ja -aika

Kuvitteellisessa todellisuudessa

Prologi

Astrologi esittäytyy illan kulun ohjailijaksi ja näyttelijäksi. Hän kehottaa yleisöä kuuntelemaan alkavaa tarinaa tarkkaavaisesti.

Ensimmäinen näytös

Tsaarin palatsi. Tsaari Dodon oli nuorempana hurja mies mutta kaipaa vanhemmiten vain rauhaa. Duuma ei keksi keinoa maan suojelemiseksi vihollisilta, eivätkä keksi tsaarin pojatkaan. Astrologi auttaa lahjoittamalla tsaarille kultaisen kukon. Kukko vartioisi valtakuntaa ja korottaisi äänensä varoitukseen aina vihollisten uhatessa. Tsaari lepää, kunnes kukko kiekuu. Kahden ensimmäisen kiekumisen jälkeen Dodon lähettää poikansa yksi kerrallaan vihollista vastaan, mutta kolmannella hänen täytyy itse käydä taisteluun.

Toinen näytös

Öinen taistelukenttä. Dodon löytää lyödyt joukkonsa. Hänen poikansa ovat tappaneet toisensa, mutta vihollista ei näy missään. Aamunsarastuksesta ilmestyy kaunis nainen, joka kertoo olevansa Šemahan kuningatar, ilman kuninkaan tytär. Dodon rakastuu häneen oitis.

Kolmas näytös

Pääkaupungin kadulla. Dodon palaa morsiamensa kanssa. Astrologi vaatii tsaarin morsianta korvaukseksi kukosta. Tsaari ei suostu esitykseen vaan surmaa astrologin. Kukko surmaa tsaarin yhdellä nokaniskulla ja katoaa Šemahan kera. Kansa jää miettimään neuvottomana ja pois tolaltaan, kuinka elää ilman tsaaria.

Epilogi

Astrologi tulee esiripun eteen ja ilmoittaa varaavansa elossa olemisen oikeuden itselleen ja Šemahalle; muut tarinana henkilöt hän kiroaa varjojen valtakuntaan.

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.