Aleksei Kuropatkin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aleksei Kuropatkin.

Aleksei Nikolajevitš Kuropatkin (ven. Алексе́й Никола́евич Куропа́ткин; 29. maaliskuuta (J: 17. maaliskuuta) 1848 Pihkovan kuvernementti16. tammikuuta 1925 Pihkovan kuvernementti)[1] oli venäläinen kenraali ja poliitikko, joka toimi maansa sotaministerinä 1898–1904.

Aleksei Kuropatkinin vanhemmat olivat topografikapteeni Nikolai Emeljanovitš Kuropatkin ja Aleksandra Pavlovna Arbuzova. Hän lähti isänsä tavoin sotilasuralle ja valmistuttuaan 1866 sotilasakatemiasta hän aloitti palveluksensa Turkestanin sotilasalueella, jossa vietti seuraavat kaksikymmentä vuotta. Hän kirjoitti myös useita sotatieteellisiä teoksia. Turkin sodassa 1877–1878 Kuropatkin toimi maineikkaan kenraali Mihail Skobelevin esikuntapäällikkönä ja hankki urallaan muutenkin runsaasti taistelukokemusta. Vuoden 1898 alussa Kuropatkin nimitettiin vt. sotaministeriksi ja virka vakinaistettiin saman vuoden heinäkuussa.[1] Hänet ylennettiin joulukuussa 1900 jalkaväenkenraaliksi ja hän sai 1902 kenraaliadjutantin arvon.[2] Vuonna 1904 hänestä tehtiin Kaukoidän joukkojen ylipäällikkö Venäjän–Japanin sodassa, mutta hän joutui eroamaan tappioiden jälkeen. Ensimmäisen maailmansodan alussa hänet kutsuttiin takaisin palvelukseen, mutta siirrettiin 1916 Turkestanin kuvernööriksi. Kuropatkin ei osallistunut Venäjän sisällissotaan ja vietti viimeiset vuotensa Neuvostoliitossa omalla maatilallaan.[1]

Suomessa Kuropatkin muistetaan roolistaan ensimmäisenä sortokautena tunnetun ajanjakson käynnistymisessä. Heti tultuaan sotaministeriksi 1898 hän laaditutti Venäjän pääesikunnassa esityksen Suomen uudeksi asevelvollisuuslaiksi, joka olisi määrännyt suomalaiset palvelemaan Venäjän armeijassa oman sotaväkensä sijasta. Esitys ei mennyt Kuropatkinin toivomassa muodossa läpi Suomen valtiopäivillä, jolloin tsaari Nikolai II antoi helmikuun manifestin. Kun Kuropatkinin ajama Suomen asevelvollisuuslaki ei saanut vuonna 1901 myöskään Venäjän valtakunnanneuvoston enemmistöä taakseen, hän painosti tsaarin antamaan määryksen Suomen sotaväen lakkauttamisesta. Kuropatkin ei kuitenkaan varauksetta tukenut Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin vielä pidemmälle menneitä pyrkimyksiä suuriruhtinaskunnan hallinnon yhtenäistämiseksi eikä asevelvollisuuskysymyksen ratkettua puuttunut enempää Suomen asioihin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Hannu Immonen: Kuropatkin, Aleksei Nikolajevitsh (1848 - 1925) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Алексей Николаевич Куропаткин (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 14.9.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]