Chester W. Nimitz

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Chester W. Nimitz
Chester W. Nimitz
Chester W. Nimitz
Henkilötiedot
Syntynyt 24. helmikuuta 1885
Fredericksburg, Texas, Yhdysvallat
Kuollut 20. helmikuuta 1966 (80 vuotta)
Yerba Buena Island, Kalifornia, Yhdysvallat
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Palveluvuodet 1905–1966
Taistelut ja sodat
Sotilasarvo Laivastoamiraali

Chester William Nimitz (24. helmikuuta 1885 Fredericksburg, Texas, Yhdysvallat [1]20. helmikuuta 1966 Yerba Buena Island, Kalifornia, Yhdysvallat) oli Yhdysvaltain ja liittoutuneiden Tyynenmeren joukkojen komentaja toisessa maailmansodassa. Hän oli kuollessaan viimeinen yhdysvaltalainen laivastoamiraali (Fleet Admiral).

Erikoisalaltaan Nimitz oli sukellusveneupseeri, ensimmäinen korkeimmalle tasolle eli täydeksi amiraaliksi kohonnut, kun hänen edeltäjänsä Husband E. Kimmel oli taistelulaiva-amiraali.

Uran alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimitz kävi Annapolisin merisotakoulun ja valmistui kurssinsa seitsemänneksi parhaana vuonna 1907. Filippiinien sodassa hän toimi tykkiveneen ja hävittäjän päällikkönä.[2] Sen jälkeen hän siirtyi sukellusveneisiin.

Ensimmäisessä maailmansodassa hän toimi Yhdysvaltain Atlantin laivaston sukellusveneiden insinööriesikunnassa.

Vuonna 1935 hänet nimitettiin lentotukialus USS Saratogan päälliköksi. Hänet nimitettiin kontra-amiraaliksi 1937.[3]

Pearl Harborin aikaan hän oli vara-amiraalina merellä USS Enterprisen mukana. Satamaan palattuaan ja vauriot nähtyään hän sanoi Kun olemme käsitelleet heidät, niin japania puhutaan vain helvetissä[4].

Tyynen meren laivaston komentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pearl Harborin katastrofin jälkeen edellinen komentaja amiraali Kimmel vapautettiin tehtävästään ja tilalle nimitettiin Nimitz. Hän saapui Pearl Harboriin 25. joulukuuta 1941.[5]

Nimitz ymmärsi omasta kokemuksestaan lentotukialusten merkityksen. Työtoverit pitivät häntä hyvänä esimiehenä[6].

Alkuvuodesta 1943 syntyi kiista siitä pitäisikö Tyynellä merellä edetä pelkästään Uuden Guinean - Filippiinien suunnalla vai myös keskisen Tyynen meren alueella. Maavoimien komentaja kenraali Douglas McArthur olisi mielellään nähnyt kaikki omassa komennossaan. Nimitz ja myös Yhtyneet esikuntapäälliköt puolestaan kannattivat molempia reittejä. Selvänä etuna oli se, että japanilaiset eivät tietäisi missä seuraava isku tulisi. [7]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimitz on saanut Yhdysvalloissa useita huomionosoituksia: hänestä on muun muassa julkaistu postimerkki sekä lentotukialus USS Nimitz (CVN-68) ja Interstate 880 eli ”Nimitz Freeway” -moottoritie on nimetty hänen mukaansa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erkki Arni: Taistelu Tyynen meren herruudesta. WSOY, 1964.
  • Walter Lord: Incredible Victory. HarperCollins, 1967. ISBN 0-06-092360-1.
  • Dan van der Vat: The Pacific Campaign. Simon&Schuster, 1991. ISBN 0-671-79217-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Clark s.149
  2. Clark s.149
  3. Clark s.149
  4. Clark s.151
  5. Arni s.64
  6. Clark s.149
  7. Arni s.196-197
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Chester Nimitz.