USS Nimitz (CVN-68)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
USS Nimitz (CVN-68)
USS Nimitz merellä lähellä Victoriaa
USS Nimitz merellä lähellä Victoriaa
Naval Jack of the United States.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Newport News Shipbuilding and Drydock Company, Newport News, Virginia
Kölinlasku 22. kesäkuuta 1968
Laskettu vesille 13. toukokuuta 1972
Palveluskäyttöön 25. toukokuuta 1975
Palveluskäytöstä palveluksessa
Tekniset tiedot
Uppouma 101 000-104 000 t
Pituus 333 m
Leveys 76,8 m
Syväys 11,3 m
Koneteho 260 000 shp (194 MW)
Nopeus yli 30 solmua
Miehistöä laivan miehistö 3 200
lennosto 2 480
Aseistus 2 × Mk 29 SeaSparrow -ohjustenlaukaisualustaa
2 × Sea RAM -ohjustenlaukaisualustaa
3 × 20 mm Phalanx CIWS

USS Nimitz (runkonumerot CVA-68, CV-68 ja CVN-68) on Yhdysvaltain laivaston Nimitz-luokan lentotukialus. Alus on nimetty kunnianosoituksena laivastoamiraali Chester William Nimitzille, joka toimi Yhdysvaltain Tyynenmeren laivaston komentajana toisessa maailmansodassa.

Sisällysluettelo

Valmistus [muokkaa]

Pääartikkeli: Nimitz-luokka

Sen köli laskettiin 22. kesäkuuta 1968 ja alus laskettiin vesille 13. toukokuuta 1972. Alus liitettiin laivastoon 3. toukokuuta 1975 ensimmäisenä päällikkönään Bryan W. Compton.[1]

Palvelus [muokkaa]

USS Nimitz lähti 7. heinäkuuta 1976 Norfolkin laivastotukikohdasta ensimmäisen kerran varsinaiseen palvelukseen Välimerelle. Aluksen ympärille koottuun taisteluosastoon kuuluivat ydinkäyttöiset risteilijät USS South Carolina ja USS California. 16. heinäkuuta vaihtoi USS Saratogan kanssa tehtäviä Marokon rannikolla. Taisteluosasto oli 27. heinäkuuta valmiudessa evakuoimaan yli 1100 Yhdysvaltain kansalaista sisällissotaan ajautuneesta Libanonista. Alus osastoineen osallistui 3.-11. lokakuuta Display Determination -harjoitukseen, johon osallistui kaikkiaan 45 Natomaiden lähettämää sotalaivaa. Harjoituksen tarkoituksena oli kohottaa Naton valmiutta toimia Välimerellä. Lentotukialus USS John F. Kennedy taisteluosastoineen vapautti 25.-27. tammikuuta Rotan laivastotukikohdassa Espanjassa USS Nimitzin osastoineen Välimereltä. Nimitzin taisteluosasto aloitti kotimatkan palaten Norfolkin laivastotukikohtaan 7. helmikuuta.[1]

Alus siirrettiin 10. maaliskuuta Norfolkin laivastontelakalle, jossa tehtiin neljä kuukautta kestänyt DSRA-huolto (engl. Drydocking Selected Restricted Availability). USS Nimitz päällikkönään Richard T. Gaskill lähti 1. joulukuuta 1977 toiselle partiomatkalleen Välimerelle. Se ankkuroi 15. maaliskuuta 1978 Venetsian edustalle aloittaen viiden vuorokauden laivastovierailun. Aluksen taisteluosasto osallistui 2.-9. toukokuuta Naton Open Gate -harjoitukseen Portugalin rannikolla ja 16.-29. toukokuuta Naton Dawn Patrol -harjoitukseen. Alus saapui 7. heinäkuuta taisteluosastoineen Rotaan Espanjassa luovuttaen partiointitehtävän USS John F. Kennedyn taisteluosastolle. Nimitz saapui Norfolkin laivastotukikohtaan 20. heinäkuuta.[1]

Nimitz palasi 5. tammikuuta 1979 palvelukseen oltuaan kolme kuukautta SRA-huollossa (engl. Selected Restricted Availability). Huolto oli valmistunut todellisuudessa jo 13. joulukuuta, mutta laituripaikkojen puute esti aluksen palvelukseen siirron. Alus oli Guantanamonlahdella kertausharjoituksessa 20. helmikuuta-2. maaliskuuta. Palattuaan Norfolkiin alus siirrettiin telakalle kahdeksi kuukaudeksi harjoituksessa havaitun konehuonevian korjaamiseksi.[1]

Alus lähti 10. syyskuuta päällikkönään John R. Batzler kolmannelle Välimeren matkalleen. Se oli taisteluosastoineen pääosassa CRISEX-harjoituksessa 31. lokakuuta - 12. marraskuuta. Alus taisteluosastoineen ankkuroitui Napolinlahdelle 12. joulukuuta viikoksi.[1]

Viikko tauon päätyttyä alus taisteluosastoineen määrättiin vahvistamaan Yhdysvaltain joukkoja Intian valtamerellä Iranin otettua panttivangiksi 52 lähetystötyöntekijää Teheranissa. Alus osastoineen saapui 23. tammikuuta 1980 Omaninlahdelle muodostetulle sotatoimialueelle (engl. Gulf of Oman Naval Zone of Operations, GONZO) kierrettyään Hyväntoivonniemen kautta. Kahdeksan RH-53D Sea Stallion -helikopteria nousi lentotukialuksen kannelta pelastaakseen panttivangit operaatiossa Eagle Claw, joka oli osa operaatiota Evening Light. Hiekkamyrsky aiheutti operaation peruuttamisen, mutta helikoptereiden jatkettua laskeutumispaikalle tankattavaksi yksi niistä törmäsi tankkerina käytettyyn C-130 Hercules -kuljetuskoneeseen. Polttoaineen räjähdys surmasi kahdeksan sotilasta. Evakuoitaessa eloonjääneet jouduttiin hylkäämään helikopterit, joista Iran liitti neljä asevoimiinsa.[1]

Alus taisteluosastoineen palasi Norfolkiin 26. toukokuuta 1980. Se osallistui 29. elokuuta - 17. lokakuuta Pohjois-Atlantilla Teamwork 80 -harjoitukseen, johon osallistui Britannian, Kanadan, Alankomaiden, Saksan ja Norjan joukkoja. Alus siirrettiin 27. lokakuuta Norfolkin laivastontelakalle kolmeksi kuukaudeksi SRA-huoltoon.[1]

Nimitz lähti 8. elokuuta taisteluosastoineen Norfolkista neljännen kerran Välimerelle. Alus yhdessä USS Forrestalin kanssa laukaisivat 18. elokuuta ohjuksen Syrtinlahdella lähellä Libyan johtajan Khadafin muodostamaa kuolemanlinjaa. Seuraavana aamuna kaksi Nimitzin hävittäjälaivueen VF-41 F-14A -konetta joutui kahden Libyan ilmavoimien Su-22 -koneen tulituksen kohteeksi. Koneet vastasivat tuleen ja ampuivat kummatkin libyalaiskoneet alas.[1]

Aluksen ollessa Venetsiassa vierailulla 6. lokakuuta Jihad terroristit surmasivat Egyptin presidentin Mohamed Anwar Al-Sadatin, minkä seurauksena vierailu keskeytettiin ja alus siirtyi taisteluosastoineen itäiselle Välimerelle. Alus viipyi alueella 17 vuorokautta ennen kuin se lähti Napoliin, jonne se saapui 29. lokakuuta. Alus luovutti 16.-17. tammikuuta 1982 Tangerissa Marokossa Välimeren valvontavastuun USS Dwight D. Eisenhowerin taisteluosastolle. Ennen paluumatkaa kumpikin taisteluosasto sekä USS John F. Kennedyn taisteluosasto osallistuivat National Week XXXI -harjoitukseen 20.-30. tammikuuta. Nimitz palasi taisteluosastoineen Norfolkin laivastotukikohtaan 12. helmikuuta.[1]


Nimitz taisteluosastoineen lähti 8. maaliskuuta 1985 Norfolkista kuudennen kerran Välimerelle. Se osallistui 15.-27. maaliskuuta Readiness Exercise 1-85 -harjoitukseen, jonka jälkeen se osoitti valmiutensa Karibianmerellä. Taisteluosasto partioi 28. maaliskuuta-12. huhtikuuta Väli-Amerikan itärannikolla osana Yhdysvaltain lipunnäyttöä, joka oli seurausta marxististen liikkeiden näkyvyyden lisääntymisestä. Alus taisteluosastoineen vastaanotti 21. huhtikuuta Augustanlahdella Välimeren valvonnan USS Dwight D. Eisenhowerin johtamalta taisteluosastolta.[1]

Alus osallistui 6.-17. toukokuuta monikansalliseen Distant Hammer -harjoitukseen. Kaksi libanonilaista šiiamuslimia kaappasi 14. kesäkuuta TWA:n lennon 847, jossa oli 153 matkustajaa ja miehistön jäsentä. Vastatoimena Nimitz määrättiin keskeyttämään vierailunsa Livornossa ja siirtymään itäiselle Välimerelle Libanonin rannikon edustalle. Alus oli alueella, kunnes se osallistui 4.-9. elokuuta Bright Star 85 -harjoitukseen.[1]

Taisteluosasto luovutti valvontavastuun USS Saratogan johtamalle taisteluosastolle 10. syyskuuta Augustanlahdella, mutta Lähi-idän tilanne pakotti Nimitzin osastoineen siirtymään itäiselle Välimerelle. Terroristit olivat Beirutissa siepanneet useita amerikkalaisia. Taisteluosasto palasi 4. lokakuuta Norfolkiin, jossa lentotukialus siirrettiin 1. marraskuuta telakalle neljän kuukauden SRA-huoltoon.[1]


Nimitz lähti 30. joulukuuta 1986 Norfolkista seitsemännelle partiomatkalleen Välimerelle ja samalla se määräyksen siirtyä länsirannikolle Bremertonin laivastotukikohtaan. Alus luovutti valvontatehtävän USS Kitty Hawkin taisteluosastolle 20. toukokuuta 1987 Augustanlahdella. Vierailtuaan Rio de Janeirossa ja kierrettyään Kap Hornin 18. kesäkuuta alus saapui Puget Soundiin Washingtonin osavaltiossa 1. heinäkuuta. Oltuaan yön ankkurissa alus saapui lopulta 2. heinäkuuta uuteen tukikohtaansa Bremertoniin.[1]


Alus lähti Bremertonista 2. syyskuuta 1988 kahdeksannelle partiomatkalleen. Alus oli 13. syyskuuta - 2. lokakuuta Etelä-Korean rannikolla turvaamassa Seoulin olympilaisia. Nimitz oli 29. lokakuuta Arabianmerellä, jossa se osallistui Operaatio Eastern Williin. Operaatiossa suojattiin merenkulkua ja erityisesti Yhdysvaltain lipun alla matkanneita kuwaitilaisia tankkereita.[1]


Lähteet [muokkaa]

  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947-1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)

Viitteet [muokkaa]

Aiheesta muualla [muokkaa]