Karl Dönitz

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Karl Dönitz
Karl Dönitz.jpg
Saksan valtakunnanpresidentti
30. huhtikuuta 194523. toukokuuta 1945
Edeltäjä Paul von Hindenburg (1925–1934)
Tiedot
Syntynyt 16. syyskuuta 1891
Grünau
Kuollut 24. joulukuuta 1980 (89 vuotta)
Aumühle
Puolue NSDAP
Puoliso Ingeborg Weber
Allekirjoitus Dönitz Unterschrift.jpg

Karl Dönitz Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? (16. syyskuuta 1891 Grünau, nyk. osa Berliiniä24. joulukuuta 1980 Aumühle) oli natsi-Saksan laivaston ylipäällikkö toisen maailmansodan aikana.

Toiminta toisessa maailmansodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikkei Dönitz koskaan liittynytkään kansallissosialistiseen puolueeseen, hän saavutti suuramiraalin arvon ja toimi sukellusvenelaivaston ylimpänä päällikkönä (Befehlshaber der Unterseeboote) ja myöhemmin itse Kriegsmarinen ylipäällikkönä (Oberbefehlshaber der Kriegsmarine).

Hänen komennossaan U-venelaivasto kamppaili Atlantin hallinnasta vuonna 1940 yrittäessään nälkiinnyttää Yhdistyneen kuningaskunnan tuhoamalla sille elintärkeitä kauppalaivoja. Sukellusveneet tuhosivat laivoja Dönitzin jo ensimmäisen maailmansodan aikana kehittämän ”susilaumataktiikan” mukaisesti.

Dönitz toimi vajaan kuukauden verran Saksan valtakunnanpresidenttinä Adolf Hitlerin kuoleman jälkeen. Hänen johtamansa niin sanottu Flensburgin hallitus hyväksyi lopulta Saksan ehdottoman antautumisen liittoutuneille 7. ja 8. toukokuuta 1945.

Nürnbergin oikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nürnbergin oikeudenkäynnissä Dönitz asetettiin syytteeseen sotarikoksista. Toisin kuin monia syytetyistä, häntä ei syytetty rikoksista ihmiskuntaa vastaan.

Häntä kuitenkin syytettiin osallistumisesta ”salaliittoon rauhaa vastaan” (kohta yksi), ”sodan suunnitteluun ja sytyttämiseen” (kohta kaksi) ja sotarikoksista (kohta kolme). Syytteeseen hänet lähinnä asetettiin rajoittamattoman sukellusvenesodan aloittamisesta ja Laconian tapausta seuranneesta käskystä olla pelastamatta sukellusvenehyökkäyksien uhreja.

Oikeudenkäynnissä Dönitz sai apua yllättävältä taholta. Yhdysvaltain laivaston amiraali Chester Nimitz – itsekin sukellusvenemies – todisti Dönitzin puolesta, että Yhdysvallat oli myös harjoittanut rajoittamatonta sukellusvenesotaa Tyynellämerellä ja heidän sukellusveneensä eivät myöskään yrittäneet pelastaa selviytyneitä turvallisuutensa ollessa uhattuna. Useat muutkin liittoutuneiden merivoimien edustajat olivat Dönitzin tapauksen takia kiusaantuneita, sillä heidänkin tileiltään löytyi sotarikoksiksi luokiteltavia tekoja. Tästä huolimatta tuomioistuin totesi Dönitzin syyllisiksi syytekohtiin kaksi ja kolme ja hänet tuomittiin kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen, jonka hän suoritti Spandaun vankilassa.

Dönitzin tuomio oli Nürnbergin oikeudenkäynnin ehkä kiistanalaisin. Dönitz totesi toistuvasti toimineensa samoin kuten liittoutuneiden vastapelurinsa. Tuomion kiistanalaisuutta vahvistivat lukuisien liittoutuneiden upseerien Dönitzille lähettämät kirjeet, joissa paheksuttiin tuomioistuimen päätöstä.

Loppuelämä ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dönitz Saint-Nazairessa kesäkuussa 1941. Lähellä laiturissa Saksan sukellusvenelaivaston U-94.

Vanhemmalla iällä Dönitzin maine palautettiin suurelta osin. Hän yritti mahdollisuuksiensa mukaan vastata hänelle osoitettuihin kirjeisiin ja nimikirjoituspyyntöihin. Dönitz kuoli vuoden 1980 jouluaattona Aumühlessä. Kunnianosoituksena entistä suuramiraalia kohtaan useat Dönitzin entiset alaiset ja ulkomaiset laivastoupseerit saapuivat hautajaisiin.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]