Karl Dönitz

Karl Dönitz
Saksan valtakunnanpresidentti
30. huhtikuuta 1945 – 23. toukokuuta 1945
Edeltäjä	Paul von Hindenburg (1925–1934)
Tiedot
Syntynyt	16. syyskuuta 1891 Grünau
Kuollut	24. joulukuuta 1980 (89 vuotta) Aumühle

Karl Dönitz  kuuntele ääntämys^? (16. syyskuuta 1891 Grünau, nyk. osa Berliiniä – 24. joulukuuta 1980 Aumühle) oli natsi-Saksan laivaston ylipäällikkö toisen maailmansodan aikana.

Toiminta toisessa maailmansodassa

Vaikkei Dönitz koskaan liittynytkään kansallissosialistiseen puolueeseen, hän saavutti suuramiraalin arvon ja toimi sukellusvenelaivaston ylimpänä päällikkönä (Befehlshaber der Unterseeboote) ja myöhemmin itse Kriegsmarinen ylipäällikkönä (Oberbefehlshaber der Kriegsmarine).

Hänen komennossaan U-venelaivasto kamppaili Atlantin hallinnasta vuonna 1940 yrittäessään nälkiinnyttää Yhdistyneen kuningaskunnan tuhoamalla sille elintärkeitä kauppalaivoja. Sukellusveneet tuhosivat laivoja Dönitzin jo ensimmäisen maailmansodan aikana kehittämän ”susilaumataktiikan” mukaisesti.

Dönitz myös toimi vajaan kuukauden verran Saksan valtakunnanpresidenttinä Adolf Hitlerin kuoleman jälkeen.

Nürnbergin oikeudenkäynti

Pääartikkeli: Nürnbergin oikeudenkäynnit

Nürnbergin oikeudenkäynnissä Dönitz asetettiin syytteeseen sotarikoksista. Toisin kuin monia syytetyistä, häntä ei syytetty rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Vaikka Dönitz ei osallistunut käytännön toimin holokaustiin, hän oli kansallissosialistisen puolueen kunniajäsen, Hitlerin uskollinen kannattaja ja innokas antisemitisti.

Häntä kuitenkin syytettiin osallistumisesta ”salaliittoon rauhaa vastaan” (kohta yksi), ”sodan suunnitteluun ja sytyttämiseen” (kohta kaksi) ja sotarikoksista (kohta kolme). Syytteeseen hänet lähinnä asetettiin rajoittamattoman sukellusvenesodan aloittamisesta ja Laconian tapausta seuranneesta käskystä olla pelastamatta sukellusvenehyökkäyksien uhreja.

Oikeudenkäynnissä Dönitz sai apua yllättävältä taholta. Yhdysvaltain laivaston amiraali Chester Nimitz – itsekin sukellusvenemies – todisti Dönitzin puolesta, että Yhdysvallat oli myös harjoittanut rajoittamatonta sukellusvenesotaa Tyynellämerellä ja heidän sukellusveneensä eivät myöskään yrittäneet pelastaa selviytyneitä turvallisuutensa ollessa uhattuna. Useat muutkin liittoutuneiden merivoimien edustajat olivat Dönitzin tapauksen takia kiusaantuneita, sillä heidänkin tileiltään löytyi sotarikoksiksi luokiteltavia tekoja. Tästä huolimatta tuomioistuin totesi Dönitzin syyllisiksi syytekohtiin kaksi ja kolme ja hänet tuomittiin kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen, jonka hän suoritti Spandaun vankilassa.

Dönitzin tuomio oli Nürnbergin oikeudenkäynnin ehkä kiistanalaisin. Dönitz totesi toistuvasti toimineensa samoin kuten liittoutuneiden vastapelurinsa. Tuomion kiistanalaisuutta vahvistivat lukuisien liittoutuneiden upseerien Dönitzille lähettämät kirjeet, joissa paheksuttiin tuomioistuimen päätöstä.

Loppuelämä ja kuolema

Dönitz Saint-Nazairessa kesäkuussa 1941. Lähellä laiturissa Saksan sukellusvenelaivaston U-94.

Vanhemmalla iällä Dönitzin maine palautettiin suurelta osin. Hän yritti mahdollisuuksiensa mukaan vastata hänelle osoitettuihin kirjeisiin ja nimikirjoituspyyntöihin. Dönitz kuoli vuoden 1980 jouluaattona Aumühlessä. Kunnianosoituksena entistä suuramiraalia kohtaan useat Dönitzin entiset alaiset ja ulkomaiset laivastoupseerit saapuivat hautajaisiin.

Lähteet

• David T. Zabecki: Dönitz: A Defense. Merriam Press, 1997. ISBN 1576380424.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karl Dönitz Wikimedia Commonsissa

Nürnbergin ensimmäisen oikeudenkäynnin syytetyt