Karl Dönitz
Wikipedia
| Karl Dönitz | |
|---|---|
 |
|
| Valtakunnanpresidentti | |
|
1945 |
|
| Edeltäjä | Adolf Hitler |
| Seuraaja | Karl Arnold (Saksan liittotasavalta), Wilhelm Pieck (Saksan demokraattinen tasavalta) |
| Tiedot | |
| Syntynyt | 16. syyskuuta 1891 Grünau |
| Kuollut | 24. joulukuuta 1980 |
Karl Dönitz 
kuuntele ääntämys? (16. syyskuuta 1891 – 24. joulukuuta 1980) oli natsi-Saksan laivastojohtaja toisen maailmansodan aikana. Vaikkei hän koskaan liittynytkään natsipuolueeseen, Dönitz saavutti suuramiraalin arvon ja toimi sukellusvenelaivaston ylimpänä päällikkönä (Befehlshaber der Unterseeboote) ja myöhemmin itse Kriegsmarinen ylipäällikkönä (Oberbefehlshaber der Kriegsmarine). Hänen komennossaan U-venelaivasto kamppaili Atlantin hallinnasta vuonna 1940, yrittäessään nälkiinnyttää Ison-Britannian tuhoamalla sille elintärkeitä kauppalaivoja. Sukellusveneet tuhosivat tuolloin kauppa- ja sotalaivoja Dönitzin jo ensimmäisen maailmansodan aikana kehittämän Susilaumataktiikan mukaisesti. Hän myös toimi vajaan kuukauden verran Saksan presidenttinä (Reichspräsident) Hitlerin kuoleman jälkeen.
Nürnbergin oikeudenkäynnissä hänet asetettiin syytteeseen sotarikoksista. Toisin kuin monia syytetyistä, häntä ei syytetty rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Vaikka Dönitz ei osallistunut käytännön toimin Holokaustiin, hän oli natsipuolueen kunniajäsen, Hitlerin uskollinen kannattaja ja innokas antisemitisti.[1]
Häntä kuitenkin syytettiin osallistumisesta "salaliittoon rauhaa vastaan" (kohta yksi), "sodan suunnitteluun ja sytyttämiseen" (kohta kaksi) ja sotarikoksista (kohta kolme). Syytteeseen hänet lähinnä asetettiin rajoittamattoman sukellusvenesodan aloittamisesta ja Laconian tapausta seurannutta käskyä olla pelastamatta sukellusvenehyökkäyksien kohteeksi joutuneita uhreja.
Oikeudenkäynnissä Dönitz sai apua yllättävältä taholta. Yhdysvaltain laivaston amiraali Chester Nimitz - itsekin sukellusvenemies - todisti Dönitzin puolesta, että Yhdysvallat oli myös harjoittanut rajoittamatonta sukellusvenesotaa Tyynellämerellä ja heidän sukellusveneensä eivät myöskään yrittäneet pelastaa selviytyneitä turvallisuutensa ollessa uhattuna. Useat muutkin liittoutuneiden merivoimien edustajat olivat Dönitzin tapauksen takia kiusaantuneita, sillä heidänkin tileiltään löytyi sotarikoksiksi luokiteltavia tekoja. Tästä huolimatta tuomioistuin totesi Dönitzin syyllisiksi syytekohtiin kaksi ja kolme, ja hänet tuomittiin 10 vuoden vankeusrangaistukseen, jonka hän suoritti kuuluisassa Spandaun vankilassa.
Dönitzin tuomio oli Nürnbergin oikeudenkäynnin ehkä kiistanalaisin. Dönitz totesi toistuvasti toimineensa samoin kuten liittoutuneiden vastapelurinsa. Tuomion kiistanalaisuutta vahvisti lukuisien liittoutuneiden upseerien Dönitzille lähettämät kirjeet, jotka paheksuivat tuomioistuimen päätöstä.
Vanhemmalla iällään Dönitzin maine palautettiin suurelta osin. Hän yritti mahdollisuuksiensa mukaan vastata hänelle osoitettuihin kirjeisiin ja nimikirjoituspyyntöihin. Dönitz kuoli vuoden 1980 jouluaattona Aumühlessä. Kunnianosoituksena entistä suuramiraalia kohtaan useat Dönitzin entiset alaiset ja ulkomaiset laivastoupseerit saapuivat hautajaisiin.
[muokkaa] Lähteet
- David T. Zabecki: Dönitz: A Defense. Merriam Press, 1997. ISBN 1576380424.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Zabecki s. 5-6
