Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen kultainen ansiomerkki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Goldenes Parteiabzeichen der NSDAP

Saksan kansallissosialistisen puolueen kultainen ansiomerkki (saks. Goldene Ehrenmedaille der NSDAP) oli Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen korkein kunniamerkki. Ansiomerkissä oli kultaisen tammenlehvän ympäröimä kansallissosialistisen puolueen puoluetunnus, punaisella pohjalla oleva valkoinen ympyrä, jonka keskellä on musta hakaristi. Adolf Hitler perusti ansiomerkin oluttupavallankaappaksen 10. vuosipäivänä 9. marraskuuta 1933.

Kultainen ansiomerkki myönnettiin ”vanhoille taistelijoille” (Alte Kämpfer), eli henkilöille, joiden kansallissosialistisen puolueen jäsennumero oli alle 100 000. Täten he olivat varmasti olleet puolueen jäseniä ennen kuin puolueen valtaannousu alkoi näyttää todennäköiseltä, mikä osoitti heidän liittyneen puolueeseen vakaumuksesta. Lisäksi palkituilta edellytettiin katkeamatonta ja aktiivista jäsenyyttä. Tämän takia vain 22 282 puoluetoverilla oli oikeus saada ansiomerkki: 20 487 miehellä ja 1 795 naisella. Myös henkilöillä, jotka olivat olleet puolueen palveluksessa keskeytymättömästi 27. helmikuuta 1925 alkaen, jolloin puolueen toiminta alkoi kiellon jälkeen uudelleen, oli oikeus saada ansiomerkki. Kultaisen ansiomerkin voi saada myös ”erityisistä ansioista”. Tällaisista tapauksista Hitler päätti henkilökohtaisesti. Mikäli erityisistä ansioista palkittu ei ollut puolueen jäsen, seurasi kunniamerkin antamisesta automaattisesti myös jäsenyys puolueessa. Tämä koski myös sotilashenkilöitä, joiden ei tuolloisen asevelvollisuuslain mukaan ollut mahdollista olla jäseniä poliittisessa puolueessa. Heidän tapauksessaan jäsenyys aktivoitiin vasta, kun heidän vakinainen aktiivipalveluksensa oli päättynyt.

Mikäli kultainen ansiomerkki oli myönnetty alhaisen jäsennumeron perusteella, oli jäsennumero kaiverrettu ansiomerkin taakse. Jos myöntämisperusteena olivat olleet erityiset ansiot, oli ansiomerkin taakse kaiverrettu kirjaimet A. H. (Adolf Hitler) ja myöntämispäivämäärä. Ansiomerkkiä oli läpimitaltaan kahta kokoa: 38 mm univormuja ja 25 mm siviiliasua varten.

Hitlerin oma kultainen ansiomerkki oli erityisvalmisteinen. Sen taakse oli kaiverrettu ”Nummer 1”. Kuolinpäivänään 30. huhtikuuta 1945 Hitler antoi ansiomerkkinsä Joseph Goebbelsin vaimolle Magda Goebbelsille, joka Hitlerin sihteeri Traudl Jungen mukaan sanoi Hitlerin tehneen itsestään ”Saksan onnellisimman naisen”. Vuonna 1996 Venäjän tiedustelupalvelu FSB ilmoitti hallussaan olevan Hitlerin kultaisen ansiomerkin. Kunniamerkki varastettiin 30. kesäkuuta 2005, kun se oli asetettu näytteille ensi kertaa toisen maailmansodan jälkeen näyttelyyn, joka juhlisti sodan päättymistä 60 vuotta sitten.[1]

Muutamassa tapauksessa puolueen kultainen ansiomerkki myönnettiin myös ulkomaalaiselle. Tämä tapahtui Hitlerin henkilökohtaisella päätöksellä, ja kullekin palkitulle valmistettiin oma, henkilökohtainen kunniamerkki. Tämä oli hyvin harvinainen kunnianosoitus.

Nykyään hyvin säilyneiden kultaisten ansiomerkkien hinta on 600 ja 3 000 euron välillä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jeremy Page, Luba Vinogradova: Trophy-hunter steals Hitler badge 19. marraskuuta 2005. The Times. Viitattu 5. tammikuuta 2007. englanti