Spandaun vankila
Spandaun vankila sijaitsi Berliiniin kuuluvalla Spandaun hallintoalueella, Wilhelmstadtin kaupunginosassa. Se rakennettiin vuonna 1876 sotilasvankilaksi. Vuodesta 1919 alkaen siellä pidettiin myös siviilivankeja. Siihen aikaan sinne mahtui 600 vankia.[1]
Vuonna 1946 liittoutuneet ottivat koko vankilan hallintaansa, koska olettivat että toisen maailmansodan sotarikoksista tuomittaisiin kymmeniä ihmisiä. Nürnbergin oikeudenkäynneissä tuomittiin kuitenkin vain seitsemän sotasyyllistä vankeusrangaistukseen:
- Rudolf Hess, elinkautinen (teki itsemurhan 1987)
- Walther Funk, elinkautinen (vapautettiin 1957)
- Erich Raeder, elinkautinen (vapautettiin 1955)
- Albert Speer, 20 vuoden tuomio (vapautettiin 1966)
- Baldur von Schirach, 20 vuoden tuomio (vapautettiin 1966)
- Konstantin von Neurath, 15 vuoden tuomio (vapautettiin 1954)
- Karl Dönitz, 10 vuoden tuomio (vapautettiin 1956)
Rudolf Hessin kuoltua vuonna 1987 vankila purettiin, koska pelättiin että siitä tulisi palvonnan kohde uusnatseille. Purkujäte ajettiin Pohjanmereen, ja paikalle rakennettiin ostoskeskus. Se siirrettiin saksalaisten valvontaan vuonna 1994.[1]
Koordinaatit:
Lähteet[muokkaa]
- ↑ a b Spandau Prison Western Allies Berlin
