Operaatio Seelöwe

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kartta operaatio merileijonan suunnitelmasta

Operaatio Seelöwe (suom. Merileijona) oli koodinimi Saksan suunnittelemalle maihinnousulle Isoon-Britanniaan toisen maailmansodan aikana. Saksalaiset kaavailivat operaatiota aloitettavaksi syksyllä 1940, mutta koska he eivät tavoittaneet sen toteuttamiselle asetettuja ehtoja, suunnitelmaa ei koskaan pantu toimeen.

Suunnitelma ja sen taustat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan kukistettua Ranskan kesäkuussa 1940 Iso-Britannia ei halunnut aloittaa rauhanneuvotteluja Saksan kanssa, joten Adolf Hitler alkoi valmistella maihinnousua Englantiin. Luftwaffen oli määrä saavuttaa ilmaherruus Etelä-Englannin yllä, jotta Saksan maihinnousulaivasto pystyisi ylittämään Englannin kanaalin rauhassa ilman Ison-Britannian Kuninkaallisen laivaston tai Kuninkaallisten ilmavoimien hyökkäyksiä. Luftwaffe ei kuitenkaan onnistunut tehtävässään ja hävisi taistelun Britanniasta, ja lopulta 17. syyskuuta 1940 Hitler lykkäsi operaatio Merileijonan tulevaisuuteen.

Suuramiraali Erich Raeder oli vastuussa hyökkäyssuunnitelmista maihinnousun toteuttamiseksi ja laati niistä useita versioita. Aikaisimmat näistä suunnitelmista ajoittuvat jo vuoden 1939 marraskuuhun. Suunnitelmien reunaehtoina olivat seuraavat asiat:

  1. Vihollisen pintalaivaston tekeminen toimintakyvyttömäksi
  2. Brittien ilmavoimien tuhoaminen (täydellinen ilmaherruus)
  3. Rannikkopuolustuksen tuhoaminen
  4. Englannin sukellusvenetoiminnan estäminen maihinnousulaivastoa vastaan.
Operaatio Seelöwen valmisteluja: panssarivaunua lastataan laivaan Ranskassa.

Lopullisesta suunnitelmasta vastasi OKH eli Oberkommando des Heeres. Sen suunnitelmaan kuului yhdeksän divisioonan hyökkäys meritse, sekä ilmalaskudivisioona. Valittuna maihinnousualueena oli Doverin ja Portsmouthin välinen rannikko. Tavoitteena oli vallata Gloucester ja saartaa Lontoo, sekä edetä 52. leveyspiirille, minkä jälkeen Britannian odotettiin antautuvan.

Saksalaiset keräsivät maihinnousua varten Ranskan rannikolle suuret määrät tavallisesti lähinnä Reinillä toimivia aluksia. Saksalaiset joutuivat kuitenkin huomaamaan jo maihinnousua edeltävissä harjoituksissa, että nämä jokiproomut eivät soveltuneet suunniteltuun tarkoitukseensa. Lisäksi proomujen kokooma-alueet olivat helppoja maalitauluja brittien pommikoneille, ja Bomber Command -lennosto tuhosikin useita kuukausia kestäneillä hyökkäyksillään suuren määrän lotjia. Tuhoutuneet alukset olivat poissa saksalaisten huoltoliikenteestä maihinnousun peruuntumisen jälkeenkin.

Suunnitelmasta luopuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

17. syyskuuta 1940 Saksan sodanjohto lykkäsi operaation aloitusta. 12. lokakuuta 1940 se siirrettiin seuraavaksi kevääksi. Hitlerin uskomuksen mukaan Britannia antaisi periksi, kun Neuvostoliitto olisi lyöty operaatio Barbarossan myötä. Moskovan taistelun lopputulos ja Yhdysvaltain liittyminen sotaan joulukuussa 1941 kuitenkin muuttivat tilanteen Saksan kannalta epäedulliseksi. Ne johtivat kahden rintaman sotaan, josta OKH oli varoittanut. Neuvoteltuaan Raederin kanssa Hitler perui lopullisesti koko maihinnoususuunnitelman 13. helmikuuta 1943.

Entä jos maihinnousu olisi toteutunut?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotahistorioitsijoista Michael Burleigh ja Andrew Mollo ovat uskoneet operaation onnistumismahdollisuuksiin. Vuonna 1974 Sandhurstin sotakorkeakoulussa järjestetyssä sotapelissä, jossa Luftwaffe ei ollut saanut ilmaherruutta, saksalaiset onnistuivat maihinnousussa miinoittamalla Englannin kanaalin suojaamaan operaatiota. Tämän jälkeen he etenivät GHQ-linjalle, jossa Home Guardin joukot pysäyttivät etenemisen. Muutamia päiviä myöhemmin Kuninkaallinen laivasto murtautui läpi katkaisten saksalaisten huoltoreitit ja vahvistusten kuljettamisen kanaalin yli, mikä pakotti maihin nousseet joukot antautumaan.