Falaisen motti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Falaisen motti
Osa länsirintamaa toisessa maailmansodassa
Väijytetty saksalaisten kuormasto lähellä Chamboisia
Väijytetty saksalaisten kuormasto lähellä Chamboisia
Päivämäärä:

12.21. elokuuta 1944

Paikka:

Normandia, Ranska

Lopputulos:

Liittoutuneiden voitto

Osapuolet

Liittoutuneet:
Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Yhdysvallat
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Kanada
Puolan lippu Puola
Ranskan vuosina 1940–1944 käytössä ollut lippu. Vapaa Ranska

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa

Vahvuudet

17 divisioonaa

14–15 divisioonaa

Tappiot

useita tuhansia,
ei tarkkaa tietoa

noin 10 000 kaatunutta,
moninkertaisesti haavoittuneita,
noin 50 000 antautunutta

Falaisen motti (engl. Falaise pocket, saks. Kessel von Falaise) oli taistelutoimi, jossa länsiliittoutuneiden joukot yrittivät saartaa ja tuhota Saksan 7. armeijan ja 5. panssariarmeijan Caenin eteläpuolella Pohjois-Ranskassa. Falaisen motti oli osa suurempaa Normandian taistelua toisessa maailmansodassa.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenraali Omar Bradleyn johtama Yhdysvaltain 1. armeija aloitti 25. heinäkuuta 1944 operaatio Cobran murtaakseen saksalaisten linjat. Yhdysvaltain VII armeijakunnan hyökkäys mursi puolustuksen ja VIII armeijakunta laajensi läpimurtoa kymmenen kilometrin syvyiseksi. Yhdysvaltain 4. panssaridivisioona valtasi 30. heinäkuuta Avranchesin sekä koskemattomana Pontaubaltin sillan mahdollistaen etenemisen jatkamisen syvemmälle Bretagneen.[1]

Montgomery aloitti 30. heinäkuuta operaatio Bluecoatin, jossa brittiläiset VIII ja XXX armeijakunta hyökkäsivät kohti Vireä. Saksalaiset kuitenkin torjuivat hyökkäyksen siirtäessään kolme panssaridivisioonaa puolustuksen tueksi.[1]

Kenraali George S. Pattonin johtama Yhdysvaltain 3. armeija hyökkäsi 1. elokuuta Avranchesin läpi Bretagneen sekä etelään Loirelle. Hitler antoi 3. elokuuta käskyn Klugelle koota panssaridivisioonista hyökkäysosasto, jonka tehtävänä oli hyökätä Mortainiin ja Avranchesiin sekä motittaa kohti Bretagnea ja Loirea edenneet Pattonin joukot. Seuraavana päivänä Montogomeryn hyökkäyksen torjuneet panssaridivisioonat keskitettiin Mortainiin tehtävään hyökkäykseen.[1]

Montgomery käskystä aloitti 7. elokuuta Kanadan II armeijakunta operaatio Totalizen Caenin valtaamiseksi. Saksan suunniteltu vastahyökkäys operaatio Lüttich Mortainin alueen valtaamiseksi, johon osallistuivat 1. SS PsD, 2. SS PsD, 2. PsD, 116. PsD sekä jalkaväkeä kenraalieversti Paul Hausserin komennossa.[2]

Yritys kaatui kovaan vastarintaan ja liittoutuneiden johtajat Bernard Montgomery ja Omar Bradley näkivät mahdollisuuden vastatoimeen, jolla voitaisiin saartaa suuria vihollisjoukkoja.selvennä

Motin muodostaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastarinnasta huolimatta liittoutuneiden saartoliike eteni varmastiselvennä. Motissa oli viisi SS-panssaridivisioonaa, kuusi maavoimien panssaridivisioonaa ja kahdeksan jalkaväkidivisioonaa.[3] Niiden ympärillä oli Kanadan 1.A (Crerar), brittien 2.A (Dempsey), USA:n 1.A (Hodges) ja USA:n 3.A. (Patton)[4]selvennä Noin 150 000 saksalaista näytti jäävän renkaan sisälle ja Adolf Hitlerin täytyi määrätä vetäytyminen 16. elokuuta. Saksalainen jalkaväki pakeni paniikissa kohti Argentanin ja Falaisen välissä olevaa aukkoa, joka kapeni jatkuvasti. Lisäksi tykistö ja ilmavoimat tulittivat ja pommittivat sitä. Saksalaiset kutsuivat väylää nimellä Todesgang (”kuoleman käytävä”). 17. elokuuta motin suu oli kaventunut 10 kilometriin ja panssaridivisioonat pitivät sitä vielä auki. [5]

Supermarine Spitfire -ässä Johnnie Johnson kuvailee hävitystä kuljettuaan alueella ja myös kuvailee miten ruumiiden haju nousi hävittäjien ohjaamoihin saakka.[6] Paddy French - niminen lentäjä kuvaili:

Kartta Falaisen motin tapahtumista
Falaisen motti oli jälkeenpäin kammottava näky. Näimme sen ilmasta, mutta alhaalla maan pinnalla se oli todellisuutta. Tuhoa oli maili toisensa jälkeen, kirjaimellisesti armeijan tuho. Kaikkialla minne näki lojui palaneita panssarivaunuja, kuorma-autoja, kuolleita sotilaita ja hevosia.[7]


Motin sulkeutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väylä sulkeutui lopulta kokonaan aamulla 21. elokuuta. Siitä oli ehtinyt päästä läpi lähes 100 000 saksalaista. Liittoutuneet saavuttivat kuitenkin merkittävän voiton, sillä noin 50 000 saksalaista jäi sotavangiksi. Lisäksi heitä kaatui noin 6 000–10 000, joista suuri osa Chamboisin tiellä Argentanin ja Falaisen välillä yrittäessään pakoa motista.[8] Liittoutuneiden joukkojen ylipäällikkö Dwight D. Eisenhower julistikin pakoreitin alueen yhdeksi sodan pahimmista verilöylyistä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Ford, Ken s. 10
  2. Stein s. 250
  3. Stein s. 252
  4. Beevor s. 478-479
  5. McCarthy-Syron s. 218
  6. Johnnie Johnson - Spitfire-ässä Koala-kustannus 2009 ISBN 978-952-5186-97-0
  7. Leo McKinstry - Portrait of a legend- Spitfire ISBN 978-0-7195-6875-6 s.371
  8. Stein s. 253
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnän syy: Taistelukuvaukset puutteelliset ja liittoutuneiden tappiot kuvaamatta kokonaan