Paul Hausser

Paul Hausser
7. lokakuuta 1880 - 21. joulukuuta 1972
Lisänimet	Papa
Maa tai osapuoli	Saksan keisarikunta (vuoteen 1918) Weimarin tasavalta (vuoteen 1933) Natsi-Saksa
Palvelusvuodet	1892–1945
Ylin sotilasarvo	Oberstgruppenführer
Komentajuudet	SS-divisioona Das Reich II SS-panssariarmeijakunta 7. armeija

Paul ”Papa” Hausser (7. lokakuuta 1880 – 21. joulukuuta 1972) oli Saksan armeijan upseeri. Hän saavutti maailmansotien välisessä Reichswehrissä kenraaliluutnantin arvon ja jäi eläkkeelle. Eläkkeelle siirryttyään Hausserista kuitenkin tuli Waffen-SS:n ”isä” (tämän vuoksi lempinimi ”Papa”) ja oli yksi sen merkittävimmistä johtajista. Hausser taisteli sekä länsi- että itärintamalla toisessa maailmansodassa, ja haavoittui vakavasti kahdesti, menettäen toisen silmänsä itärintamalla.

Sotilasura

Hausser syntyi Brandenburg an der Havelissa preussilaiseen sotilasperheeseen, hänen isänsä Kurt Hausser oli keisarillisen Saksan armeijan majuri. Hän aloitti sotilasuransa vuonna 1892 ja oli vuoteen 1896 asti Köslinin kadettikoulussa. Samana vuonna Hausser siirtyi Berliini-Lichterfelden kadettiakatemiaan, ja josta hän valmistui vuonna 1899. 20. maaliskuuta 1899 hänet asetettiin 115. jalkaväkirykmenttiin luutnantin tehtäviin. 1. lokakuuta 1903 hänestä tuli rykmentin 2. pataljoonan adjutantti ja hän palveli tässä asemassa vuoteen 1908 asti. Sotilaallisesti lahjakas Hausser kävi tämän jälkeen Preussin sotakorkeakoulua, josta valmistui vuonna 1911.

Vuodesta 1912 eteenpäin Hausser palveli lukuisissa esikuntatehtävissä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen Versailles’n rauha edellytti Saksan armeijan kutistamista 100 000 mieheen ja Hausser oli yksi heistä. Hän saavuttikin everstin arvon vuonna 1927 ja jäi eläkkeelle vuonna 1932 kenraaliluutnanttina.

SS-ura

Eläkkeellä ollut Hausser liittyi Stahlhelmiin, joka oli oikeistolainen veteraanijärjestö. Vuonna 1933 hänestä tuli Brandenburg-Berliinin paikallisosaston johtaja. Hetken kuluttua Stahlhelm sulautettiin SA:han ja SA:n lakkautuksen myötä SS:ään. Paul Hausser siirrettiin SS-Verfügungstruppeen marraskuussa 1934 ja hän palveli Braunschweigissa sijaitsevassa SS:n johtajakoulussa. Vuonna 1935 hänestä tuli SS-Junkerschulen tarkastaja ja hänet ylennettiin Brigadeführeriksi (vastaa kenraalimajurin arvoa) seuraavana vuonna.

Toinen maailmansota

Puolan taisteluiden aikana Hausser toimi tarkkailijana Wehrmachtin ja SS:n joukoista kootussa panssaridivisioona Kempfissä. Lokakuussa 1939 SS-VT:hen kuuluneista Deutschland, Germania ja Der Führer-rykmenteistä (Standarte) muodostettiin moottoroitu divisioona nimeltä SS-Verfügungs-Division, joka asetettiin Hausserin komentoon. Hän johti SS-Verfügungs -divisioonaa läpi vuoden 1940 Ranskan taisteluiden ja operaatio Barbarossan alkuvaiheessa. Ansioistaan itärintamalla hän vastaanotti ritariristin 1941 ja sai siihen Tammenlehvät 1943. Hausser haavoittui vaikeasti 1943 ja menetti toisen silmänsä.

Toivuttuaan hän sai komentoonsa vastaperustetun SS-Panssariarmeijakunnan, jonka hän veti välttääkseen mottiin joutumisen Harkovasta vastoin Hitlerin käskyä. Hausser kuitenkin valtasi kaupungin uudelleen maaliskuussa 1943. Hausser komensi Kurskin taistelun aikana SS-panssarikrenatööridivisioonia Das Reich, Leibstandarte SS Adolf Hitler ja Totenkopf.

Länsirintama

Kurskin taisteluiden jälkeen hänen joukkonsa muodostettiin uudelleen ja hänet lähettiin Ranskaan, jossa hän johti niitä Normandian maihinnousun aikaisissa vaiheissa. 7. armeijan komentajan Friedrich Dollmannin tehtyä itsemurhan Hausser ylennettiin 7. armeijan johtoon. Falaisen motin aikana Hausser pysyi joukkojensa parissa, kunnes haavoittui luodista leukaan. Paul Hausser oli sodan loppuessa saavuttanut kenraalieverstiä vastanneen SS-Oberstgruppenführerin arvon ja toimi länsirintaman komentajan (OB West), sotamarsalkka Albert Kesselringin esikunnassa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paul Hausser Wikimedia Commonsissa