Atlantin valli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Varusteluministeri Albert Speer perehtymässä Atlantin valliin.
Kappale Atlantin vallia
Saksalaisten rakentama bunkkeri Tanskassa.

Atlantin valli (saks. Atlantikwall) oli saksalaisten toisen maailmansodan aikana rakentama linnoitettu puolustuslinja. Sen tarkoitus oli puolustaa natsi-Saksaa odotetulta Englannista tulevalta liittoutuneiden hyökkäykseltä. Atlantin vallin rakentaminen aloitettiin vuonna 1942. Vallin pituus oli 3 800 kilometriä, Pohjois Norjasta Tanska kautta Ranskan eteläkärkeen ja siihen rakennettiin 17 500 bunkkeria.[1]

Siegfried-linjan suunnitellut Fritz Todt oli pääinsinööri, jonka Hitler oli valinnut rakentamaan Atlantin vallin suurimman varustukset, Hitler itse suunnitteli useita tykkibunkkeria. Tuhansia pakkotyöläisiä käytettiin rakennettaessa pysyviä linnoituksia Alankomaihin, Belgiaan ja Ranskaan. Työ edistyi kuitenkin hitaasti, koska Saksa kävi sotaa ja armeija tarvitsi sekä miehiä että materiaalia. Puolustuslinjaan käytettiin 17 miljoonaa kuutiometriä betonia, 1,2 miljoonaa tonnia terästä ja 3,7 miljardia Saksan markkaa.[1]

Koska Todt ei saanut rakennettua puolustuslinjaa Hitlerin vaatimassa nopeudessa niin vuoden 1944 alussa Hitler nimitti Afrikassa mainetta niittäneen saksalainen sotamarsalkka Erwin Rommel tehtävään. Rommelin mielestä jo olemassa olevat linnoitukset olivat "Insinöörin suunnitelemia ja keskittyivät liiaksi satamiin ". Hän alkoi välittömästi vahvistaa vanhoja ja rakentaa uusia linnoituksia, erityisesti sataminen väliin jääviin alueisiin . Rommel käski miinoittaa miljoonia uusia miinoja mereen ja rannoille ja lisäksi tuhansia panssarivaunuesteitä asennettiin rannoille ja maaseudulle. Uusia bunkkereita ja suojia sekä tykistölle että konekivääreille rakennettiin kiivaasti aukkopaikkoihin. Rommelin tarkoitus oli pysäyttää Liittoutuneiden maihinnousu ennen kuin he saisivat vallattua pysyvää sillanpääasemaa itselleen.[1]

Atlantin vallia Ranskassa 1944

Liitoutuneiden maihinnousun alkaessa saksalaiset olivat laskeneet melkein kuusi miljoonaa miinaa Pohjois-Ranskaan. Saksalaisten miinakenttiä ja asemia oli laajennettu sisämaahan ja teitä miinoitettu. Saksalaiset olivat myös pystyttäneet liitokoneiden ja laskuvarjohyppääjien oletetuille laskeutumispaikoille maahan upotettuja tolppia, joita he kutsuivat Rommelin parsaksi (saks. Rommelspargel). Lisäksi joitain jokia oli laitettu tulvimaan.

Atlantin vallia ei koskaan saatu valmiiksi. Valmiiksi saatiin kriittisimmiksi paikoiksi arvioidut rannat: Dover, Belgian rannikko, Rotterdamin ja Amsterdamin satamat ja Reinin suu. Kesken jäivät esimerkiksi Norjan rannikko ja Normandia. Esimerksi Omaha lohkolla liittoutuneiden 35 000 sotilasta vastassa oli vain 300 saksalaista konekivääripesäkkeissä sekä jonkin verran kettätykistöä sisämaan puolelta. Osa sen bunkkereista on vielä nykyäänkin pystyssä. Cornelius Ryan kirjoitti Normandian maihinnousun ensimmäisestä vuorokaudesta kertovan kirjan Atlantin valli murtuu vuonna 1959, ja siitä tehtiin myös samanniminen elokuva vuonna 1962.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Salomon, Ib: Atlantin valli: Saksan suojamuuri. Tieteen Kuvalehti Historia, 2011, nro 4, s. 14-21. Oslo: Bonnier. ISSN 0806-5209.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Atlantin valli.
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.