Operaatio Fortitude

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Operaatio Fortitude
(Operation Fortitude)
Osa Normandian maihinnousua
Valelentokoneita lokakuussa 1943
Valelentokoneita lokakuussa 1943
Päivämäärä:

1943 – 6. kesäkuuta 1944

Paikka:

Britannia, Ranska, Saksa

Lopputulos:

Liittoutuneiden voitto

Osapuolet

Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu.

Komentajat

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Winston Churchill
London Controlling Section
valekomentaja

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu.
Adolf Hitler
Wilhelm Keitel
Gerd von Rundstedt
Wilhelm Canaris

Vahvuudet

satoja

satoja

Tappiot

ei tappiota, hyöty tappioiden välttäminen

ei välittömiä tappioita

informaatiosodankäynti

Operaatio Fortitude oli toisessa maailmansodassa liittoutuneiden harhautusoperaatio, jolla oli tarkoitus suojata Normandian maihinnousu.

Operaatio Fortitude koostui kahdesta harhautussuunnitelmasta. Operaation Fortitude North oli tarkoituksena saada saksalaiset uskomaan, että hyökkäys tulisi Norjaan. Fortitude South oli taas valesuunnitelma hyökkäyksestä Pas-de-Calais'n, joka oli kaikkein sopivin ja todennäköisin maihinnousukohde Ranskassa.

Fortitude North[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fortitude Northia varten luotiin kuvitteellinen yksikkö, brittien neljäs armeija. Väärää radioliikennettä lähetettiin runsaasti saksalaisten kaapattavaksi ja tiedotusvälineille annettiin lausuntoja. Brittiläiset diplomaatit alkoivat myös tiedustella puolueettomalta Ruotsilta mahdollisuuksia muun muassa lentää tiedustelulentoja ja tehdä lentokoneilla hätälaskuja. Pyynnöt tehtiin ainoastaan, jotta saksalaiset saisivat tietoja niistä.

Fortitude South[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokonainen kuvitteellinen ensimmäinen amerikkalainen armeijaryhmä luotiin valerakennuksineen, varusteineen ja väärennettyine radioliikenteineen. Kenraaliluutnantti George S. Patton jopa mainittiin armeijaryhmän komentajana ja Eisenhower passittikin hänet eteläiseen Englantiin muka johtamaan maihinnousua. Saksalaiset olettivat myös, että Patton johtaisi maihinnousua, olihan hän liittoutuneiden parhaimpia miehiä. Saksalaiset olivat luonnollisesti innokkaita löytämään paikan, johon maihinnousu tulisi ja olivat luoneet laajan vakoiluverkoston eteläiseen Englantiin. Valitettavasti jokainen näistä agenteista oli liittoutuneiden vangitsema, ja heidän nimissään lähetettiin viestejä, että hyökkäys tulisi todennäköisesti Pas-de-Calais'n.

Kenraaliluutnantti George S. Pattonin komentamaan Yhdysvaltain 1. armeijaryhmän armeijoihin ja armeijakuntiin kuului kuvitteellisesti yksitoista divisioonaa. Niitä kuvasivat Kaakkois-Englannissa valelentokoneet, puhallettavat valepanssarivaunut, 250 valemaihinnousualusta ja valeyksiköiden aitoihin maalatut tunnukset. Kahden valejoukko-osaston vale-esikunnat pitivät yllä radioliikenettä hämätäkseen olevansa oikeita. Kokonaisuuteen kuului vielä katalonialainen kaksoisagentti Juan Pujol, jonka koodinimi oli Garbo, ja jonka tehtävänä oli kuvata kahdenkymmenenseitsemän salaisen asiamiehen verkosto Saksan Madridin tiedusteluasemalle. Kuukausia ennen Normandiaan tehvävää maihinnousua verkosto lähetti viisisataa väärää sanomaa vakuuttaakseen saksalaiset siitä, että maihinnousu tehdään Pas-de-Calaisiin. Juan Pujolin lisäksi muita keskeisiä Double Cross -komitean asiamiehiä olivat Dušan Popov ja Roman Garby-Czerniawski. [1]

Eteläisen Fortituden suunnitelma Ironsidessa, että kaksi viikkoa Pas-de-Calaisiin tehtävän maihinnousun jälkeen Yhdysvalloista suoraan ja Azoreilta tehtäisiin Länsi-Ranskaan toinen maihinnousu. Tämän tarkoituksena oli estää saksalaisia siirtämästä 11. Ps.D.:aa Bordeauxin seudulta ensimmäisen maihinnousun alueelle Pohjois-Ranskaan. Koodinimeltään Bronx-niminen asiamies lähetti viestin, jonka mukaan maihinnousu tapahtuu 15. kesäkuuta 1944 Biskajanlahdella. [1]

Samaan aikaan yöllä 6. kesäkuuta 1944 Normandian maihinnousun kanssa tehtiin "valemaihinnousu" Le Havren ja Dieppen väliselle rannikkokaistalle Normandian ja Calais'n välillä. Käytännössä brittien parhaat pommituslaivueet pudottivat kuuden tunnin ajan alumiinisilppua sekuntikellojen avulla siten, että saksalaisten tutkat näyttivät suuren laivaston lähestyvän Cap d'Antiferia. Saksalaiset rannikkopatterit ryhtyivät tulittamaan tutkan avulla lähestyvää saattuetta, jota päivän valjettua ei kuitenkaan näkynyt missään.

Jotta harhautus pysyisi yllä mahdollisimman kauan, sitä jatkettiin Normandian taistelujen jo alettua tekemällä häirintähyökkäyksiä tutka-asemia ja muita kohteita vastaan Pas-de-Calais'ssa. Harhautussuunnitelman ansiosta saksalaiset odottivat maihinnousua Pas-de-Calais'n vielä elokuussa ja olettivat, että hyökkäys Normandiaan on vain harhautus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brickhill, Paul: Padonmurtajat. Otava, 1956.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Normandia 1944, sivut 12, luku 1 Päätös, Antony Beevor, suomentaja Jorma-Veikko Sappinen, WSOY, Helsinki 2009, WS Bookwell Oy, Juva 2009, ISBN 978-951-0-35306-6, http://www.suomalainen.com/fi/Normandia-1944-sku-P9789510369364 ,viitattu 16. toukokuuta 2012 kello 19:56 EEST