Tiger

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo panssarivaunusta, muista merkityksistä katso Tiger (täsmennyssivu).
Panzerkampfwagen VI "Tiger"
Sonderkraftfahrzeug 181
Panzerkampfwagen VI "Tiger"
Sotasaaliiksi jäänyt Tiger Tunisiassa

Aseen tyyppi Raskas panssarivaunu
Alkuperämaa Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa
Palvelushistoria
Palvelusvuodet 1942–1945
Valtion käytössä Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa
Sodissa toinen maailmansota
Valmistushistoria
Suunnittelijat Henschel & Sohn
Suunniteltu 1942
Valmistusvuodet 1942–1944
Valmistettu yhteensä 1355
Tekniset tiedot
Paino 56,9 tonnia
Pituus 8,45 metriä
Leveys 3,565 metriä
Korkeus 3 metriä
Miehistö 5 (johtaja, ampuja, lataaja, ajaja, radisti)

Panssarointi 25–110 mm
Pääaseistus 1x 8,8 cm KwK 36 L/56
Moottori Maybach HL 230 P45 (V-12 bensiini)
690,4 hv (514,8 kW)
Toimintasäde 110–195 km
Huippunopeus 38 km/h
Tiger huollossa itärintamalla vuonna 1943. Tornia kannattelee 16 tonnin pukkinosturi.

Tiger eli Panzerkampfwagen VI ”Tiger” tai Sonderkraftfahrzeug 181, SdKfz 181 oli toisen maailmansodan aikainen saksalainen raskas panssarivaunu. Vuonna 1944 Adolf Hitler määräsi roomalaisen järjestysnumeron poistettavaksi Tigerin, kuten myös Pantherinkin nimestä. Tiger otettiin käyttöön vuoden 1942 lopulla.

Nimen Tiger (tiikeri) keksi Ferdinand Porsche. Vaunusta tehtiin muutamia muunnoksia, kuten 380 mm rakettiaseella varustettu Sturmtiger, Königstiger ja Jagdtiger.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henschel aloitti raskaan panssarivaunun suunnittelun jo keväällä 1937. Vuonna 1941 Henschel, Porsche, MAN ja Daimler-Benz jättivät suunnitelmansa 75 mm:n tykillä varustetusta 35 tonnin vaunusta. Neuvostoliiton T-34:n ilmestyminen pakotti kuitenkin lopettamaan siihenastiset suunnitelmat. Aikaisemmasta kehitetty panssarointi nosti painon aina 45 tonniin ja tykin kaliiperi vaihtui samassa 88 mm:n. Prototyypin piti olla valmiina Hitlerin syntymäpäiväksi 20. huhtikuuta 1942. Ajan puutteen vuoksi entiset suunnitelmat kierrätettiin uuden vaunun perustaksi. T-34:n joitain kehittyneitä ominaisuuksia, kuten kaltevaa panssarointia, ei katsottu tarvittavan konseptin oltua riittävän vahva ja tehokas jo sellaisenaan. Pystysuora etupanssari oli 100 mm:n vahvuinen.

Porsche ja Henschel toimittivat prototyypit määräaikaan mennessä. Henschelin suunnitelma hyväksyttiin, mutta siihen otettiin Porschen torni. Tuotanto alkoi elokuussa 1942. Porschen mallia tilattiin myös 90 kappaletta, mutta niitä ei koskaan käytetty. Rungot käytettiin Panzerjäger Tigeriin joka tuli tunnetuksi Elefant- ja Ferdinand-nimillä.

Moottorina oli aluksi 590 hevosvoiman 21-litrainen Maybach, mutta se korvattiin vuoden 1943 keväällä 700 hevosvoiman 23,1-litraisella voimanlähteellä. Vaihdelaatikko oli puoliautomaattinen hydraulinen Maybach Olvar. Vaunun voimansiirtojärjestelmä oli aikanaan hyvin moderni ja teknisesti edistyksellinen. Esimerkiksi esivalintainen vaihdelaatikko ja ohjauspyörä mahdollistivat hyvän ajettavuuden ja regeneratiivinen kaksisädeohjausjärjestelmä piti tehohäviöt hyvin pieninä. Tigeriä vaivasi kuitenkin tekninen epäluotettavuus ja suuri huollon tarve. Tiger oli ensimmäinen saksalaistankki jossa oli limittäinen telapyörästö. Tämä paransi maasto-ominaisuuksia, mutta lisäsi ja vaikeutti telakoneiston huoltoa. Pyöriin jäi helposti lunta, mutaa tai kiviä, jotka jäätyessä tai kiinni jäädessään pystyivät estämään tai jopa rikkomaan telaketjuston teknisesti monimutkaisen rakenteen. Neuvostoliittolaiset huomasivat tämän ja ajoittivat toisinaan hyökkäyksensä aamuiksi, jolloin Tigerit eivät olleet aina täysin toimintakykyisiä. Vaunun massa oli 55–57 tonnia, mikä teki siitä painavimman koskaan siihen asti valmistetun saksalaisen panssarivaunun. Yksistään jo torni painoi 11 tonnia, ja sen kääntöjärjestelmä oli osin hydraulinen. Tigerissä oli edistyksellisiä teknisiä ratkaisuja ja sen valmistusmenetelmät ja materiaalit olivat korkealuokkaisia. Tämä johti korkeisiin valmistuskustannuksiin: 250 000 silloista markkaa (Reichsmark) ilman aseistusta. PzKpfw V Panther maksoi ilman aseistusta 117 000 ja PzKpfw IV 103 500 markkaa.

Tigeriä on usein sanottu hitaaksi ja kömpelöksi vaunuksi. Todellisuudessa sen nopeus oli täysin vertailukelpoinen tai jopa ylivoimainen suhteessa liittoutuneiden päätyyppeihin. Tigerin suurinta nopeutta 45 km/h, 3 000:lla kierroksella minuutissa, ei voitu käyttää kuin aivan hetkellisesti. Hieman alemmalla kierrosluvulla, noin 2 500 kierrosta minuutissa saavutettava nopeus 38 km/h oli edelleen useimpien liittoutuneiden vaunujen tasolla. Liittoutuneiden yleisimpien panssarivaunutyyppien huippunopeudet vaihtelivat M4 Sherman -vaunujen eri tuotantomallien 34–42 kilometrin tuntinopeudesta Churchillin 20–26 km/h nopeuteen. Myöskään Iosif Stalin-2:n huippunopeus ei ollut suurempi kuin 37 km/h. Noin 55 km/h nopeuden saavuttavalle T-34:lle Tiger hävisi nopeudessa. Tigerin monisädeohjausjärjestelmä mahdollisti tarkan ja kevyen ohjauksen, ja jarrua käyttämällä vaunu voitiin tarvittaessa kääntää sisäkaarteen puoleisen telan keskipisteen ympäri. Tigerin vaihteisto mahdollisti myös kääntymisen täysin paikoillaan, siten että telaketjut vetivät eri suuntiin. Suurimmat ongelmat olivat telakoneiston ja voimansiirron luotettavuudessa sekä lyhyt toimintasäde. Tämän lisäksi Tigerin suuri massa aiheutti joitakin rajoituksia siltojen suhteen.

Vaunussa oli viiden hengen miehistö. Pääaseena oli 88 mm KwK 36 L/56-tykki. Etupanssari oli 100 mm paksu, tykin asekilpi 120 mm ja tornin ja rungon sivu- ja takaosien panssarointi 80 mm. Kannessa ja tornin katossa panssarointi oli vain 25–40 mm, saman verran kuin tuonaikaisilla keskiraskailla vaunuilla.

Ensimmäiset vaunut suunniteltiin sukeltaviksi. Niiden piti pystyä ylittämään neljän metrin syvyinen vesistöeste ja pysyä veden alla 2,5 tuntia. Tämä ominaisuus hylättiin 495 valmistetun vaunun jälkeen.

Tigerin tuotanto alkoi elokuussa 1942 ja 1 355 rakennettiin elokuuhun 1944 mennessä, jolloin valmistus päättyi. Tuotanto oli aluksi 25 kappaletta kuukaudessa ja huhtikuussa 1944 suurimmillaan 104. Suurin vahvuus, 671 vaunua saavutettiin 1. heinäkuuta 1944. Tiger II:n valmistus aloitettiin tammikuussa 1944. Nimestään huolimatta Tiger II oli alun alkaen oma itsenäinen vaunukonseptinsa.

Tiger taistelussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtaosa Tigereistä palveli erillisissä raskaissa panssarivaunupataljoonissa, jotka voitiin armeijan tai armeijakunnan käskystä alistaa alemmille, divisioonatason yksiköille. Tigereillä varustetun raskaan panssarivaunupataljoonan määrävahvuus oli 45 vaunua, mutta käytännössä pataljoonat olivat huoltojen ja tappioiden takia ani harvoin määrävahvuisia.

Tiger moottorihuollossa.

Tiger pystyi tuhoamaan T-34:n tai Churchill IV:n jopa 1 300 metrin etäisyydeltä. T-34:n etupanssari oli ensimmäisissä vaunuissa 45 mm, mutta sen paksuutta lisättiin noin 60–70 milliin. T-34:n 30 asteen kulmassa oleva etupanssari lisäsi panssarin suojavaikutusta noin puolella ja ammus kimposi pienen iskukulman takia usein panssarista. T-34:n, kuten muidenkin neuvostovaunujen panssariteräs saattoi joskus olla huonolaatuista ja siitä oli jätetty pois monia tärkeitä ainesosia, kuten nikkeli. Tämän lisäksi Neuvostoliitossa käytettiin paljon valettua panssariterästä, joka oli merkittävästi heikompaa kuin valssattu teräs. Varhaisten T-34:en tykki oli heikko, eikä pystynyt lävistämään Tigerin etupanssaria. Vastaukseksi Tigerille Neuvostoliitto kehitti lopulta IS-2-vaunun ja varusti rynnäkkötykkejään ja panssarintorjuntavaunujaan raskailla 122 ja 152 mm:n tykeillä. Myös T-34 varustettiin viimein parannetulla 85 mm:n tykillä. Länsiliittoutuneiden taktiikkana oli usein hyökätä ryhmissä, yhden ryhmän hämätessä Tigerin miehistöä ja toisten pyrkiessä taka- tai sivuasemaan. Tigereiden hyökätessä puolustajan oli pysyttävä piilossa ja odotettava kunnes vaunu tulisi riittävän lähelle. Brittijoukot käyttivät tätä taktiikkaa kohdatessaan ensimmäisen kerran Tigereitä Pohjois-Afrikassa ja saivat tuhottua vaunun 6-naulaisella (57 mm) pst-tykillä, jonka ammus läpäisi Tigerin sivupanssarin.

Tigerin kylkipanssariin tullutta panssarikranaatin tekemää painaumaa tutkitaan.

Tiger pystyi tuhoamaan M4 Shermanin 1 800 metrin päässä. Ensimmäiset Shermanit oli tarkoitettu jalkaväen tukemiseen ja niiden 75 mm:n tykin lähtönopeus oli pieni. Yhdysvaltain asevoimien taktiikkaan ei kuulunut taisteleminen taistelupanssarivaunuja vastaan taistelupanssarivaunuilla, vaan he käyttivät mieluummin panssarintorjuntaan erikoistuneita panssarintorjuntavaunuja kuten M36 Jackson. Yhdysvallat ei saanut ennen sodan loppua käyttöönsä kunnollista raskasta taistelupanssarivaunua.

Tiger soveltui hyökkäystehtäviä paremmin puolustustaisteluun. Ajan puutteen vuoksi vaunu otettiin käyttöön useita kuukausia suunniteltua aiemmin, ja ensimmäiset mallit osoittautuivat epäluotettaviksi. Ensimmäisessä taistelussaan 23. syyskuuta 1942 Leningradin lähellä suomaastossa Tigerin huonot puolet korostuivat. Saksalaisten harmiksi Tigerin voimansiirtojärjestelmää ei koskaan saatu kehitettyä riittävän luotettavaksi. Suuri osa Tigerien tappioista johtui teknisistä vioista tai polttoaineen loppumisesta. Jos vaunua ei saatu hinattua pois taistelukentältä korjattavaksi, jäi usein vaunumiehistön ainoaksi vaihtoehdoksi räjäyttää tai polttaa vaunu, jotta se ei jäisi toimintakuntoisena vihollisen käsiin.

Tiger oli kuitenkin vahvan panssarointinsa ja erittäin tehokkaan tykkinsä vuoksi yksi toisen maailmansodan pelätyimpiä vaunuja. Eräs Tiger sai kuuden tunnin taistelussa noin 200 osumaa, silti miehistön onnistui ajaa Tigerillä 40 kilometrin matka huoltoon lukuisista vaurioista huolimatta (vaihdelaatikko, ketjut, pyörät). Oikeissa käsissä Tiger oli erittäin vaarallinen vastustaja. Hieman käsitystä vaunun tehokkuudesta saattavat antaa 502. raskaan panssarivaunupataljoonan (schwere Panzer-Abteilung 502) tuhoamislukemat. Kyseinen pataljoona tuhosi vuosina 1942–1945 1 400 vihollispanssaria ja menetti itse 107 Tigeriä, jolloin tuhoamissuhteeksi muodostuu 1:13 saksalaisten hyväksi. Liittoutuneiden sotilaat pelkäsivät Tigeria kun taas Tigerin ilmestyminen taistelukentälle lisäsi saksalaisten taistelutahtoa. Tigerin maineen ansiosta liittoutuneiden sotilaiden keskuudessa ajoittain melkein kaikkia saksalaispanssareita luultiin Tigereiksi.

Kuuluisin Tiger I -kalustolla taistellut vaununjohtaja lienee 1. SS-panssariarmeijakunnan 101. raskaan SS-panssarivaunupataljoonan 2. komppanian päällikkö SS-Hauptsturmführer (kapteeni) Michael Wittmann, joka tuhosi vaunuineen yhteensä noin 138 vihollispanssaria. Eräs syy Wittmannin menestykseen oli vaunumiehistön saumaton yhteistyö. Ajaja käänsi tarvittaessa, jopa oma-aloitteisesti, vaunua maalin suuntaan tulenavausta nopeuttaakseen ja ampuja Balthasar Woll saattoi pikatilanteessa avata tulen ilman tulikomentoa. Tunnetuin Wittmannin saavutuksista on Villers-Bocagen taistelu Normandiassa. Wittmann huomasi englantilaisen 7. panssaridivisioonan 22. panssariprikaatin olevan etenemässä kenenkään estämättä kohti armeijakunnan sivustaa ja Caenia tietä pitkin marssien. Wittmannille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin hyökätä, täysin ohjesäännön vastaisesti, yhdellä vaunulla 22. panssariprikaatin marssirivistön kimppuun. Wittmann ajoi vaunuineen marssirivistön vierellä vastakkaiseen suuntaan tuhoten 25 panssarivaunua, 14 puolitela-ajoneuvoa ja 14 Universal Carrier-kuljetuspanssarivaunua aivan lähietäisyyksiltä. Villers-Bocagen taistelun jälkeen Wittmannille myönnettiin miekat tammenlehvien lisäksi hänen rautaristin ritariristiinsä. Toinen hyvin kuuluisa Tiger-vaununjohtaja on Oberleutnant (luutnantti) Otto Carius. Carius taisteli pääasiassa 502. raskaassa panssarivaunupataljoonassa itärintamalla ja tuhosi yli 150 panssarivaunua ja 124 muuta ajoneuvoa ja panssarintorjuntatykkiä uransa aikana.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valmistaja: Henschel & Sohn AG
  • Miehistö: 5 (johtaja, ampuja, lataaja, ajaja ja radisti)
  • Taistelupaino: 56 tonnia
  • Mitat
    • Pituus putken kanssa: 8,45 m
    • Pituus ilman putkea: 6,316 m
    • Leveys: 3,72 m taisteluteloilla, 3,14 m marssiteloilla
    • korkeus: 3,0 m
    • Maavara: 0,47 m
  • Nopeus: 45 km/h (hetkellisesti)
  • Toimintasäde: 125 km (tiellä)
  • Taistelutelat: Kgs 63/725/130
    • Tyyppi: kaksiharjainen
    • Leveys: 725 mm
    • Kosketuspituus: 3,605 m
    • Telakenkien lukumäärä/tela: 96
    • Telapaine: 1,04 kg/cm²
  • Jousitus: sauvajouset
  • Iskunvaimentimet: kummallakin puolella kahdessa ensimmäisessä ja kahdessa viimeisessä telapyörässä
  • Esteen ylityskyky: 0,8 m
  • Kaivannon ylityskyky: 2,5 m
  • Kahlauskyky: 1,6 m
  • Moottori: Maybach HL 230 P45
    • Tyyppi: V-12 bensiini
    • Suurin teho: 700 hv / 3 000 kierr/min
    • Suurin vääntömomentti 1 850 Nm/2 100 kierr/min
    • Iskutilavuus: 23,1 l
    • Männän halkaisija 130 mm
    • Iskunpituus 145 mm
    • Iskusuhde 1:1,12
    • Kulutus: 432 l/100km
    • Polttoainetäyttö: 569 l
  • Vaihteisto: Maybach OLVAR 40 12 16
    • Tyyppi: esivalintainen, hydraulinen
    • Vaihteet: 8+4R
  • Ohjausjärjestelmä: Henschel L600C
    • Tyyppi: regeneratiivinen kaksisädeohjaus
  • Ohjaussuhde: 1:2,8
  • Radiolähetin: FuG 5
  • Radiovastaanotin: FuG 2

Aseistus:

  • Pääase: 8,8 cm Kwk 36
    • Tyyppi: panssarivaunukanuuna
    • Kaliiperi: 88 mm
    • Putken pituus: 56 kaliiperia
    • Lukko: puoliautomaattinen kiilalukko, pystysuunnassa liikkuva sulkukappale
    • Laukaustyyppi: patruunalaukaus
    • Panssarikranaatin lähtönopeus: 780 m/s
    • Alikaliiperiammuksen lähtönopeus: 930 m/s
    • Sivusuuntausala: 360°, hydraulinen
    • Korkeussuuntausala: +15/-8°, manuaalinen
    • Ammuksia: 92
  • Konekivääri: MG-34
    • Lukumäärä: 2
    • Sijainti: etulevyssä oikealla ja putken suuntaisesti oikealla tornissa
    • Kaliiperi: 7,92 mm (8 mm Mauser)
    • Tulinopeus: noin 900 ls/min
    • Ammuksia: 4 800
  • Tykin tähtäin: Zeiss TZF 9b, myöh. TZF 9c
    • Tyyppi: binokulaarinen tähtäinkaukoputki (TZF 9b), (9c monokulaarinen)
    • Suurennos: 2,5x (TZF 9b ja 9c)
    • Näkökenttä: 26° (TZF 9b ja 9c)
  • Muut ammunnanhallintalaitteet
    • Haarakaukoputki: ei kiinteä, voidaan kiinnittää vaununjohtajan kupuun
    • Etäisyysmittari: ei kiinteä, voidaan kuljettaa mukana

Muunnoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tiger.
  • Jagdpanzer Elefant (Porschen alusta) (Sd. Kfz. 184)
  • Sturmpanzer VI Sturmtiger (38 cm raketinheitin)
  • Bergetiger (Sd. Kfz. 185)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Green, Michael: Tiger tanks. Osceola: Motorbooks international, 1995. ISBN 0-87938-954-0. (englanniksi)
  • T-34 möter Tiger : ryska pansarsoldater berättar. Saltsjö-Duvnäs: Efron & Dotter, 2010. ISBN 978-91-85653-46-1. (pohjoissaameksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]