Michael Wittmann

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Michael Wittmann
1914–1944
Bundesarchiv Bild 146-1983-108-29, Michael Wittmann.jpg
Syntymäpaikka 22. huhtikuuta 1914,
Vogelthal, Saksa
Kuolinpaikka 8. elokuuta 1944,
Cintheaux'n läheisyydessä Ranskassa
Maa tai osapuoli Flag of German Reich (1935–1945).svg Saksa
Palvelusvuodet 1934–1944
Ylin sotilasarvo SS-Haupsturmführer (kapteeni)
Komentajuudet LSSAH 1. Panssarirykmentin 13. raskas panssarivaunukomppania 1943-1944

101. raskaan SS-panssarivaunupataljoonan 2. komppania 1944

Korkeimmat kunniamerkit Rautaristin ritariristi tammen lehvillä ja miekoilla

Michael Wittmann (s. 22. huhtikuuta 1914 - 8. elokuuta 1944) oli saksalainen toisen maailmansodan kuuluisin panssarivaunun johtaja. Sotilasarvoltaan hän oli SS-Hauptsturmführer (kapteeni).

Wittmanin sotahistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puola ja Ranska 1939-1940[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wittmann kuului 1. SS-divisioona Leibstandarte Adolf Hitleriin ja aloitti sodan SS-Unterscharführerin (alikersantin) arvoisena panssariauton johtajana Puolan sotaretkellä syksyllä 1939. Wittmann otti osaa myös Ranskan sotaretkeen keväällä 1940, ja seuraavan vuoden keväällä Kreikan valloitukseen, jossa sai 2. luokan Rautaristin.

Itärintama 1941-1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Operaatio Barbarossan alussa hän toimi menestyksekkäästi Sturmgeschütz III-rynnäkkötykin johtajana, tuhoten lukuisia neuvostopanssareita, ja ansaitsi 1. luokan Rautaristin. Wittmann kävi upseerikoulun vuoden 1942 lopulla ja ylennettiin SS-Untersturmführeriksi (vänrikiksi) joulukuussa 1942. Vuoden 1943 alussa Wittmann siirtyi Leibstandarten 1. SS-panssarirykmentin 13. raskaaseen panssarivaunukomppaniaan, joka oli varustettu raskailla Tiger-panssarivaunuilla. Hän toimi komppaniassaan panssarivaunujoukkueen johtajana, ottaen osaa muun muassa Kurskin suurtaisteluun heinäkuussa 1943. Wittmann saavutti miehistöineen suurta menestystä taistelukentällä; vuoden 1944 tammikuussa hänet ylennettiin SS-Obersturmführeriksi (luutnantiksi) ja palkittiin Rautaristin ritariristillä, Wittmannin tuhottua 66 vihollisen vaunua. Hieman myöhemmin hän sai tammenlehvät Ritariristiinsä 88 tuhotun panssarin jälkeen.

Wittmann Pohjois-Ranskassa kuukausi ennen Normandian maihinnousua.

Normandia 1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1944 alkupuolella Leibstandarten Tiger-komppania lakkautettiin ja suuri osa komppanian miehistöstä, Wittmann mukaan lukien, siirtyi perustettavaan 101. raskaaseen SS-panssarivaunupataljoonaan, jossa hän toimi 2. komppanian päällikkönä. Wittmann otti pataljoonansa mukana osaa Normandian maihinnousurintaman taisteluihin kesällä 1944.

22. panssariprikaatin marssirivistön tuhoaminen yhdellä Tiikeri-vaunulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa Wittmannin tuhoamasta 22. panssariprikaatin marssirivistöstä

Hänen uransa huipentui 13. kesäkuuta 1944 Villers-Bocagen kylässä brittiläiseen 7. panssaridivisioonaan kuuluneen 22. panssariprikaatin marssirivistön tuhoamiseen. Wittmann hyökkäsi ainoastaan yhdellä vaunulla marssirivistön kimppuun, tuhoten 14 brittien taisteluvaunua, 15 miehistönkuljetusvaunua ja kaksi panssarintorjuntatykkiä 15 minuutissa. Tästä saavutuksesta hän sai ylennyksen SS-Hauptsturmführeriksi (kapteeniksi) ja miekat Ritariristiinsä.

Kaatuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeiseen taisteluunsa Wittmann lähti Cintheaux'n suunnalla Normandian rintamalla 8. elokuuta 1944. Wittmann otti osaa vastahyökkäykseen useampaa liittoutuneiden panssaridivisioonaa vastaan, tuhoten muutamia vihollisen vaunuja. Wittmann kuitenkin kaatui miehistöineen kun Sherman Firefly -panssari sai osuman Wittmannin vaunuun.[1] Osuma sytytti Wittmannin vaunun ammusvaraston ja seurannut räjähdys lennätti vaunun tornin irti. Ennen tätä taistelua hän oli tuhonnut 138 panssaria, joten vaikka tarkkaa lukua ei tiedetäkään, lienee Wittmann, viimeinen taistelunsa mukaan lukien, tuhonnut hieman yli 140 panssarivaunua.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hart, Stephen A (2007). Sherman Firefly vs Tiger: Normandy 1944. Osprey Publishing. ISBN 1-84603-150-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]