Raskas panssaripataljoona (Saksa)
Raskas panssaripataljoona (saks. Schwere Panzerabteilungen) oli toisessa maailmansodassa Saksan maavoimien ja Waffen-SS:n eliittipanssarijoukkoja, joiden pääkalustona olivat raskaat Tiger ja myöhemmin Tiger II -panssarivaunut. Ne oli alun perin suunniteltu läpimurtotaisteluiden kärkiyksiköiksi, mutta sodan edetessä niitä käytettiin yhä useammin puolustuskeskusten vahvennuksina tulituessa ja vastahyökkäysosastoissa.
Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksi pataljoonien organisaatio perustui pataljoonien tehtävän mukaiseen tarpeeseen.
Kaksi vaunukomppaniainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
15. joulukuuta 1942 vahvistetun organisaation mukaiseen pataljoonaan kuului vaunukaluston vähyyden vuoksi ainoastaan kaksi raskasta panssarivaunukomppaniaa ((Kriegsstärkenachweis K.St.N. eli sodanajanvahvuus 1176d), esikuntakomppania (saks. Stabskompanie) K.St.N. 1150d), huoltokomppania (saks. Werkstattkompanie). Esikuntakomppaniaan kuuluivat esikuntaryhmä, viestiryhmä, tiedustelujoukkue, pioneerijoukkue, ilmatorjuntajoukkue, evakuointiryhmä ja huolto-osia. Vaunukomppanian johto-osiin kuului yksi Panzerkampfwagen VI H (Sd. Kfz. 182) ja kaksi Panzerkampfwagen III (Sd. Kfz. 141) -vaunua. Vaunukomppanian kussakin neljässä joukkueessa oli kaksi Panzerkampfwagen VI H:ta ja kaksi Panzerkampfwagen III:sta. Kaikki Panzerkampfwagen III:t oli varustettu 5 senttimetrin tykein.[1]
Kolme vaunukomppaniainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pataljoonien muuttuessa kolmikomppaniaisiksi täydennys- ja huolto-osat järjestettiin uudelleen, jolloin perustettiin erillinen täydennyskomppania. Huoltokomppania kasvatettiin käsittämään kolme huoltojoukkuetta, joista kaksi ensimmäistä oli varustettu tela-ajoneuvoin ja kolmas pyöräajoneuvoin, ja hinausjoukkueen. Panssarivaunukomppanioihin kuului esikuntaryhmä, lääkintäryhmä, huoltoryhmä ja kuljetusosasto. Komppaniaan kuului neljätoista panssarivaunua ja 22 pyöräajoneuvoa. Kokonaisvahvuuden ollessa 113 miestä.[2] Pataljoonan kokonaisvahvuus oli 1 093 miestä, joista upseereita oli 28 ja aliupseereita 274. Miehistöön kuului 694, minkä lisäksi pataljoonissa oli seitsemän siviilityöntekijää huoltotehtävissä ja 90 vapaaehtoista Saksan asevoimiin liitettyä sotavankia.[3]
Sodan loppuessa pataljoonien vahvuus oli laskenut. Henkilöstöä oli komppaniassa vain 88, joista upseereita neljä, aliupseereita 46 ja miehistöä 38. Tähän vaikutti huolto-osien keskittäminen huoltokomppaniaan, jonka vahvuus oli viisi upseeria, 55 aliupseeria ja 188 miehistönjäsentä. Esikuntakomppaniaan kuului yhdeksän upseeria, 37 aliupseeria ja 130 miehistönjäsentä. Korjauskomppaniassa oli vielä kolme upseeria, 37 aliupseeria ja 167 miehistönjäsentä. Näin pataljoonan vahvuudeksi tuli 897 henkilöä.[3]
Yksiköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan päättymiseen mennessä seuraavat Saksan maavoimien yksiköt oli perustettu:
- 501. raskas panssarivaunupataljoona
- 502. raskas panssarivaunupataljoona
- 503. raskas panssarivaunupataljoona
- 504. raskas panssarivaunupataljoona
- 505. raskas panssarivaunupataljoona
- 506. raskas panssarivaunupataljoona
- 507. raskas panssarivaunupataljoona
- 508. raskas panssarivaunupataljoona
- 509. raskas panssarivaunupataljoona
- 510. raskas panssarivaunupataljoona
- 511. raskas panssarivaunupataljoona
- 301. raskas panssarivaunupataljoona
- Panssarikrenatööridivisioona Großdeutschlandin III pataljoona
Lisäksi Waffen-SS:ään perustettiin kuhunkin panssariarmeijakuntaan pataljoona:
- 101. SS-raskas panssarivaunupataljoona
- 102. SS-raskas panssarivaunupataljoona
- 103. SS-raskas panssarivaunupataljoona
- 104. SS-raskas panssarivaunupataljoona (suunniteltu, vaan ei perustettu)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Schneider, Wolfgang: Tigers in Combat I. Mechanicsburg: Stackpole Books, 2000. ISBN 978-0-8117-3171-3. (englanniksi)
- Jentz, Thomas J. Germany's Tiger Tanks Tiger I & II: Combat Tactics