Blomberg–Fritsch-kriisi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Blomberg–Fritsch-kriisi oli natsi-Saksan ylintä sotilasjohtoa alkuvuodesta 1938 ravistellut seksiskandaali, jonka seurauksena valtakunnan sotaministeri, sotamarsalkka Werner von Blomberg ja maavoimien komentaja, kenraalieversti Werner von Fritsch joutuivat jättämään paikkansa. Seurauksena oli ylimmän sotilasjohdon uudelleenjärjestely ja armeijan johdon siirtäminen Adolf Hitleriä tukevien upseerien käsiin.

Hossbachin konferenssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hitler järjesti salaisen kokouksen valtakunnankansliassa 5. marraskuuta 1937. Paikalla olivat Hitlerin lisäksi asevoimien komentaja Blomberg, maavoimien komentaja Fritsch, merivoimien komentaja Erich Raeder, ilmavoimien komentaja Hermann Göring, ulkoministeri Konstantin von Neurath ja eversti Friedrich Hossbach.[1]

Hitler aloitti vetoamalla Saksan kansan elintilan puutteeseen ja tarpeeseen laajentaa valtakunnan alueita. Ensimmäisiksi laajennuksen kohteiksi hän mainitsi Tšekkoslovakian ja Itävallan ja ensimmäinen laajennussota tulisi tarvittaessa käydä jo seuraavana vuonna, mutta viimeistään vuoteen 1943 mennessä. Saksan eteneminen riippuisi osittain Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan asenteesta ja toimista. Näiden valtioiden varalta hän esitti kolme ennakoivaa strategista suunnitelmaa. Edelleen Hitler puhui tarpeesta saavuttaa autarkia, taloudellinen omavaraisuus ja riippumattomuus sodankäyntiä silmällä pitäen.[2][3]

Blomberg, Fritsch ja Neurath kritisoivat ja vastustivat suunnitelmaa, jonka he uskoivat saattavan Saksan suursotaan. Hitler raivostui ja alkoi yhdessä Göringin ja Heinrich Himmlerin kanssa suunnitella keinoja, joilla asevoimien johto saataisiin korvattua.[4]

Blomberg-kriisi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuun alussa 1937 59-vuotias valtakunnan sotaministeri Blomberg ilmoitti ilmailuministeri Hermann Göringille solmivansa avioliiton 25-vuotiaan sihteerinsä Margarethe Gruhnin kanssa. Vaikka korkean saksalaisen upseerin avioliittoa alemmista yhteiskuntaluokista tulevan naisen kanssa oli aikaisemmin pidetty sopimattomana, Göring kehotti Blombergia ottamaan rohkean askeleen. Hän muistutti tätä ottaneensa itsekin vaimokseen valtakunnannäyttelijä Emmy Sonnemannin. Göring jopa auttoi Blombergia lähettämällä maasta kiusallisen kilpakosijan. 12. tammikuuta 1938 Blomberg ja Margarethe Gruhn solmivat avioliiton. Göring toimi bestmanina, ja Adolf Hitler oli Göringin ohella toinen avioliiton todistajista.

Muutama päivä vihkimisen jälkeen Göringin käsiin osui poliisin muistio, jonka mukaan Gruhn oli työskennellyt nuoruudessaan Berliinissä prostituoituna. Hitler kutsutti Blombergin takaisin avioparin häämatkalta Caprilta ja ilmoitti, että Gruhnin kyseenalaisen menneisyyden vuoksi Blomberg oli sopimaton valtakunnan sotaministeriksi ja armeijan kenraaliksi. Blomberg kieltäytyi ottamasta avioeroa ja pyysi eroa tehtävistään.

Fritsch-kriisi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska Blombergin ero oli onnistunut niin helposti, Hitler ja puoluejohto juonivat samantyyppisen skandaalin myös maavoimien komentajan Werner von Fritschin pään menoksi. 26. tammikuuta 1938 Werner von Fritsch kutsuttiin valtakunnankansliaan, jossa paikalla oli pikkurikollinen Otto Schmidt. Schmidt ansaitsi elantonsa kiristämällä homoseksuaaleja maassa, jossa homoseksuaaliset teot oli ankarasti kriminalisoitu. Hän ”tunnisti” von Fritschin mieheksi, jonka hän oli yllättänyt harjoittamasta seksiä erään berliiniläisen miesprostituoidun kanssa. Vaikka Fritsch kiisti syytöksen jyrkästi, Hitler vapautti hänet tehtävistään maavoimien johdossa.

Fritschin kollegat alkoivat tutkia tapausta omin päin, ja pian selvisi, että Otto Schmidtin kiristyksen kohteeksi joutunut mies oli todellisuudessa ollut ratsumestari von Frisch eikä suinkaan kenraali von Fritsch. Hermann Göring keskeytti 10. maaliskuuta pidetyn ensimmäisen sotaoikeuden istunnon, jossa von Fritschin siveettömyyssyytöksiä käsiteltiin, vedoten kiristyneeseen tilanteeseen Itävallan suunnalla – Anschluss eli Itävallan yhdistämisen Saksaan tapahtui 12. maaliskuuta. 18. maaliskuuta pidetyssä toisessa sotaoikeuden istunnossa Otto Schmidt peruutti aikaisemman tunnistuksensa ja sanoi, että Gestapo oli painostanut hänet väärään todistukseen. Fritsch vapautettiin kaikista syytteistä, ja hänestä tehtiin vanhan tykistörykmenttinsä kunniaeversti. Fritsch kaatui Puolan offensiivissa Varsovan lähellä Pragassa. Useiden todistajien mukaan Fritsch asettui tietoisesti kuolemanvaaraan vihollisen tulituksessa.

Otto Schmidt löydettiin surmattuna vain muutama päivä oikeudenkäynnin jälkeen. Hänen kuolemansa jäi hämäräksi.

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotaministeri Blombergin erottua tehtävistään Adolf Hitler ilmoitti lakkauttavansa koko valtakunnan sotaministeriön ja siirtävänsä sen tehtävät uudelle esikunnalle Oberkommando der Wehrmachtille. Sen johtajaksi Hitler nimitti nöyristelevän ja kansallissosialisteihin myötämielisesti suhtautuvan Wilhelm Keitelin. Wehrmachtin johdon Hitler otti omiin käsiinsä. Maavoimien komentajaksi Hitler nimitti niin ikään myötämielisen Walther von Brauchitschin. Ilmailuministeri Göring, joka ilmeisesti oli toivonut itse pääsevänsä asevoimien komentajaksi, sai ikään kuin lohdutuksena valtakunnanmarsalkan arvon.

Blombergia ja Fritschiä kunnioittaneet Wehrmachtin korkea-arvoiset usein vanhoista ritarisuvuista periytyvät upseerit eivät antaneet Hitlerille ja natsipuolueelle skandaaleihin johtanutta juonittelua ja erottamisia anteeksi. Hitlerin ja natsien vastaiset salaliitot vahvistuivat armeijan piirissä, ja korkea-arvoiset upseerit yrittivät useita kertoja murhata Hitlerin. Näistä yrityksistä lähimpänä onnistumista oli heinäkuun 20. päivän salaliittona tunnettu pommiattentaatti vuonna 1944.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]