SU-76

SU-76
SU-76
Pituus
– putki edessä	4,9 m
– pelkkä runko	4,9 m
Leveys	2,7 m
Korkeus	2,2 m
Taistelupaino	10,8 t
Telaketjut	?
Maksiminopeus
– tiellä	45 km/h
– maastossa	20 km/h
Toimintasäde	320 km
Pääase	76 mm ZIS-3Š-tykki
Muu aseistus	1 konekivääri
Panssarointi	30-15 mm
Moottori	2 x GAZ 203 (bensiini) 85+85 hv 63+63 kW
Miehistö	4
Valmistusmaa	Neuvostoliitto

SU-76 (Samohodnaja Ustanovka) on neuvostoliittolainen rynnäkkötykki.

Kehitys

Saksalaisten hyökätessä vuonna 1941 ei Puna-armeijalla ollut rynnäkkötykkejä, mutta vuonna 1942 Neuvostoliitossa alettiin suunnitella sellaista. Sitä oli tarkoitus käyttää panssarintorjuntavaununa. Runkona käytettiin T-70:n alustaa, joka oli pidennetty ja siihen lisätty telapyöräpari. Vaunut sijoitettiin mekanisoitujen ja panssaroitujen joukkojen rynnäkkötykkijoukkoihin. Myöhemmin SU-85- ja SU-100-rynnäkkötykit korvasivat SU-76:n panssarintorjuntavaununa, ja sitä käytettiin jalkaväen tukemiseen. Tuotanto päätyi kesäkuussa 1945, jolloin 14 292 vaunua oli valmistettu. Sitä käytettiin joissakin armeijoissa aina 1980-luvulle asti.

Ominaisuudet

Päätykki on tehokas 76 mm ZIS-3Š, johon oli sekä panssarinläpäisevä että sirpalekranaatti. Panssari oli ohut (30–15 mm), mutta viisto. Lisäksi vaunu oli epäluotettava, eikä ollut miehistön suosiossa ja sai lempinimen suka (suom. narttu).

Lähteet

• Steve Crawford: Saksan itärintama 1941-1945, julkaisija: Gummerus ISBN 951-20-6816-8