SU-76

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
SU-76
Su76 nn.jpg
SU-76
Pituus
– putki edessä 4,9 m
– pelkkä runko 4,9 m
Leveys 2,7 m
Korkeus 2,2 m
Taistelupaino 10,8 t
Telaketjut ?
Maksiminopeus
– tiellä 45 km/h
– maastossa 20 km/h
Toimintasäde 320 km
Pääase 76 mm ZIS-3Š-tykki
Muu aseistus 1 konekivääri
Panssarointi 30-15 mm
Moottori 2 x GAZ 203 (bensiini)
85+85 hv
63+63 kW
Miehistö 4
Valmistusmaa Neuvostoliitto

SU-76 (Samohodnaja Ustanovka) on neuvostoliittolainen rynnäkkötykki.

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon vuonna 1941 ei puna-armeijalla ollut rynnäkkötykkejä, mutta vuonna 1942 Neuvostoliitossa alettiin suunnitella sellaista. Sitä oli tarkoitus käyttää panssarintorjuntavaununa. Runkona käytettiin T-70:n alustaa, joka oli pidennetty ja siihen lisätty telapyöräpari. Vaunut sijoitettiin mekanisoitujen ja panssaroitujen joukkojen rynnäkkötykkijoukkoihin. Myöhemmin SU-85- ja SU-100-rynnäkkötykit korvasivat SU-76:n panssarintorjuntavaununa, ja sitä käytettiin jalkaväen tukemiseen. Tuotanto päätyi kesäkuussa 1945, jolloin vaunuja oli valmistettu 14 292 kappaletta. Sitä käytettiin joissakin armeijoissa aina 1980-luvulle asti.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päätykki on tehokas 76 mm ZIS-3Š, johon oli sekä panssarinläpäisevä että sirpalekranaatti. Panssari oli ohut (30–15 mm), mutta viisto. Lisäksi vaunu oli epäluotettava, eikä ollut miehistön suosiossa ja sai lempinimen suka (suom. narttu).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.