Raketinheitin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
"Stalinin urut" (BM-13 Katjuša) kuorma-auton lavalla
Yhdysvaltalainen MLRS

Raketinheitin on epäsuoraa tulta ampuva tykistöase. Raketinheittimen ammus on varustettu rakettimoottorilla ja se lähetetään liikkeelle joko molemmista päistään avoimesta putkesta tai laukaisukiskoa pitkin.

Heittimen putket on asennettu tyypillisesti ajoneuvon lavalle, josta ne laukaistaan kaikki samaan aikaan. Putkia voi olla neljästä neljäänkymmeneen. Kevyet raketinheittimet ovat kaliiperiltaan 105–160 millimetriä ja raskaat 220–400 millimetriä. Raketti kuljettaa polttoaineensa mukanaan, joten raketinheittimen kantomatka voi olla pidempi kuin tykeillä.

Raketinheittimen raketti on suurempi kuin tykin kranaatti ja lentää hitaammin, joten tuuli vaikuttaa sen lentorataan enemmän. Siksi heittimet eivät ole yhtä tarkkoja kuin tykit, mutta rakettien suuri määrä kompensoi tätä.

Kuuluisimpia raketinheittimiä ovat toisen maailmansodan aikaiset Nebelwerfer ja BM-13 ”Stalinin urut”.

Raketinheittimet Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on käytössä 122 mm:n raketinheittimiä: neuvostoliittolainen 122 Rakh 76 (BM-21 Grad) ja Saksasta ostettu Saksan demokraattisella tasavallalla ollut tšekkiläinen 122 RAKH 89 (RM-70).

Hankinta 2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen päätti 5. tammikuuta 2006, että Suomeen hankitaan Alankomaista käytettynä 22 kappaletta yhdysvaltalaisia raskaita raketinheitinheittimiä M270 MLRS (Multiple Launch Rocket System), mistä tuli merkinnältään puolustusvoimissa 298 RsRakh 06. Kaupan hinta oli noin 45,3 miljoonaa euroa, kun kaupalle oli myönnetty 57,6 miljoonan euron budjetti. Ylijäävät varat käytetään MLRS-järjestelmän kehittämiseen.

Raketinheitinjärjestelmä sijoitettiin Tykistöprikaatiin, Niinisaloon. M270-raketinheittimistä muodostettiin 6–8 heittimen pattereja. Uusi raketinheitinjärjestelmä vaatii noin 200 sotilaan vahvuuden sodan ajan joukoissa.

Hankintapäätös perustuu eduskunnassa käsiteltyyn valtioneuvoston vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon, minkä mukaan maavoimien iskukykyä kehitetään hankkimalla raskaita raketinheittimiä asevaikutuksen ulottamiseksi vastustajan operatiiviseen syvyyteen. Raskas raketinheitinjärjestelmä on myös osa jalkaväkimiinoja korvaavien järjestelmien kehittämistä.

Vuonna 2020 Puolustusvoimat testasivat Rovajärvellä raskaalle raketinheittimelle hankituja GMLRS ja GMLRS AW -raketteja (AW=Alternative Warhead). Rakettien pisimmän kantaman on ilmoitettu olevan yli 80 kilometriä.[1] GMLRS on tarkoitettu pistemäisten maalien tuhoamiseen ja GMLRS AW aiheuttaa kohteen yläpuolella räjähtäessään laajaa aluetuhoa. Rakettien valmistaja on yhdysvaltalainen Lockheed Martin.

Suomi on tilannut useaan otteeseen ampumatarvikkeita RsRakH 06 -tyyppimerkinnällä tunnetulle raketinheitinkalustolleen (М270 MLRS). Suomi on tilannut myös 150 kilometrin kantaman ER GMLRS -täsmäohjuksia tälle raketinheittimelle (ER=Extended Range).[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Raskaan raketinheittimen ampumatarvikkeiden vaikuttavuus todennettiin Rovajärvellä puolustusvoimat.fi. 24.11.2020. Viitattu 28.11.2020.
  2. Aleksei Kettunen: Suomesta GMLRS-ohjussuurvalta? Suomen Sotilas, suomensotilas.fi. 7.11.2022. Viitattu 9.11.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.