Konstantin Rokossovski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Konstantin Rokossovski
Konstantin Rokossovski
Konstantin Rokossovski
Henkilötiedot
Syntynyt 21. joulukuuta 1896
Venäjän lippu Varsova, Venäjä
Kuollut 3. elokuuta 1968 (71 vuotta)
Neuvostoliiton lippu Moskova, Neuvostoliitto
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Venäjän keisarikunnan lippu Venäjän keisarikunta
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Puolan lippu Puola (1949–1956)
Palveluvuodet 1914–1937, 1940–1962
Taistelut ja sodat
Rokossovski (1976)

Konstantin Konstantinovitš Rokossovski (ven. Константин Константинович Рокоссовский, puol. Konstanty Rokossowski, 21. joulukuuta 1896 Varsova, Venäjä3. elokuuta 1968 Moskova, Neuvostoliitto) oli venäläinen sotilasjohtaja ja Puolan puolustusministeri.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konstantin Rokossovskin suku oli erään puolalaisen aatelissuvun sivuhaara, joka oli silloista alempaa keskiluokkaa. Konstantinin isä oli rautatieläinen. Hänen äitinsä oli venäläinen – Konstantin syntyi aikana, jolloin Puola kuului Venäjään.

Konstantin Rokossovski palveli ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän armeijassa rakuunaosastossa.

Syksyllä 1917 hän liittyi bolševikkeihin. Hän soti puna-armeijassa Venäjän sisällissodassa nousten komentajaksi. Hän palveli myös Puolan–Neuvosto-Venäjän sodassa 1920-luvun alussa.

Rauhan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvosto-Venäjän sisällissodan jälkeen Rokossovski opiskeli sotilasakatemiassa. Hän nousi puna-armeijassa ratsuväen komentajaksi.

Stalinin vainoissa hänet tuomittiin gulagiin 1930-luvun lopussa. Hänet vapautettiin ja kutsuttiin maavoimien palvelukseen vuonna 1940.[1] Vainoissa oli teloitettu suuri osa puna-armeijan korkeimmasta upseeristosta. Saksan hyökkäyksen vuoksi päteviä upseereita pääsi palaamaan poliittisten vankien leireiltä.

Suuri isänmaallinen sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan alussa kesäkuussa 1941 Rokossovski johti ensimmäistä Neuvostoliiton panssarien vastahyökkäystä saksalaisia vastaan Ukrainassa. Sen jälkeen hän sai tehtäväkseen vapauttaa 16. armeija saarroksista. Saman armeijan komentajaksi Smolenskiin hänet siirrettiin kesäkuusta 1941 syyskuuhun 1942.[2] Hän toimi Briaskin rintamalla heinäkuusta syyskuuhun 1942. Hän osallistui Moskovan taisteluun Georgi Žukovin alaisuudessa (16. armeijan komentajana). Hän komensi Donin rintamaa syyskuusta 1942 helmikuuhun 1943, Stalingradin taistelun ajan. Hän toimi Keskisen Rintaman komentajana helmikuusta lokakuuhun 1943 ja osallistui myös Kurskin taisteluun ja operaatio Bagrationiin. Lopun sotaa hän toimi Valko-Venäjän rintamalla kolmena eri komennuksena yleten jatkuvasti. Tässä tehtävässä hän Stalinin käskyn mukaan odotti Varsovan kansannousun kukistumista ennen kaupungin valtaamista.[2] Hän yleni johtamiensa operaatioiden menestyksen seurauksena Neuvostoliiton marsalkaksi.

Rokossovski on kirjoittanut sotakokemuksistaan myös suomeksi julkaistun kirjan Sotilaan velvollisuus (ven. Coлдатский долг).

Sodan jälkeen politiikkaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodet 1945–1949 Rokossovski toimi Neuvostoliiton Pohjoisen puolustusalueen komentajana.

Rokossovski nousi Bolesław Bierutin johtaman kommunistisen Puolan puolustusministeriksi (1949–1956), sillä maan stalinisointiin tarvittiin venäläisiä ministereitä. Puolan maaseudulla kapinoitiin kommunistihallitusta vastaan vuosina 1945–1948, mutta Rokossovski tuli ministeriksi Puolassa vasta 1949. Hän osallistui silti keskeisesti Puolan alistamiseen.

Hän toimi Neuvostoliiton Transkaukasian sotilasläänin komentajana vuodet 1957–1958. Tässä vaiheessa Josif Stalinin sotilaskomentajat siirrettiin eläkkeelle uuden hallinnon puhdistuksissa, niin myös Rokossovski.

Konstantin Rokossovski kuoli 74-vuotiaana ja haudattiin Punaiselle torille Kremlin muuriin.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Konstantin Rokossovski: Sotilaan velvollisuus. Moskova: Kustannusliike Progress, 1982.
  2. a b Rikard Drakenlordh: Toisen maailmansodan avainhenkilöt, s. 131-2. Suom. Petri Kortesuo. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4674-5.