SS-divisioona Totenkopf

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
SS-divisioona Totenkopf
3divss.gif
SS-divisioona Totenkopfin tunnus, pääkallo
Toiminnassa 1939–1945
Valtio Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa
Puolustushaarat Logo-WaffenSS.jpg Waffen-SS
Aselajit Panssarijoukot
Komentajat
Tunnettuja komentajia Theodor Eicke
Matthias Kleinheisterkamp
Georg Keppler
Hermann Priess
Heinz Lammerding
Max Simon
Hellmuth Becker

3. SS-divisioona Totenkopf (saks. SS-Division Totenkopf) oli Waffen-SS:n yhtymä toisessa maailmansodassa.

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: SS-Totenkopfverbände

Hitler antoi lokakuussa 1939 luvan perustaa kolme SS-divisioonaa. SS-VT rykmenteistä perustettiin Verfügungs-divisioona, järjstyspoliisista muodostettiin Polizei-divisioona ja keskitysleirien vartijoista (saks. SS-Totenkopfverbände) Totenkopf, joka perustettiin 16. lokakuuta 1939 Dachaussa. Divisioonan komentajaksi määrätty Eicke perusti kolme motorisoitua jalkaväkirykmenttiä. Tykistörykmentti muodostettiin pääosin SS Heimwehr Danzigin henkilöstöstä. Himmler muodosti kullekin rykmentille täydennyspataljoonan keskitysleirien vartiointijärjestelmän osaksi. Samoin kullakin pataljoonalla oli täydennyskomppania.

Ranskan valtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Divisioona kuului Ranskan hyökänneen armeijaryhmä A:n reserviin. Se sai määräyksen ryhmittyä keskitysalueelleen Belgian rajalle 12. toukokuuta. Armeijaryhmän aloittaessa hyökkäyksen Maasin linjan murtamiseksi sai Eicke 14. toukokuuta määräyksen valmistautua hyökkäykseen. Vasta 17. toukokuuta divisioona liitettiin armeijaryhmä A:n ensilinjaan.[1]

Aamulla 19. toukokuuta Eicke vastaanotti käskyn, jonka mukaan hänen tuli valmistautua torjumaan divisioonallaan mahdollisen pohjoisesta tehtävän vastahyökkäyksen. Pian ensimmäisen käskyn jälkeen XV panssariarmeijakunta antoi käskyn siirtyä Le Cateauxiin, jossa Rommelin johtama 7. panssaridivisioona oli kohdannut lujaa vastarintaa. Eicke lähetti 1. jalkaväkirykmentin vahvennettuna panssarintorjuntakomppanialla ja kenttätykistöpatterilla. Osasto oli divisioonan ensimmäinen yksikkö, joka osallistui taisteluihin. Cambrain alue oli puhdistettu liittoutuneiden joukoista 20. toukokuuta mennessä ja saman aikaisesti oli kerätty 16 000 sotavankia ja runsaasti kalustoa.[2]

Saksalaisten saavutettua Kanaalin rannikon Eicken divisioona siirrettiin XXXIX armeijakuntaan ja se sai käskyn edetä länteen eteläpuolellaan 8. panssaridivisioona ja pohjoispuolellaan 7. panssaridivisioona. Tarkoituksena oli estää pohjoispuolelle eristettyjen liittoutuneiden joukkojen palaaminen linjan eteläpuolelle Ranskan armeijan yhteyteen.[3]

Liittoutuneiden aloitettua vastahyökkäyksensä brittiläisen siirtoarmeijan Matildat jyräsivät Arrasin taistelussa kaksi divisioonan panssarintorjuntakomppaniaa ja kolmaskin komppania kärsi merkittäviä tappioita. Brittien hyökkäys saatiin lopulta pysäytettyä tykkien suorasuuntaustulella ja syöksypommittajien avulla. Divisioona menetti yhden päivän taistelussa 39 miestä kaatuneina, 66 haavoittuneina ja kaksi kadonneina.[4]

Divisioona kärsi Ranskassa noin kymmenen prosentin tappiot. Sotatoimien päätyttyä Himmler poisti Totenkopfin "yksinoikeuden" leirien vartioiden käyttämiseen henkilöstötäydennyksenä, vaan vartijat olivat kaikkien SS-divisioonien täydennyksinä.

Itärintamalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Operaatio Barbarossan alkaessa kesäkuussa 1941 divisioona eteni pohjoisen armeijaryhmän mukana Baltiaan, jossa se taisteli, kunnes se siirrettiin lokakuussa 1942 uudelleen organisoitavaksi Etelä-Ranskaan. Divisioona muutettiin 9. marraskuuta panssarikrenatööridivisioonaksi (saks. SS-Panzergrenadier-Division Totenkopf).

Divisioona muutettiin edelleen panssaridivisioonaksi (saks. 3. SS Panzer-Division "Totenkopf") 21. joulukuuta 1943.selvennä Sodan lopun se taisteli itärintamalla. 1945 divisioona siirrettiin Unkariin.

Hitler teki itsemurhan 30. huhtikuuta 1945, mutta taistelu Berliinistä jatkui 2. toukokuuta saakka. Pohjoisessa ja lännessä olleet joukot antautuivat Montgomerylle 4. toukokuuta. Länsiliittoutuneet vastaanottivat Saksan antautumisen Rheimsissä 7. toukokuuta. Seuraavana päivänä Neuvostoliitto vastaanotti antautumisen ja se astui voimaan kaikkialla 9. toukokuuta. Divisioonan viimeinen komentaja Hellmuth Becker yritti antautua divisioonineen Yhdysvaltain 3. armeijalle, joka hyväksyi tämän kunhan Totenkopf-divisioona riisuisi aseista Mauthausenin keskitysleirin vartijat. Beckerin miehet riisuivat vartijat aseista ja luovuttivat aseensa amerikkalaisille, jotka luovuttivat heidät Neuvostoliittoon. Antautuneet kuljetettiin heti leireille ja ne jotka selviytyivät viettivät useita vuosia työleireillä ennen vapautumistaan.[5]

Sotarikoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Divisioonan sotilaat syyllistyivät useisiin sotarikoksiin sodan aikana kuten Le Paradisin joukkomurhaan, jossa Totenkopfin 14. komppania teloitti 97 brittiläistä sotavankia Ranskassa 27. toukokuuta 1940.

Theodor Eicke ja Totenkopfin sotilaita Venäjällä 1941.
Totenkopfin sotilaita Ranskassa

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mann, Dr Chris s. 75-76
  2. Mann, Dr Chris s. 76
  3. Mann, Dr Chris s. 77-78
  4. Mann, Dr Chris s. 79
  5. Mann, Dr. Chris s. 140-141
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta SS-divisioona Totenkopf.