Piikkilanka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruosteista piikkilankaa
ns. NATO-piikkilankaa
Piikkilankaeste

Piikkilanka on aitaamisessa käytettyä teräslankaa tai teräslistaa, johon on tuotettu teräviä kulmia tai piikkejä.

Käyttötarkoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piikkilangasta rakennetaan halpoja aitoja eläimille. Sitä käytetään myös vankiloiden ja muiden vastaavien alueiden aidoissa estämässä joko alueelle pääsemistä tai sieltä poistumista. Sodankäynnissä piikkilangasta voidaan rakentaa esteitä. Sitä tiedetään käytetyn myös kidutuksessa.[1]

Piikkilanka aikaansaa vaurioita jos ihminen tai eläin pyrkii kulkemaan piikkilangan yli. Suomen lain mukaan eläimille tarkoitetussa ulkotarhassa tai laitumessa ei saa käyttää piikkilankaa.[2][3] Piikkilangan asemesta eläinten aitauksissa voidaan käyttää sähköpaimenta.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjan sulkeminen piikikkäiden kasvien taakse on vanha käytäntö. Tämän menetelmän merkitys kasvoi Pohjois-Amerikan puupulan johdosta, kun normaalia aitaan tarvittavaa puuta ja kiveä oli vaikeasti saatavilla. Pieni teollisuuden ala kehittyikin 1860–1870-luvuilla toimittamaan piikikkään värimulperin (Maclura pomifera) siemeniä ja taimia.[4]

Varhaisin yhdysvaltalainen piikkilankapatentti annettiin vuonna 1868 Michael Kellylle. Hän matki piikkilangassaan piikkipensaiden muotoa. Kellyn piikkilankaa tuotti yhtiö Thorn Wire Hedge Company, joka jäi vuonna 1874 patentoidun menestyneemmän illinoislaisen Joseph F. Gliddenin piikkilangan jalkoihin. Gliddenin patentissa kehitettiin eteenpäin aikaisemmin keksittyjä, paljon tehottomampia pistäviä vaijereita, joita olivat esimerkiksi 1865 patentoitu ranskalaisen Louis Janninin piikkilanka.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]