Neuvostoliiton 8. armeija

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
8. armeija
Toiminnassa elokuu 1939 - syyskuu 1945
Valtio Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Puolustushaarat maavoimat
Koko armeija
Sodat ja taistelut Baltia

Neuvostoliiton 8. armeija oli puna-armeijan yhtymä. Se perustettiin Novgorodin Operatiivisena Ryhmänä elokuussa 1939 ja sen nimi muutettiin 8. Armeijaksi Leningradin Sotilaspiirin sotaneuvoston 26. lokakuuta 1939 antamalla päätöksellä.[1] Armeija siirrettiin ensin 23. syyskuuta Pihkovaan ja siitä 26. lokakuuta Petroskoihin, ja jonne se saapui lokakuun lopulla. Armeija siirrettiin Novgorodiin huhtikuun 1940 lopulla ja liitettiin osaksi Itämeren sotilaspiiriä kesällä 1940.[2]

Suomen Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodan alkaessa Laatokan ja Repolan välille oli keskitetty Neuvostoliiton 8. armeija, joka käsitti yhteensä kuusi jalkaväkidivisioonaa ja yhden panssariprikaatin. 8. armeijan vahvuus oli noin 120 000 miestä, noin 400 panssaroitua ajoneuvoa ja lähes 600 tykkiä tai kranaatinheitintä. Armeijan komentajana toimi divisioonakomentaja Ivan Nikititš Habarov. Armeija oli jaettu kahteen armeijakuntaan, joista LVI armeijakunta hyökkäsi Laatokan rannan suunnassa ja I armeijakunta siitä pohjoiseen.[3]

8. Armeijan ensimmäisenä tehtävänä oli lyödä edessään olevat suomalaisjoukot ja edetä aluksi Karjalan radalle Sortavalan ja Joensuun tasalle. Tämän jälkeen armeijan olisi tullut hyökätä päävoimillaan Karjalankannaksella taistelevien suomalaisjoukkojen selustaan ja osalla voimistaan kohti keskistä Suomea.[3]

Suomalaisten onnistuttua saartamaan 8. Armeijan kärjessä edenneet kaksi divisioonaa ja hyökkäysvaunuprikaatin puna-armeijan hyökkäys Laatokan Karjalassa pysähtyi. Neuvostoliiton Pääsotaneuvosto joutui toteamaan hyökkäyksen Suomeen epäonnistuneen muuallakin. Tästä syystä Neuvostojohto perusti Suomea vastaan uuden, Luoteisen Rintaman, jolle alistettiin kaikki alueella toimivat joukot. Luoteisen Rintaman komentajaksi määrättiin 1.luokan armeijakomentaja Semjon Timošenko. Tässä yhteydessä vaihdettiin myös 8. Armeijan komentajaksi armeijakuntakomentaja G. Stern ja armeijan eteläinen osa erotettiin omaksi 15. Armeijaksi[4].

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • I Armeijakunta (prikaatinkomentaja Roman I Panin) oli Viron rajalla, josta käsketty 18. marraskuuta 1939 Petroskoin kautta Vohtozeroon, liitetty samalla 8. Armeijaan.[5]
    • 139. Jalkaväkidivisioona (prikaatinkomentaja Nikolai Iivanovitš Beljajev) liitettiin I Armeijakuntaan 18. marraskuuta Volhovstroissa. Sodan päättyessä liitetty XIV Armeijakuntaan.[6]
      • Jalkaväkirykmentti 364
      • Jalkaväkirykmentti 609
      • Jalkaväkirykmentti 718
      • Kenttätykistörykmentti 354
    • 155. Jalkaväkidivisioona (prikaatinkomentaja Pjotr Aleksandrovitš Aleksandrov) liitettiin I Armeijakuntaan Porajärvellä 5. marraskuuta. Sodan päättyessä liitetty XIV Armeijakuntaan.[7]
      • Jalkaväkirykmentti 436
      • Jalkaväkirykmentti 659
      • Jalkaväkirykmentti 786
      • Kenttätykistörykmentti 306
      • Panssaripataljoona 421
  • LVI Armeijakunta (divisioonankomentaja Ivan N. Tsherepanov) oli perustettu Petroskoissa 1939 ja liitetty 8. Armeijaan. 8. Armeijaa jaettaessa liitetty 15. Armeijaan 11. helmikuuta 1940.[8]
    • 18. Jalkaväkidivisioona perustettu Petroskoissa ja siirretty 17. syyskuuta 1939 raja-alueelle. Divisioona oli Salmissa 5. marraskuuta, jossa joutui saarroksiin lukuun ottamatta JR 97:ää, joka liitettiin VIII Armeijakuntaan. Divisioona liitettiin 8. Armeijan jakamisen yhteydessä 15. Armeijaan 11. helmikuuta 1940. Divisioona hajotettiin talvisodan loputtua. (Huom! samannumeroinen divisioona perustettiin 8. huhtikuuta 1940 111. Divisioonan rungolle).[9]
      • Jalkaväkirykmentti 97
      • Jalkaväkirykmentti 208
      • Jalkaväkirykmentti 316
      • Kenttätykistörykmentti 3
      • Haupitsirykmentti 12
      • Panssaripataljoona 381
    • 56. Jalkaväkidivisioona.[10]
      • Jalkaväkirykmentti 37
      • Jalkaväkirykmentti 184
      • Jalkaväkirykmentti 213
      • Kenttätykistörykmentti 113
      • Haupitsirykmentti 247
      • Panssaripataljoona 410
    • 168. Jalkaväkidivisioona.[11]
      • Jalkaväkirykmentti 367
      • Jalkaväkirykmentti 402
      • Jalkaväkirykmentti 462
      • Kenttätykistörykmentti 453
      • Haupitsirykmentti 392
      • Panssaripataljoona 378
      • Panssaripataljoona 456
  • Armeijajoukot
    • 75. Jalkaväkidivisioona.[12]
      • Jalkaväkirykmentti 28
      • Jalkaväkirykmentti 34
      • Jalkaväkirykmentti 115
      • Kenttätykistörykmentti 68
      • Haupitsirykmentti 235
      • Panssaripataljoona 274
    • 34. Panssariprikaati.[13]
      • Panssaripataljoona 76
      • Panssaripataljoona 82
      • Panssaripataljoona 83
      • Panssaripataljoona 86
      • Motorisoitujalkaväkipataljoona 179
    • 108. Järeä Haupitsirykmentti[14]
    • 315. Ylijohdon järeä patteristo[15]

Talvisodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

8. Armeijan joukot ottivat osaa Luoteisrintamalla osaa saksalaisten Panssariryhmä 4:n torjuntaan.

Kokoonpano 22.6.1941[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armeijankomentajana oli 22. kesäkuuta 1941 kenraalimajuri P. P. Sobennikov ja komissaarina S. I. Shabalov. Esikuntapäällikkönä oli kenraalimajuri G. A. Larionov. Armeijaan kuuluivat[16]:

  • X armeijakunta kenraalimajuri I. F. Nikolaev
    • 10. kivääridivisioona
    • 48. kivääridivisioona
    • 50. kivääridivisioona
  • XI armeijakunta kenraalimajuri M. S. Shurnilov
    • 11. kivääridivisioona
    • 125. kivääridivisioona
  • XII mekanisoitu armeijakunta kenraalimajuri N. M. Shestopalov
    • 23. panssaridivisioona
    • 28. panssaridivisioona
    • 202. mekanisoitudivisioona
    • 10. moottoripyörärykmentti
  • 9. panssarintorjuntaprikaati

Lakkauttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

8. Armeija lakkautettiin syyskuussa 1945, jolloin siitä muodostettiin Länsi-Siperian sotilaspiirin esikunta Novosibirskiin.

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

8. armeijan komentaja Ivan N. Habarov.
  • divisioonankomentaja Ivan Nikititš Habarov 14. syyskuuta 1939 – 13. (14.) joulukuuta 1939.[1][17]
  • 2. luokan armeijankomentaja (kenraalieversti) Grigori Mihailovitš Štern 13. joulukuuta 1939 (16. joulukuuta 1939) – 10. helmikuuta 1940, joka oli Espanjan sisällissodan veteraani ja teloitettiin vuonna 1941.[18][17]
  • kenraalimajuri Sobennikov maaliskuu – kesäkuu 1941
  • kenraaliluutnantti F S Ivanov kesäkuu – heinäkuu 1941
  • kenraalimajuri I M Libotsev heinäkuu – elokuu 1941
  • kenraaliluutnantti Pjotr Stepanovitš Pšennikov, elokuu – syyskuu 1941
  • kenraalimajuri V I Zerbakov syyskuu 1941
  • kenraaliluutnantti T I Shevadin syyskuu – marraskuu 1941
  • kenraalimajuri A L Bondarev marraskuu 1941 – tammikuu 1942
  • kenraalimajuri A V Sukhomin tammikuu-huhtikuu 1942
  • kenraaliluutnantti F N Starikov huhtikuu 1942–1945

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gordijenko, Anatoli: Kuoleman divisioona, Gummerus: Jyväskylä 2007 ISBN 978-951-20-6958-3.
  • Manninen Ohto: Talvisodan salatut taustat. Porvoo: Kirjaneuvos ky, 1994. ISBN 952-90-5251-0.
  • Raunio, Ari; Kilin, Juri: Itsenäisyyden puolustajat, Sodan taisteluja 1, Talvisota. Weilin+Göös, 2005. ISBN 951-593-911-9.
  • Jorma Järventaus et al: Suomi Sodassa - talvi- ja jatkosodan tärkeät päivät. Oy Valitut Palat, 3. Painos 1984. ISBN 951-9078-94-0.
  • Kirchubel, Robert: Operation Barbarossa 1941 (2) Army Group North. Oxford: Osprey Publishing, 2005. ISBN 978-1-84176-857-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Raunio, Kilin s. 68
  2. Manninen s. 64
  3. a b Järventaus s. 50
  4. Järventaus s. 51
  5. Manninen s.66
  6. Manninen s.85
  7. Manninen s.86
  8. Manninen s.69
  9. Manninen s.75
  10. Manninen s.78
  11. Manninen s.87
  12. Manninen s.79
  13. Manninen s.71
  14. Manninen s.90
  15. Manninen s.91
  16. Kirchubel, Robert s. 30
  17. a b Gordijenko 2007: 321.
  18. Raunio, Kilin s. 113