HMS Nelson (28)
| HMS Nelson | |
|---|---|
 HMS Nelson Spitheadin laivastonäyttelyssä |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Armstrong Whitworth |
| Kölinlasku | 28. joulukuuta 1922 |
| Laskettu vesille | 3. syyskuuta 1925 |
| Palveluskäyttöön | 15. elokuuta 1927 |
| Poistui palveluskäytöstä | helmikuu 1948 |
| Loppuvaihe | romutettu 1948 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
34 490 t (standardi) 39 000 t (kuormattu) |
| Pituus | 220 m |
| Leveys | 32 m |
| Syväys | 10 m |
| Koneteho | 45 000 shp (34 MW) |
| Nopeus | 23,5 solmua |
| Miehistöä | 1 361 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
9 × BL 16" (406 mm) Mk I -tykkiä 12 × 6" (152 mm) tykkiä 6 × 4,7" (119 mm) tykkiä 48 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä 16 × 40 mm ilmatorjuntatykkiä 61 × 20 mm ilmatorjuntatykkiä lentokone |
HMS Nelson (viirinumero 28) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Nelson-luokan taistelulaiva.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Nelson-luokka (taistelulaiva)
Alus tilattiin Armstrong Whitworthilta, missä köli laskettiin 28. joulukuuta 1922. Alus laskettiin vesille 3. syyskuuta 1925 ja otettiin palvelukseen 15. elokuuta 1927.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pitkällisten koeajojen jälkeen alus vapautti HMS Revengen Atlantin laivaston lippulaivan tehtävästä lokakuussa. Alus jatkoi lippulaivana, vaikka laivasto vaihtoi 1932 nimensä Kotilaivastoksi ja pysyi tehtävässä aina joulukuuhun 1940. Sekä Nelsonin että sen sisaraluksen HMS Rodneyn miehistöt osallistuivat 1931 Invergordonin mellakoihin. Alus ajoi 12. tammikuuta 1934 Portsmouthin edustalla matalikolle, kun se oli lähdössä Kotilaivaston edustajana Länsi-Intiaan. Alus osallistui Spitheadin laivastokatselmukseen heinäkuussa 1935 ja oli 1937–1938 modernisoitavana Portsmouthissa.[1]
Toisen maailmansodan alussa Nelson osallistui saattueiden suojaamiseen Pohjois-Atlantilla. Se osallistui 25.–26. syyskuuta sukellusvene HMS Spearfishin pelastusoperaatioon.[2]
Aluksen ensimmäinen risteily Pohjanmerellä oli 23.–30. marraskuuta, kun se lähetettiin etsimään Saksan laivaston taisteluristeilijöitä Scharnhorstia ja Gneisenauta sekä näiden suojana olevia hävittäjiä. Nelson oli lähellä tuhoutua 30. lokakuuta Orkneyn vesillä kolmen Saksan laivaston sukellusveneen U-56 laukaiseman torpedon osuttua aluksen kylkeen, mutta ne eivät räjähtäneet. Muutamaa päivää myöhemmin taistelulaiva ajoi sukellusvene |U-31:n laskemaan miinaan Loch Ewen tukikohdan edustalla Skotlannin rannikolla. Miina räjähti aluksen etuosan alla vaurioittaen runkoa ja täyttäen useita osastoja vedellä, minkä lisäksi 74 miehistönjäsentä loukkaantui. Alus saatiin 4. tammikuuta siirtokykyiseksi. Se siirrettiin Portsmouthiin, jonne alus saapui 8. tammikuuta. Alus oli telakalla elokuuhun 1940, mistä se palasi Kotilaivaston lippulaivaksi ja Kanaalin valvontaan.[2]
Huhtikuusta kesäkuuhun 1941 alus oli suojaamassa Atlantin saattueita. Ollessaan toukokuun lopulla Freetownissa alus sai käskyn siirtyä Gibraltarille ja valmistautua osallistumaan Bismarckin metsästykseen. Kesäkuussa ollessaan edelleen Gibraltarilla alus liitettiin Force H:hon tehtävänään saattaa Välimeren saattueita. Alukseen osui 27. syyskuuta 1942 Italian ilmavoimien lentokoneesta laukaistu torpedo, mikä aiheutti aluksen joutumisen telakalle. Alus palasi telakalta toukokuussa 1942 palaten Force H:n lippulaivaksi elokuussa. Alus osallistui Force H:n mukana Välimeren saattueiden suojaamiseen.
Marraskuussa 1942 Nelson osallistui operaatio Soihdun Algeriaan suunnatun maihinnousulaivaston suojaamiseen, Sisilian maihinnousun suojaamiseen ja tukemiseen heinäkuussa 1943 sekä Salernon operaatioihin syyskuussa 1943. Lopullinen aseleposopimus Italian kanssa allekirjoitettiin Nelsonin kannella 29. syyskuuta.
Marraskuussa 1943 alus palasi Englantiin huollettavaksi, mihin kuului huomattava ilmatorjunta-aseistuksen lisääminen. Palvelukseen palattuaan alus osallistui Normandian maihinnousuun, missä se ajoi 18. kesäkuuta 1944 kahdesti miinaan. Alus lähetettiin korjattavaksi Yhdysvaltoihin Philadelphiaan, mistä se palasi Englantiin tammikuussa 1945. Alus siirrettiin edelleen Intian valtamerelle. Alus saapui Colomboon heinäkuussa, minkä jälkeen alus partioi Malesian niemimaan ympäristössä seuraavat kolme kuukautta. Alueella olleet japanilaiset joukot antautuivat virallisesti aluksen kannella.
Marraskuussa 1945 alus palasi Englantiin Kotilaivaston lippulaivaksi, kunnes siirrettiin koululaivaksi heinäkuussa 1946. Alus poistettiin käytöstä helmikuussa 1948, minkä jälkeen sitä käytettiin maalilaivana joitakin kuukausia ennen romuttamista 15. maaliskuuta 1949 Inverkeithingissä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
- Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maritimequestin kuvagalleria HMS Nelson (englanniksi)
- HMS Nelson Institute of Naval History (englanniksi)
- HMS Nelson (englanniksi)
| Edeltäjä: N3-luokka – Seuraaja: King George V -luokka |