HMS Revenge (06)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo maaliskuussa 1916 käyttöön otetusta Kuninkaallisen laivaston Revenge-luokan taistelulaivasta. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Revenge.
HMS Revenge
HMS Revenge
HMS Revenge
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers Armstrong, Barrow-in-Furness
Kölinlasku 22. joulukuuta 1913
Laskettu vesille 29. toukokuuta 1915
Palveluskäyttöön toukokuu 1916
Palveluskäytöstä romutettu 1948
Tekniset tiedot
Uppouma 28 000 t (tyhjä)
31 200 t (max)
Pituus 190 m
Leveys 27 m
myöhemmin laajentunut 31,1 metriin
Syväys 8,5 m
Koneteho 40 000 shp
Nopeus 23 solmua
Miehistöä 997
Aseistus 8 × 15" (381 mm) tykkiä
14 × 6" (152 mm) tykkiä
2 × 3" (76 mm) tykkiä
4 × 47 mm tykkiä
4 × 21" (533 mm) torpedoputki

HMS Revenge (viirinumero 06) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Revenge-luokan taistelulaiva. Se laskettiin vesille vuonna 1915. Se otti osaa kumpaankin maailmansotaan ja romutettiin 1948.

Ensimmäinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Skagerrakin taistelu

HMS Revenge otettiin palveluskäyttöön helmikuussa 1916 ja kuukautta myöhemmin se liitettiin Suuren laivaston 1. Taistelulaivaviirikköön. Ensimmäisessä maailmansodassa HMS Revenge otti osaa Skagerrakin taisteluun, jolloin sen kapteenina oli E B Kiddle, osana 1. Taistelulaivaviirikköä. Se oli jonossa toisena HMS Marlboroughin perässä. Taistelun aikana alus oli tulitaistelussa SMS Königin kanssa sekä juuri ja juuri kykeni väistämään neljästi saksalaisten hävittäjien laukaisemat torpedot. HMS Revenge epäonnistui yrityksessään tuhota vaurioitunut saksalainen taistelulaiva SMS Seydlitz. Alus myös ampui 3 tuuman ilmatorjuntatykeillä ja 15 tuuman pääaseillaan Zeppelin L11:tä taistelun loppuvaiheessa. HMS Marlboroughiin saatua torpedo-osuman siirtyi HMS Revenge vara-amiraali Sir Cecil Burneyn lippulaivaksi. Taistelun kuluessa HMS Revenge ampui kaikkiaan 102 laukausta pääaseillaan ja yhden torpedon. HMS Revenge ei kärsinyt taistelussa tappioita tai vaurioita.[1][2]

HMS Revengestä tehtiin marraskuussa 1916 amiraali Maddenin, joka oli Suuren laivaston varakomentajan, lippulaiva.[2]

Sotien välinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 1920 HMS Revenge siirrettiin 1. Taistelulaivaviirikön mukana Välimerelle. HMS Revenge yhdessä HMS Ramilliesin kanssa siirrettiin kesäkuussa Ismidiin Turkin ja Kreikan välisen kriisin takia. Alukset tukivat kreikkalaisia joukkoja. 1. Taistelulaivaviirikkö ja sen mukana HMS Revenge siirrettiin Mustalle merellä heinäkuussa Mudanian piirityksen aikana valvomaan Britannian etuja alueella. Tämän jälkeen alus palasi Atlantin laivastoon.[1][3]

HMS Revenge palasi Välimerelle sisaralustensa HMS Ramilliesin, HMS Resolutionin sekä HMS Royal Sovereignin kanssa tammikuussa 1922 alueen uuden kriisin vuoksi. HMS Revengen tukikohtana kriisin ajan oli Konstantinopoli ja Dardanellit ja alus palasi Atlantille seuraavana vuonna.[1]

HMS Revengeen asennettiin pari 4 tuuman ilmatorjuntatykkiä kolmituumaisten rinnalle huhti-toukokuussa 1925.[4]

HMS Revenge poistettiin palveluskäytöstä 11. tammikuuta 1928 ja siirtyi modernisoitavaksi Devonportin telakalla ja palasi palveluskäyttöön 2. tammikuuta 1929 palvelukseen ja siirtyi maaliskuussa Välimeren laivastoon. Aluksen kotisatamana oli Aleksandria 1935 alkaneen toisen Italian ja Abessinian välisen sodan vuoksi.[1]

Modernisoinnin aikana alukseen asennettiin toinen pari 4 tuuman ilmatorjuntatykkejä sekä HACS Mk I asennettiin maston huippuun. Kaksi 6 tuumaista poistettiin etukannelta ja savupiippuun asennettujen etsintävalojen tasanne muotoiltiin uudelleen.[4]

Huollossa ollessaan toukokuusta marraskuuhun 1931 takimmaiset torpedoputket poistettiin, yksi kahdeksanputkinen 2 paunan ilmatorjuntatykki asennettiin aluksen vasemmalle laidalle savupiipun kohdalle ja lentokoneiden lähtöalusta poistettiin X-tornin päältä. B-tornin päällä ollut lentoonlähtö alusta poistettiin vuosien 1933-1934 vaihteessa.[4]

Alus poistettiin seuraavan kerran palveluksesta 6. helmikuuta 1936, jolloin aloitettiin seuraava modernisointi Portsmouthissa. Modernisointi valmistui maaliskuussa 1937 ja HMS Revenge palasi palvelukseen 1. kesäkuuta 1. Taistelulaivaviirikköön Suureen laivastoon.[1]

HMS Revengeen asennettiin 1939 neljä kaksiputkista 4 tuumaista Mk XIX ja poistettiin yksiputkinen nelituumainen. Lisäksi asennettiin toinen 2 paunainen kahdeksanputkinen ilmatorjuntatykki sekä kaksi puolen tuuman konekivääriä. Alukselle asennettu HACS Mk I korvattiin HACS Mk III:lla ja toinen asennettiin takimmaiselle sillalle. Alukseen asennettiin myös savunohjain ja etummaiset torpedoputket poistettiin.[4]

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan syttyessä HMS Revenge oli vanhentunut ja siten hidas taistelulaivaksi ja siten se olikin sijoitettu Kanaalin laivastoon Portlandiin torjumaan mahdollista maihinnousua. Alus kuitenkin siirrettiin 1. lokakuuta Etelä-Atlantille saksalaisten saarronmurtajien toiminnan estämiseksi. Siirto kuitenkin peruttiin välittömästi ja sen käskettiin liittyä 3. Taistelulaivaviirikköön Pohjois-Atlantin saattuetehtäviin Halifaxiin. Sen palvelustehtävät koostuivatkin Atlantin saattueiden suojaamisesta aina elokuuhun 1940 yhdessä sisaraluksensa HMS Resolutionin kanssa.[1]

HMS Revengen miehistö nousi 3. heinäkuuta 1940 ranskalaiseen taistelulaivaan Paris, sukellusveneisiin Thames ja Surcouf sekä muihin ranskalaisiin sotalaivoihin, jotka vallattiin brittiläisissä satamissa Ranskan antautumisen jälkeen. Ollessaan saattueen mukana Halifaxissa HMS Revenge vahingossa törmäsi ja upotti kanadalaisen Battle-luokan raivaajan HMCS Ypresin.

HMS Revenge sijoituspaikka vaihdettiin elokuussa 1940 Plymouthiksi ja jälleen syynä oli pelko saksalaisten mahdollisesta maihinnoususta. Osana palvelustaan alus kävi tulittamassa Cherbourgia 11. lokakuuta 120 15 tuuman tykinlaukauksella 9 mailin etäisyydeltä. Marraskuussa alus palasi Pohjois-Atlantille, jossa se otti osaa saksalaisen taistelulaivan Bismarckin metsästykseen.[1]

Aluksesta poistettiin vuoden 1941 lopulla puolen tuuman konekiväärit ja niiden tilalle asennettiin kymmenen 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä. Samalla asennettiin B- ja X-tornien päälle kaksi neliputkista 2 paunaista. Ilma- ja merivalvontatutkat asennettiin samoin kuin tulenjohdon tarvitsemat järjestelmät.[4]

HMS Revenge valittiin lähetettäväksi Itäiseen laivastoon elokuussa 1941. Intian valtamerellä alus suojasi saattueita ja syyskuussa 1943 alus palasi Englantiin, jossa alus siirrettiin reserviin ja toisarvoisiin tehtäviin. Alus oli näissä tehtävissä sodan lopun, lukuun ottamatta matkaa Maltalle marraskuussa 1943. Matkalla matkustajana oli pääministeri Winston Churchill, joka oli menossa liittoutuneiden sodanjohdon kokoukseen Teheraniin.[1]

Kaksi etummaista 6 tuuman tykkiä kummaltakin kyljeltä poistettiin 1943.[4]

Palattuaan purjehdukselta HMS Revenge liitettiin Portsmouthiin sijoitettuihin aluksiin tammikuussa 1944. Aluksen pääaseistus poistettiin toukokuussa 1944 ja aseet siirrettiin varastoon käytettäväksi vaihtoputkina Normandian maihinnousussa.[1]

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Revenge liitettiin 17. joulukuuta osaksi koulutuskeskus HMS Imperieusea.[1] Aluksesta poistettiin 1945 kaikki kevyet ilmatorjuntatykit, kun se siirrettiin satamapalvelukseen koulutuskeskuksena.[4]

Alus oli osa koulutuskeskusta, kunnes sijoitettiin poistolistalle 8. maaliskuuta 1948. Heinäkuussa alus siirrettiin BISCOlle ja allokoitiin T W Ward & Companylle romutettavaksi. Alus saapui Inverkeithiin 5. syyskuuta 1948.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley M J: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
  • Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Hore Peter: Battleships of World War I. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Whitley s. 111
  2. a b Conway's s. 35
  3. Conway's s. 35-36
  4. a b c d e f g Whitley s. 108