HMS Royal Sovereign (05)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Revenge-luokan taistelulaivasta. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
HMS Royal Sovereign
HMS Royal Sovereign
HMS Royal Sovereign
Aluksen vaiheet
Rakentaja Portsmouthin laivastontelakka
Kölinlasku 15. tammikuuta 1914
Laskettu vesille 29. huhtikuuta 1915
Palveluskäyttöön 18. huhtikuuta 1916
Loppuvaihe myyty romutettavaksi 30. toukokuuta 1944
Tekniset tiedot
Uppouma 27 500 t (tyhjä)
31 200 t (max)
Pituus 190 m
Leveys 27 m
Syväys 8,5 m
Koneteho 40 000 shp
Nopeus 23 solmua
Miehistöä 997
Aseistus
Aseistus 8 × BL 15"/42 Mk I -tykkiä
14 × 6" (152 mm) tykkiä
2 × 3" (76 mm) tykkiä
4 × 47 mm tykkiä
4 × 21" (533 mm) torpedoputki

HMS Royal Sovereign (viirinumero 05) oli Britannian kuninkaallisen laivaston 1915 vesillelaskettu Revenge-luokan taistelulaiva, joka osallistui sekä ensimmäiseen että toiseen maailmansotaan. Alus romutettiin 1949.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Revenge-luokka (taistelulaiva)

Alus tilattiin Portsmouthin laivastontelakalta, missä köli laskettiin 15. tammikuuta 1914. Alus laskettiin vesille 29. huhtikuuta 1915 ja otettiin palvelukseen 18. huhtikuuta 1916.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Suuren laivaston 1. taistelulaivaviirikköön, jossa se palveli ensimmäisen maailmansodan.[1]

Huhtikuussa 1919 Suuri laivasto (engl. Grand Fleet) nimettiin uudelleen Atlantin laivastoksi. Tammikuussa 1920 viirikkö siirrettiin Turkin vesille ja Mustalle merelle, mistä se palasi Atlantin laivastoon vasta heinäkuussa. Syksyllä Royal Sovereign kärsi vaurioita törmättyään HMS Tigeriin Portlandissa, minkä seurauksena se siirrettiin tammikuussa 1921 korjattavaksi telakalle.[1]

Joulukuussa 1920 Royal Sovereigniin asennettiin torpedovyöt ja toukokuusta syyskuuhun 1921 asennettiin B-torniin suurempi etäisyysmittari.[2]

Alus oli reservissä syyskuuhun 1922, jolloin se oli modernisoitavana toukokuusta-syyskuuhun ja se palautettiin 3. lokakuuta 1922 palvelukseen Atlantin laivaston 1. taistelulaivaviirikköön. Alukseen asennettiin elo-syyskuussa 1924 kaksi 4 tuuman yksiputkista ilmatorjuntatykkiä.[2] Royal Sovereign siirrettiin joulukuussa 1926 Välimeren laivastoon. Ollessaan Välimerellä aluksella tehtiin laajat modernisoinnit lokakuusta 1927 kesäkuuhun 1928 sekä tammikuusta marraskuuhun 1932. Ensimmäisen modernisoinnin aikana ylemmät kuusituumaiset ja kasematit poistettiin, tulenjohtotorni uusittiin ja kaksi uutta nelituumaista ilmatorjuntatykkiä asennettiin.Vuoden 1930 aikana alukseen asennettiin HACS Mk I maston huippuun. Jälkimmäinen modernisointi suoritettiin Portsmouthissa. Sen aikana kaksi 2 naulan kahdeksanputkista tykkiä asennettiin savuhormin kummallekin puolelle, taaemmat torpedoputket poistettiin ja silta uudistettiin. Aluksen katapultti siirrettiin puolikannelle 1933. Aluksella kyettiin operoimaan yhdellä Fairey IIIF -koneella. Lisäksi asennettiin kaksi puolentuuman konekivääriä tulenjohtotornin kummallekin puolelle. Katapultti poistettiin vuoden 1936 muutostöiden yhteydessä.[2]

Alus siirrettiin Kotilaivastoon 1935, mutta jo tammikuussa 1936 Royal Sovereign siirrettiin koululaivaksi, jona se palveli sodan puhkeamiseen saakka. Se oli koululaiva aikana modernisoitavana kesäkuusta 1937 helmikuuhun 1938 Devonportissa.[1] Modernisoinnissa HACS Mk I korvattiin HACS Mk III:lla ja toinen samanlainen asennettiin taaempaan torniin. Neljä yksiputkista 4 tuuman tykkiä korvattiin neljällä kaksiputkisella 4 tuuman Mk XIX -tykillä ja etummaiset torpedoputket poistettiin.[2]

Toisen maailmansodan syttyessä Royal Sovereign liitettiin Pohjois-Atlantin saattajaosastoon lippulaivaksi Halifaxiin Kanadaan, josta alus palasi Plymouthiin telakalle joulukuussa Välimerelle siirtoa varten.[1]

Alus siirrettiin Välimeren laivastoon toukokuussa 1940. Välimerellä Royal Sovereign liitettiin osaksi 1. taistelulaivaviirikköä, jonka mukana se otti osaa Calabrian taisteluun 18. heinäkuuta, mutta aluksen hitaus esti amiraali Andrew Cunninghamin pääsyn taistelukosketukseen Italian laivaston taistelulaivojen Giulio Cesaren ja Conte di Cavourin kanssa. Alus lähti paluumatkalle Pohjois-Atlantille elokuussa. Alus purjehti Hyväntoivonniemen kautta ja oli Durbanissa telakalla syyskuusta lokakuuhun.[1]

Royal Sovereign saapui Halifaxiin joulukuussa, jolloin alus otti vastaan 3. taistelulaivaviirikön lippulaivan tehtävät. Alus oli huollossa Norfolkissa Virginiassa toukokuusta kesäkuuhun 1941, minä aikana alus sai siirron Itäiseen laivastoon. Alus luovutti lippulaivan tehtävät elokuussa ja purjehti Englantiin telakalle Glasgowiin muutostöitä varten. Alus oli telakalla elokuusta lokakuuhun, minkä jälkeen se virallisesti siirrettiin Itäiseen laivastoon.[1]

Alus oli Itäisessä laivastossa Trincomaleessa Sri Lankalla, jonne sijoitetut taistelulaivat (HMS Royal Sovereign, HMS Ramillies, HMS Resolution ja HMS Revenge) siirrettiin Kilindiniin Englannin Itä-Afrikkaan (nykyinen Kenia). Syynä siirtoon oli alusten vanhanaikaisuus. Amiraliteetti katsoi, etteivät alukset kykenisi puolustautumaan keisarillisen Japanin laivaston taistelulaivoja vastaan ja toisaalta alusten heikko ilmatorjunta asetti ne alttiiksi ilmahyökkäyksille.[1]

Itäisessä laivastossa ollessaan Royal Sovereign oli Intian valtamerellä purjehtivien saattueiden suojana. Alus oli modernisoitavana Philadelfiassa Yhdysvalloissa 1942 lokakuuhun 1943. Telakalta palattuaan alus määrättiin Englantiin ja poistettiin käytöstä. Alus siirrettiin telakalle Rosythiin 5. marraskuuta 1943.[1]

Royal Sovereign vuodesta 1944 alkaen Neuvostolaivaston Arkhangelsk

Royal Sovereign lainattiin 30. toukokuuta 1944 Neuvostoliiton laivastolle nimellä Archangelsk ainoana taistelulaivana, joka sodan aikana vaihtoi lippua. Neuvostoliittolainen miehistö nousi alukseen samana päivänä ja alus siirtyi Neuvostoliittoon saattueen JW59 mukana, joka lähti matkaan 17. elokuuta ja saapui Murmanskiin 24. elokuuta. Alus ei ollut palveluskäytössä loppusodan aikana, vaan Pohjoisella Jäämerellä lähinnä koululaivana.[3]

Archangelsk, ex-Royal Sovereign, palautettiin Britannialle 9. helmikuuta 1949. Alus siirrettiin 5. huhtikuuta romutettavaksi BISCOlle. Romutus siirrettiin T. W. Wardille Inverkeithiin, minne se saapui 18. toukokuuta 1949.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
  • Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Hore, Peter: Battleships of World War I. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h Whitley s. 110
  2. ↑ a b c d Whitley s.107
  3. ↑ a b Whitley s. 111
Revenge-luokan taistelulaivat

HMS Royal Sovereign – HMS Revenge – HMS Royal Oak – HMS Resolution – HMS Ramillies

Edeltäjä: Queen Elizabeth -luokka – Seuraaja: N3-luokka
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=HMS_Royal_Sovereign_(05)&oldid=19398190”