HMS Electra (H27)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta E-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Electra.
HMS Electra
HMS Electra
HMS Electra
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Hawthorn Leslie and Company, Hebburn
Kölinlasku 15. maaliskuuta 1933
Laskettu vesille 15. helmikuuta 1934
Palveluskäyttöön 15. syyskuuta 1934
Palveluskäytöstä uponnut Jaavanmeren taistelussa 1. maaliskuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 1405 tonnia (kuiva)
1940 tonnia (kuormattu)
Pituus 100,28 m
Leveys 10,13 m
Syväys 3,81 m
Koneteho 36000 hv
Nopeus 36 solmua
Miehistöä 145
Aseistus 4 4,7" QF Mk IX tykkiä
2 0,5" nelipiippuista konekivääriä
8 21" torpedoputkea

HMS Electra (viirinumero H27) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston E-luokan hävittäjä, joka palveli maailmansotien välillä ja toisessa maailmansodassa.

Ensimmäisen kerran palveluksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Electra liitettiin palvelukseen otettaessa Kotilaivaston 5. Hävittäjälaivueeseen, jossa alus palveli yhdessä sisaralustensa kanssa aina vuoteen 1939, jolloin koko laivue siirrettiin juuri sodan alla reserviin ja vasta palvelukseen astuneet K-luokan hävittäjät muodostivat 5. Hävittäjälaivueen.[1]

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan syttymisen jälkeen HMS Electra palasi palvelukseen Kotilaivastoon.

Taistelu Norjasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjan taisteluiden alkuvaiheessa Kuninkaallisten ilmavoimien havaittua Saksan laivaston taisteluristeilijät Gneisenaun ja Scharnhorstin sekä raskaan risteilijä Admiral Hipperin saattueineen. HMS Electra lähti 8. huhtikuuta vastaisena yönä 1940 Scapa Flowsta merelle osana laivasto-osastoa, jossa olivat taistelulaivat HMS Rodney ja HMS Valiant sekä taisteluristeilijä HMS Repulse sekä runsaasti kevyempiä aluksia.[2]

HMS Electra oli 11. huhtikuuta suojaamassa yhdessä HMS Escapaden kanssa suojaamassa risteilijä HMS Southamptonia sen kuljettaessa joukkoja Narvikiin.[3]

Taistelu Tanskansalmessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Electra otti osaa saksalaisen taistelulaiva Bismarckin tuhoamiseen. Alus lähti 22. toukokuuta 1941 Scapa Flowsta suojaten taisteluristeilijä HMS Hoodia ja taistelulaiva HMS Prince of Walesia yhdessä hävittäjien HMS Anthonyn, HMS Echon, HMS Icaruksen, HMS Achatesin ja HMS Antelopen kanssa.[4]

Jäämeren saattueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Electra suojasi ensimmäistä Islannista Neuvostoliittoon matkannutta Jäämeren saattuetta operaatio Dervishiä. Saattue aloitti 21. elokuuta 1941 matkansa Islannista Hvalfiordurista ja sen suojana oli ainoastaan kevyitä aluksia, mutta sen yhteydessä toteutettiin operaatio Strength, jossa lentotukialus HMS Argus toimitti 24 Hawker Hurricanea Neuvostoliittoon.[5] Paluumatkalla alus suojasi saattuetta QP1 yhdessä risteilijöiden HMS Londonin ja HMS Shropshiren, hävittäjä HMS Activen ja troolareiden HMS Macbeth, HMS Hamlet, HMS Celia ja HMS Ophelia kanssa.[6]

Itäisessä laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Electra ja HMS Express saivat 20. lokakuuta 1941 käskyn saattaa taistelulaiva HMS Prince of Wales Kauko-Itään vara-amiraali Sir Tom Phillipsin alaisuudessa. Alusten tuli toimia muodostettavana olevan Itäisen laivaston ytimenä. Osasto aloitti matkansa Greenockista 25. lokakuuta ja se saapui 2. joulukuuta 1941 Singaporeen.

Force Z[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Electra kuului amiraali Sir Thomas Phillips johtamaan Force Z:aan. Force Z:n muut alukset olivat taistelulaiva HMS Prince of Wales ja taisteluristeilijä HMS Repulse sekä hävittäjät HMS Express, HMAS Vampire ja HMS Tenedos. Japanin ilmavoimat upotti raskaat alukset, mutta ei estänyt hävittäjien suorittamaa pelastusoperaatiota. Taistelussa menehtyivät amiraali Phillips sekä 327 miestä HMS Prince of Walesilla ja 513 miestä HMS Repulsella.

Jaavanmeren taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus osallistui 1. maaliskuuta 1942 Jaavanmeren taisteluun, jonka lopulla se joutui Sunda salmessa yhdessä risteilijöiden HMS Exeterin ja USS Popen kanssa japanilaisen laivasto-osaston yllättämäksi ja upottamaksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5.
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy James P: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Woodman Richard: Arctic Convoys 1941-1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)
  • Brown, David: Naval Operations of the Campaign in Norway April - June 1940. Lontoo: Frank Cass, 2005. ISBN 0-7146-5119-2. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Whitley M.J. s. 104
  2. Brown, David (toim.) s. 11
  3. Brown, David (toim.) s. 42
  4. Levy, James P. s. 88
  5. Woodman, Richard s. 37
  6. Woodman, Richard s. 43