Operaatio Halberd

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Operaatio Halberd
Osa Välimeren sotatoimialuetta
toisessa maailmansodassa
Risteilijät HMS Edinburgh, HMS Hermione ja HMS Euryalus saattamassa saattuetta operaatio Halberdissa.
Risteilijät HMS Edinburgh, HMS Hermione ja HMS Euryalus saattamassa saattuetta operaatio Halberdissa.
Päivämäärä:

25.28. syyskuuta 1941

Paikka:

Välimeri Gibraltarilta Maltalle

Lopputulos:

Yhdistyneen kuningaskunnan voitto

Vaikutukset:

85 000 tonnia tarvikkeita Maltalle

Osapuolet

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta

Italia

Komentajat

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu James Somerville

Italian vuosina 1861–1946 käytössä ollut lippu. Angelo Iachino

Vahvuudet

1 lentotukialus
3 taistelulaivaa
5 risteilijää
18 hävittäjää
9 kauppalaivaa

2 taistelulaiva
4 risteilijää
9 hävittäjää

Tappiot

1 kauppalaiva upposi
taistelulaiva vaurioitui

21 lentokonetta

Laivasto-osastot eivät kohdanneet toisiaan.

Operaatio Halberd oli Britannian kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa suorittama sotilasoperaatio, jonka tarkoituksena oli toimittaa saattue Gibraltarilta Maltalle syyskuussa 1941.

Saattue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saatettava osasto koostui yhdeksästä kauppalaivasta, jotka ohittivat Gibraltarin salmen 25. syyskuuta 1941 vastaisena yönä matkallaan kohti Maltaa. Alukset olivat: Ajax, Breconshire, City of Lincoln, Clan Ferguson, Clan MacDonald, Dunedin Star, Imperial Star ja Rowallan Castle. Saatettavan osaston päällikkönä toimi kontra-amiraali Harold Martin Burrough.[1]

Gibraltarille sijoitettu Force H (amiraali Sir James Somerville) vastasi saattueen suojaamisesta, mutta Kotilaivasto määräsi osaston vahvistukseksi vara-amiraali Alban Curteisin johtaman osaston (Group II):

Amiraali Somervillen Force H:sta olivat saattuetta suojaamassa:

Suojaus jaettiin kahteen osaan Force A:han, joka palaisi Sisilian kapeikosta lännemmäksi odottamaan, kunnes saattue olisi toimitettu perille sekä kontra-amiraali Burroughin komentamaan osastoon (Force X), joka menisi Maltalle saakka[1]. Force X:n kuuluivat kaikki risteiljät sekä puolet hävittäjistä.

Saattueen reitillä oli lisäksi yhdeksän sukellusvenettä ja RAF:n laivueet suojaisivat saattuetta mahdollisuuksiensa mukaan.

Vastustaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian laivasto lähti 27. syyskuuta noin kello yksi yöllä Napolista merelle kohti Sardinian rannikkoa tehtävänään estää saattueen pääsy Maltalle. Italialaiseen laivasto-osastoon kuuluivat Vittorio Veneto -luokan taistelulaivat Littorio (Iachinon lippulaiva) ja Vittorio Veneto (kontra-amiraali Carlo Bergamini), joiden suojana olivat 13. hävittäjälaivueen Granatiere, Fuciliere, Bersagliere ja Gioberti sekä 16. hävittäjälaivueen Da Recco, Pessagno ja Folgore. Taistelulaivat kohtasivat aamupäivällä kontra-amiraali Bruno Brinovesin komentaman 3. risteilijäviirikön Trenton, Triesten ja Gorizian, joiden suojana oli 12. hävittäjälaivueen Corazziere, Carabibiere, Ascari ja Lanciere. Puolen päivän aikaan saapui kontra-amiraali Giuseppe Lombardin komentaman 8. risteilijäviirikön Muzio Attendolo ja Luigi Di Savoia Duca Degli Abruzzi, joiden suojana oli 10. hävittäjälaivueen Maestrale, Grecale ja Scirocco.[2]

Laivasto siirtyi saamiensa ohjeiden mukaan Sardinian itäpuolelle odottamaan, mutta vastustaja jäi saapumatta. Osasto palasi satamaan kohtaamatta vihollista.[3]

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saattue joutui ensimmäisen kerran Italian ilmavoimien torpedopommittajien kohteeksi 30 tuntia Välimerellä purjehdittuaan 27. syyskuuta iltapäivällä, jolloin kolme alusta oli saada osuman. Kolmannen hyökkäyksen aikana illan jo hämärtyessä Blue Star Linen 12 427 tonnin Imperial Stariin osui torpedo vasempaan kylkeen peränpuolelle. Peräsin ja molemmat propellit irtosivat ja alus sai lievän vuodon. Aluksessa olleet 300 sotilasta siirrettiin saattaneeseen hävittäjään.[1]

Hävittäjä HMS Oribi otti aluksen hinaukseen pyrkien kohti Maltaa, mutta aluksen vauriot olivat liian suuret ja touvi irrotettiin pisteessä 37°31′N, 10°46′E varhain aamuyöllä. Aluksella vielä olleet 141 miehistön jäsentä siirrettiin saattaneisiin aluksiin. Alus upotettiin syvyyspommeilla, jotka asetettiin vesirajan alapuolelle sekä tykkitulella. Aluksen upotessa 1 000 tonnia aluksen lastina olleita räjähteitä räjähti täydentäen tuhon.[1]

HMS Nelsoniin osui vasempaan kylkeen juuri A-tornin etupuolelle eli samalle kohtaa johon aikaisemmin oli osunut miina italialaisesta torpedokoneesta laukaistu torpedo 27. syyskuuta Sardinian eteläpuolella. Alukseen tuli 3 700 tonnia vettä ja se vajosi 11 jalkaa.[4] Samana iltana Force H kääntyi paluumatkalle kohti Gibraltaria.

Saattue pääsi määränpäähänsä vielä samana päivänä toimittaen 85 000 tonnia tarvikkeita saarelle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bauer Eddy: Toinen Maailmansota osa 1. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1973. ISBN 951-0-05841-6.
  • Chesneau Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9.
  • Whitley M J: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X.
  • Whitley M J: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0.
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5.
  • Slader John: The Red Duster at War - A History of the Merchant Navy during the Second World War. Lontoo: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Slader s. 164
  2. Greene & Massignani s. 187
  3. Whitley - Battleships s. 174
  4. Whitley - Battleships s. 134