Operaatio Substance

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Operaatio Substance
Osa Välimeren sotatoimialuetta
toisessa maailmansodassa
Taistelulaiva HMS Renown
Taistelulaiva HMS Renown
Päivämäärä:

21.24. heinäkuuta 1941

Paikka:

Välimeri

Lopputulos:

Yhdistyneen kuningaskunnan voitto

Osapuolet

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta

Italia
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa

Komentajat

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu James Somerville
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu kapteeni MacFarlane

Vahvuudet

6 rahtilaivaa
lentotukialus
taistelulaiva
taisteluristeilijä
4 risteilijää
risteilijä-miinalaiva
17 hävittäjää

lentokoneita
torpedovenelaivue

Tappiot

1 rahtialus vaurioitui
1 risteilijä vaurioitui
1 hävittäjä upposi

Kaikki kuljetusalukset pääsivät perille

Operaatio Substance oli peitenimi toisen maailmansodan Maltan saattueelle Gibraltarilta Maltalle 21.–24. heinäkuuta 1941.

Englannista Maltalle – saattue WS9c[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Newportista Barry Roadista lähti 11. heinäkuuta SS Port Chalmers (8535 grt, kapteeni W. Higgs) saattajinaan Alankomaiden laivaston Tromp-luokan risteilijä Hr. Ms. Jacob van Heemskerck. Osastoon liittyi Swanseasta Blue Funnel Linen Deucalion. Osasto jatkoi vahvistuneena matkaa pohjoiseen Merseyhin. Seuraavana aamuna nopeat rahtilaivat Blue Star Linen SS Sydney Star (kapteeni Horn, 12696 grt) ja Ellermanin SS City of Pretoria (8049 grt) lähtivät Merseystä sumun suojissa hävittäjien saattamina. Clydestä lähteneet alukset liittyivät osastoon 13. heinäkuuta Mull of Kintyren edustalla. Nämä olivat:

  • ranskalainen matkustaja-alus SS Pasteur (29253 grt)
  • Blue Star Linen SS Melbourne Star (12806 grt)
  • Blue Star Linen SS Avila Star
  • Federal Steam Navigation Companyn SS Durham (10893 grt)
  • Irlannin meren lautta SS Leinster (4303 grt)

Rahtialuksista muodostettiin merellä saattue WS9c. Saattueen kommodoriksi (eli vanhimmaksi kapteeniksi) määrättiin Melbourne Starin kapteeni D. MacFarlane. Saattueen suojana matkalla Englannista Gibraltarille olivat risteilijät HMS Arethusa, HMS Manchester, HMS Edinburgh (kontra-amiraali E Syfretin lippulaiva) sekä hävittäjät HMS Cossack, HMS Garland, HMS Gurkha, HMS Lightning, HMS Maori, HMAS Nestor, HMS Sikh, Norjan laivaston Stork, HMS Vanoc, HMS Wanderer ja HMS Winchelsea.[1]

Saattueeseen liittyi 15. heinäkuuta miinalaiva HMS Manxman. Ennen Gibraltarille saapumista Avila Star erosi saattueesta suorittamaan omaa tehtäväänsä. Gibraltarilta saapuivat 17. heinäkuuta HMS Avon Vale, HMS Eridge ja HMS Farndale tuomaan ohjeet aluksille. Saattue saapui 20. heinäkuuta Gibraltarille, jonne Pasteur määrättiin jäämään ja sen matkustajina olleet sotilaat siirrettiin sotalaivoihin.[2]

Gibraltarilta Maltalle – saattue GM1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gibraltatilta matkaansa jatkavista aluksista muodostettiin Maltalle menevä nopeista rahtialuksista koottu saattue GM1 (yhteensä 58114 brt): Sydney Star, City of Pretoria, Deucalion, Durham, Port Chalmers, Melbourne Star.[3]

Gibraltarilta mukaan liitettiin joukkojenkuljetusalus Leinster, joka kuitenkin ajoi sumussa karille Carnero Pointissa. Alus joutui palaamaan satamaan ilman, että lastina ollut ilmavoimien henkilöstö olisi ehditty siirtää muille aluksille.[3]

Saattueen ohittaessa Gibraltarin liittyivät Force H:sta kootut saattajat mukaan.Saattajiksi oli määrätty:

Force H:n tueksi oli koottu Kotilaivastosta osasto Force X (joka saattoi saattueen Gibraltarille):

Hävittäjä HMS Beverley suojasi tankkeri Brown Rangeria, jolta hävittäjät oli tarkoitus tankata purjehduksen aikana. Gibraltarilta saattue jatkoi matkaa kohden Maltaa 21. heinäkuuta. Force X:n hävittäjät tankattiin Brown Rangerilta 22. heinäkuuta, minkä jälkeen tankkeri sekä sitä suojannut hävittäjä palasivat Gibraltarille.[4]

800. laivueen Skuat lähdössä HMS Ark Royalin kannelta 1941

Saattue joutui 23. heinäkuuta voimakkaan ilmahyökkäyksen kohteeksi Sardinian eteläpoulella, minkä aikana vaurioituivat risteilijä HMS Manchester ja hävittäjä HMS Fearless. Hävittäjän vauriot olivat niin pahoja, että HMS Forester määrättiin upottamaan alus. Pimeyden laskeutuessa HMS Renown, HMS Nelson ja HMS Ark Royal sekä neljä hävittäjää kääntyivät ja palasivat Gibraltarille.[5]

Seuraavan päivän aamuhämärässä saattueen saapuessa Pantellarian ja Cape Bonin väliseen kanavaan torpedoveneet hyökkäsivät sen kimppuun. Vaikka saattue ampui kaikilla aseillaan italialaiset MAS532 ja MAS533 puikkelehtivat rahtialusten väleissä. Sydney Stariin osui kylkeen torpedo, joka aiheutti suuren vuodon alukseen. Ainoastaan 20 minuuttia myöhemmin laivan yhdessä osastossa oli 11 metriä vettä ja tilanteen näyttäessä pahalta aluksella olleet 460 sotilasta siirrettiin saattavaan hävittäjään.[5]

Päivän koittaessa 24. heinäkuuta Sydney Starin konehuone oli säästynyt vedeltä ja sillä oli mahdollisuus päästä 130 merimailin päähän Maltalle. Aluksen kimppuun hyökkäsi muutama torpedokone, mutta alukseen ei tullut uusia vaurioita. Aluksen keulan hiljalleen vajotessa, alusta saapui tukemaan kolme hinaajaa, joiden avulla se pääsi lopulta Vallettan satamaan ja telakalle. Telakalla todettiin kyljessä olevan 14 kertaa 5 metriä reiän ja sen ympäristön olevan repaleinen. Aluksen korjaaminen kesti lähes neljä kuukautta.[6]

Maltalta Gibraltarille – saattue MG1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojaavan osaston merellä olo piti käyttää hyväksi, joten Maltalla tyhjillään olleet alukset päätettiin siirtää samalla pois. Nämä olivat:

  • Laivaston huoltoalus HMS breconshire
  • norjalaiset trondheimiläisen Wilhelm Wilhelmsenin Talabot ja Thermopylae
  • norjalaisen Leif Hoeghin tankkeri Hoegh Hood
  • norjalaisen S. Ugelstadin Svenor
  • liverpoolilaisen T and J Harrisonin Settler
  • United Baltic Corporationin Amerika

Maltan laivastokomentaja vara-amiraali Ford oli ajatellut toimittaa alukset Aleksandriaan, jossa oli pula kuljetuskapasiteetista, mutta itäisen Välimeren vaativat olosuhteet eivät mahdollistaneet. Alukset oli kuitenkin toimitettava Maltalta turvaan.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bauer Eddy: Toisen maailmansodan historia osa 2. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1974. ISBN 951-0-05842-4.
  • Page Christopher (toim.): The Royal Navy and the Mediterranean Volume II: November 1940 – December 1941. Lontoo: Whitehall History Publishing, 2002. ISBN 0-7146-5205-9. (englanniksi)
  • Woodman Richard: Malta Convoys 1940-1943. Lontoo: John Murray (Publishers) Ltd, 2003. ISBN 0-7195-6408-5. (englanniksi)
  • Slader John: The Red Duster at War - A History of the Merchant Navy during the Second World War. Lontoo: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Woodman s. 185-186
  2. Woodman s. 186-187
  3. a b Woodman s. 187
  4. a b Woodman s. 189
  5. a b Slader s.152
  6. Slader s.153