Taistelulaiva Tirpitz

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tirpitz
Tirpitz
Tirpitz
War Ensign of Germany 1938-1945.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Wilhelmshavenin telakka, Saksa
Kölinlasku 20. lokakuuta 1936
Laskettu vesille 1. huhtikuuta 1939
Palveluskäyttöön 25. helmikuuta 1941
Palveluskäytöstä Upposi 12. marraskuuta 1944
Tekniset tiedot
Uppouma 42 900 t (tyhjä)
52 600 t (max)
Pituus 251 m
Leveys 36 m
Syväys 8,7 m
Koneteho 150 000 hv (110 MW)
Nopeus 30,8 solmua
Miehistöä 2 608
Panssarointi 320 mm vesiraja
203 mm kansi
355 mm tornit
Aseistus 8 × 380 mm SK C/34 -tykkiä kaksiputkisissa torneissa
12 × 150 mm tykkiä kaksiputkisissa torneissa
16 × 105 mm ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisina asennuksina
16 × 37 mm ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisina asennuksina
20 × 20 mm ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina asennuksina
8 × 533 mm torpedoputkea
4 lentokonetta, joille 1 kaksipäinen katapultti

Tirpitz (Admiral von Tirpitz) oli Saksan laivaston Bismarck-luokan taistelulaiva. Alus nimettiin amiraali Alfred von Tirpitzin mukaan. Se laskettiin vesille 1. huhtikuuta 1939. Aluksen tarkoitus oli häiritä liittoutuneiden kauppamerenkulkua. Alus osallistui varsinaisiin taistelutoimiin vain kolmesti vuosina 1942–1944. Liittoutuneet näkivät kuitenkin tämän voimakkaan aluksen vakavana potentiaalisena uhkana. Esimerkiksi tieto Tirpitzin merellelähdöstä aiheutti Arkangeliin menevän saattue PQ 17:n hajottamisen, jolloin noin 2/3 sen aluksista tuhoutui yksittäistaisteluissa sukellusveneiden ja lentokoneiden hyökkäyksissä. Taistelulaiva myös sitoi brittiläisten sota-aluksia kotivesille ja Jäämerelle, kun niitä olisi tarvittu Kauko- ja Lähi-idässä. Lopulta brittiläinen pommikonelaivue upotti Tirpitzin Tromssan edustalla 12. marraskuuta 1944.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 1935 Wilhelmshavenin telakalta. Sen köli laskettiin 20. lokakuuta 1936 ja alus laskettiin vesille 1. huhtikuuta 1939. Alus liitettiin laivastoon 25. helmikuuta 1941.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tirpitz otettiin palvelukseen 25. helmikuuta 1941. Koeajojen päätyttyä se siirtyi Itämerelle käyden ensin Kielissä telakalla ja uudelleen Gdyniassa viimeisteltävänä. Adolf Hitler vieraili 5. toukokuuta aluksella sen ollessa Gdynian telakalla tarkastaen aluksen sekä satamassa olleen Bismarckin miehistöineen. Miehistön koulutuksen jatkuessa alus pyrittiin saamaan taistelukelpoiseksi mahdollisimman nopeasti. Aluksen asejärjestelmässä havaitut lastentaudit saatiin pikaisesti korjattua ja asejärjestelmätestit saatiin päätökseen kesäkuun aikana.[1]

Operaatio Barbarossan alettua 22. kesäkuuta alus osallistui Suomenlahdella ensimmäisen kerran taistelutoimiin. Operaatio Baltenflotten tarkoitus oli houkutella Neuvostoliiton Itämeren laivasto ulos Kronstadtin satamasta, jolloin alueella odottaneet Saksan raskaat pinta-alukset olisivat kyenneet tuhoamaan sen. Tirpitz osallistui operaatioon vain lyhyen ajan partioiden Ahvenanmaan vesillä 26. elokuuta – 2. syyskuuta ennen paluutaan koulutukseen.[1]

Operaatiot Sportpalast ja Rösselsprung[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Operaatio Sportpalast

Saksalaisten tiedustelu havaitsi Venäjälle matkaavan saattueen PQ12 Jan Mayenin saaren lähistöllä. Samanaikaisesti oli merellä myös Murmanskista palaava saattue QP8. Tirpitz lähti 6. maaliskuuta 1942 merelle Trondheimista saattajinaan hävittäjät Z5 Paul Jacobi, Z14 Friedrich Ihn, Z7 Hermann Schoemann ja Z25. Saksan laivasto-osasto ei päässyt huomaamatta merelle, vaan sukellusveneet HMS Seawolf ja HMS Trident havaitsivat osaston ilmoittaen siitä.[2][3]

Vara-amiraali Alban Curteisin komentama laivasto-osasto, jossa olivat taistelulaiva HMS Duke of York, taisteluristeilijä HMS Renown sekä kuusi hävittäjää, oli saattueen kaukosuojana. Amiraali Toveyn johdossa lähti 6. maaliskuuta Scapa Flowsta taistelulaiva HMS King George V, lentotukialus HMS Victorious, risteilijä HMS Berwick ja kuusi hävittäjää merelle. Osastot kohtasivat toisensa Jan Mayenin eteläpuolella.[2]

Laivastot eivät kuitenkaan löytäneet Norjanmeren myrskyssä toisiaan. Sää selkeytyi 9. maaliskuuta, jolloin HMS Victoriousilta lähetettiin kello 06.54 kuusi Fairey Albacorea etsimään saksalaisia. Osasto, jossa oli 12 torpedoin varustettua Albacorea, lähetettiin ilmaan kello 07.35.[2][3]

Tiedustelukone löysi kello 08.00 saksalaiset ja 40 minuuttia myöhemmin torpedokoneet olivat paikalla. Tirpitz purjehti vastatuuleen ja pakotti Albacoret hyökkäämään haluamastaan suunnasta. Tirpitz avasi ilmatorjuntatulen kaikilla lähes sadalla putkella. Yksikään torpedo ei osunut maaliin ja kaksi Albacorea ammuttiin alas.[2][3]

Tirpitz saattajineen suuntasi takaisin kohti Norjan vuonoja ennen kuin paikalle lähetetyt pommikoneet saapuivat.[2][3] Alus saapui 9. maaliskuuta Länsivuonoon, josta se jatkoi matkaansa Trondheimiin 12. maaliskuuta.

Alus joutui 27.–28. huhtikuuta 26 Britannian ilmavoimien No4 Groupin Halifax ja kymmenen No5 Groupin Lancaster pommikoneen maaliksi. Alus joutui 28.–29. huhtikuuta 23 Halifaxin ja 11 Lancasterin maaliksi, jolloin Tirpitz, Admiral Scheer ja Prinz Eugen makasivat ankkurissa keskellä torpedoverkkoja.

Kesäkuun puolessa välissä Saksan Norjaan sijoitettujen laivastovoimien polttoainetilanteen parannuttua aloitettiin valmistautuminen operaatio Rösselsprungiin, jonka tarkoituksena oli iskeä uudelleen liittoutuneiden Jäämeren saattueisiin. Aluksista muodostettiin kaksi osastoa, joiden johtoaluksina olivat Tirpitz ja raskas risteilijä Lützow. Laivaston kohteena oli tällä kertaa saattue PQ 17, jonka muodosti 34 rahtialusta. Saattueen hajaannuttua operaatiosta luovuttiin.[4]

Alus lähti 23. lokakuuta Bogenvuonosta Trondheimiin, jossa oli huollon vaatimaa teknistä henkilöstöä. Huolto toteutettiin vaiheittain, jotta aluksen toimintakyky säilyi. Liittoutuneet tekivät 30.–31. lokakuuta ensimmäisen yrityksen aluksen eliminoimiseksi pienoissukellusveneillä ilman tulosta.[5]

Operaatio Paderborn 8.–24. maaliskuuta 1943[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Operaation tarkoituksena oli saksalaisten raskaiden pinta-alusten siirto Pohjois-Norjaan. Bogenvuonoon, johon taisteluristeilijä Scharnhorst oli saapunut 7. maaliskuuta, saapuivat muutaman seuraavan päivän aikana taistelulaiva Tirpitz sekä raskas risteilijä Lützow. Alukset lähtivät purjehtimaan kohti pohjoista hieman ennen keskiyötä 22. maaliskuuta ja saapuivat aamuyön tunteina 24. maaliskuuta Altavuonoon.[6]

Operaatio Sizilien 6.–9.syyskuuta 1943[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelulaiva Tirpitzin johtama laivasto-osasto, jonka muina aluksina olivat Scharnhorst sekä kolme hävittäjälaivuetta, lähti Altavuonosta merelle 6. syyskuuta 1943. Osaston tehtävänä oli tuhota liittoutuneiden Huippuvuorilla olevat tukikohdat ja siksi hävittäjillä oli kyydissä yksi pataljoona alppijääkäreitä.[7]

Saksalainen laivasto-osasto palasi Altavuonoon 9. syyskuuta.[7]

Tuhoamisyritykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylösalaisin kääntynyt Tirpitz.

Tirpitz yritettiin tuhota seuraavilla operaatioilla:

  • Operaatio Title toteutettiin 30.–31. lokakuuta 1942 miehitetyillä torpedoilla, jotka hinattiin norjalaisen kalastusaluksen perässä veden alla Shetlandista muutaman kilometrin päähän Tirpitzistä. Hiukan ennen kuin brittiläisten sammakkomiesten piti siirtyä ohjaamaan torpedoja, ne irtosivat hinausvaijereista ja upposivat.[8]
  • Operaatio Lähde (engl. Operation Source) 22. syyskuuta 1943 käytti X-luokan pienoissukellusveneitä (X craft) ja oli menestyskenen mukaan?, vaikka kaikki kolme perille päässyttä pienoissukellusvenettä menetettiin. Ensimmäinen alus, X-6 päällikkönään luutnantti Donald Cameron, läpäisi suojaverkot ajamalla ulomman verkon laivaportista läpi troolarin vanavedessä ja sisemmän verkkoaitauksen veneportista taas moottoriveneen perässä. Saksalaiset eivät reagoineet alukseen ajoissa. Toinen vene, X-7 kapteeninaan aliluutnantti Basil Godfrey Place, murtautui suoraan sukellusveneverkkojen läpi kärsien pahoja vaurioita. Kolmas pienoissukellusvene, X-5 päällikkönään aliluutnantti Henry Henty-Creer ei päässyt sisimmän verkon läpi. Alus ilmeisesti tuhoutui miehistöineen; toinen sen panosten räjäyttimistä löydettiin Kåfjordin pohjasta vuonna 2007.[8][9]
Ensimmäisenä panoksensa perille saanut X-6-aluksen päällikkö huomasi ettei alus pääse ulos verkkoaitauksesta. Hän tuhosi aluksen salaiset paperit polttamalla ja käski nousta pintaan. Saksalaiset lakkasivat ampumasta kun luukusta työnnettiin valkea villapaita. Miehet otettiin veneeseen, mutta viime hetkellä brittinavigaattori käänsi aluksen koneen täydelle teholle taaksepäin ja syvyysperäsimet maksimikulmaan. Saksalaisten oli pakko katkaista hinausköysi ja pienoissukellusvene upposi tuhoutuen hetken päästä juuri asetettujen panosten räjähdyksessä. Kuusi veneiden kahdestatoista miehestä kaatui ja yksi sai pysyviä keuhkovammoja. Kaikki operaatiosta hengissä selvinneet pienoissukellusvenemiehet saivat Viktorian ristin kuningas Yrjö VI:ltä.[9] Operaatio onnistui tarvittavassa Tirpitzin kärsiessä vaurioita, mutta saksalaiset pystyivät korjaamaan aluksen hinauskuntoon - taisteluun siitä ei enää ollut koska muun muassa turbiinit olivat nousseet irti kehikoistaan ja niiden korjaaminen oli mahdollista vain telakalla. Ainoa telakka olisi ollut Wilhelmshavenissa Saksassa, koska liittoutuneiden operaatio Sotavaunuissa (engl. Operation Chariot) oli tuhottu aiemmin samana vuonna St. Nazairen Forme Eclusive -telakkka.
Pääartikkeli: Operaatio Lähde
  • Operaatio Tungstenissa alusta pommitettiin tukialuskoneilla. Tässä yrityksessä Tirpitz vaurioitui vain lievästi.[8]
  • Operaatio Paravanessa 15. syyskuuta 1944 Kuninkaallisten ilmavoimien 617. ja 9. laivueen Lancasterit lensivät Altavuonoon Jagodnikin lentokentältä lähellä Arkangelia. Yksi osuma saatiin ja Tirpitz vaurioitui korjauskelvottomaksi. Saksalaiset hinasivat sen Tromssaan, jossa siitä piti tulla kiinteä linnoitus.[8]
  • Operaatio Catechism 12. marraskuuta käytti jälleen Lancastereita. 617. ja 9. laivueen koneet lähetettiin tuhoamaan Tirpitziä, joka oli ankkuroitu Tromssan edustalle. Erittäin hyvän näkyvyyden vallitessa (Tirpitzin tyyneen ilmaan suojakseen laskema savuverho oli ainoa näköeste) Lancasterit onnistuivat saamaan kaksi 5 400 kilon ”Tallboy”-pommia osumaan suoraan laivaan. Molemmat pommit osuivat vasemmalle partaalle, ensimmäinen komentosillan tasolle, seuraava ”C”-tornin lähettyville. Tuloksena oli valtaisa räjähdys, jonka seurauksena Tirpitz upposi vuonoon köli ylöspäin. Noin 1 000 miestä laivan 1 700:sta hukkui tämän seurauksena. Noin 700 miestä oli jo aiemmin siirretty maihin muun muassa ilmatorjunta- ja savulaitetehtäviin, joten myös heidät voi laskea pelastuneiden lukuun.[8][10]

Hylky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hylyn osti vuonna 1945 norjalainen Hǿvdingin pelastusyhtiö, joka purki sen vähin erin. Aluksesta oli vielä 1960-luvun alussa osa jäljellä. Nykyisin paikalla on vain irrallista romua.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Asmussen, John 2000-2009: Bismarck & Tirpitz
  • Gallagher,Thomas: Tirpitzin tuho. Kirjayhtymä, 1973.
  • Piekalkiewicz, Janus: ”Taistelulaiva Tirpitzin metsästys”, Eurooppa tulessa: sotilaiden ja vakoilijoiden urotekoja toisessa maailmansodassa, s. 298-318. WSOY, 1973.
  • Sturton, Ian (ed): Conway's battleships : the definitive visual reference to the world's all-big-gun ships, s. 70–72. Conway Maritime Press, 2008. ISBN 9781844860685. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter s. 61
  2. a b c d e Polmar s. 345
  3. a b c d Cajus Bekker s. 240-242
  4. Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter s. 61-62
  5. Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter s. 62
  6. Nauroth s. 148-149
  7. a b Nauroth s. 149
  8. a b c d e Asmussen, John 2000-2009: Bismarck & Tirpitz
  9. a b Gallagher 1973
  10. Piekalkiewicz 1973, 317

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Taistelulaiva Tirpitz.
  • Tirpitz Museum Alta
  • Brickhill,Paul: Padonmurtajat. Otava, 1956.
  • Howarth, David: Shetlandin bussi. WSOY, 1958.
  • Jokinen, Kari: Sukeltajan tie. Otava, 1996.
  • Karweina,Gunter: Saattue PQ17. WSOY, 1966.
  • Panssarilaiva Tirpitzin vaiheet YLE Elävä arkisto