Reichsmarine

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Reichsmarinen lippu

Reichsmarine oli Saksan merivoimien nimitys Weimarin tasavallan aikana 1919–1933 ja natsi-Saksan kahden ensimmäisen vuoden aikana. Reichsmarine oli alkuun Weimarin ajan puolustusvoimien Reichswehrin merivoimat. Kun Adolf Hitler aloitti Saksan uudelleenvarustamisen, siitä tuli vuonna 1935 natsi-Saksan asevoimiin Wehrmachtiin kuulunut Kriegsmarine.

Rajoitettu laivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reichsmarinen laivasto manööverissä vuonna 1929

11. marraskuuta 1918 allekirjoitettu Versailles’n rauhansopimus päätti ensimmäisen maailmansodan. Sopimus rajoitti Weimarin tasavallan laivaston tonniston määrää ja laatua sekä uudistamisrytmin. Laivaston miesmääräksi oli asetettu 15 000, sukellusveneet ja laivaston ilmavoimat olivat kiellettyjä. Laivaston koko oli rajoitettu kuuteen vanhaan taistelulaivaan, kuuteen risteilijään ja 12 hävittäjään. Vanhentuneet taistelulaivat saatettiin korvata korkeintaan 10 000 tonnin aluksilla 20 vuoden kuluttua korvattavan aluksen vesillelaskusta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan keisarikunnan laivasto oli lakkautettu ensimmäisen maailmansodan päättyessä tappioon. Saksan hallitus antoi lain 16. huhtikuuta 1919 Vorläufige Reichsmarinen perustamisesta jo ennen rauhansopimuksen vahvistamista. Laivaston ensimmäiseksi komentajaksi nimettiin vara-amiraali Adolf von Trotha. Vorläufige Reichsmarine nimettiin Reichsmarineksi 31. maaliskuuta 1921 ja samalla laivastosta tuli täysivaltainen puolustushaara.

Muiden puolustushaarojen lailla Reichsmarine yritti kiertää rauhansopimuksen ehtoja lähes koko olemassaolonsa ajan. Se rakensi muun muassa taistelulaivoja pienempiä taskutaistelulaivoja, joiden tulivoima oli kuitenkin verrattain suuri. Se myös rakennutti sukellusveneitä ulkomaisilla alihankkijoilla. Liittoutuneiden valvontakomissio oli osittain selvillä Reichsmarinen salaisesta varustelusta, mutta katsoivat sitä läpi sormien, sillä Saksan laivastoa pidettiin toisaalta tärkeänä Itämeren alueen tasapainottavana tekijänä esimerkiksi kommunistisen Neuvostoliiton uhkaa vastaan.

Reichsmarinen kalusto 1922[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelulaivat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelulaivat muodostivat edelleen vuonna 1922 laivaston rungon, mutta Versaillesin rauhansopimuksessa rajoittama palveluksessa pidettävä miesmäärä mahdollisti ainoastaan neljän taistelulaivan pitämisen aktiivipalveluksessa saman aikaisesti.

Nimi Vesille lasku Kohtalo
Braunschweig 20. joulukuuta 1902 romutettu 13. maaliskuuta 1931
Elsass 26. toukokuuta 1903 romutettu 31. maaliskuuta 1931
Hessen 18. syyskuuta 1903 Neuvostoliittoon 1946
Preussen (reservi) 30. lokakuuta 1903 romutettu 5. huhtikuuta 1929
Lothringen (reservi) 27. toukokuuta 1904 romutettu 31. maaliskuuta 1931
Hannover 29. syyskuuta 1905 poistettu 1944–1946
Schlesien 28. toukokuuta 1906 upotettu 5. toukokuuta 1945
Schleswig-Holstein 7. syyskuuta 1906 uponnut 18. syyskuuta 1944

Kevyet risteilijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Versaillesin rauhansopimus mahdollisti kahdeksan 6 000 tonnin kevyen risteilijän pitämistä. Aluksista ei kuitenkaan saanut olla kuin kuusi palveluskäytössä samanaikaisesti. Alusten korvaaminen uusilla sai tapahtua aikaisintaan 20 vuotta vesille laskusta.

Nimi Vesille lasku Kohtalo Korvattu
Niobe (reservi) 18. heinäkuuta 1899 Jugoslavialle 1925 Emden
Nymphe (reservi) 21. marraskuuta 1899 poistettu 1932 Leipzig
Thetis 3. heinäkuuta 1900 poistettu 1930 Königsberg
Amazone 6. lokakuuta 1900 poistettu 1954 Nürnberg
Medusa 5. joulukuuta 1900 poistettu 1948-1950 Karlsruhe
Arcona 22. lokakuuta 1902 poistettu 1948-1950 Köln
Hamburg 25. heinäkuuta 1903 poistettu 1956
Berlin 22. syyskuuta 1903 upotettu 1947

Hävittäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Versaillesin rauhansopimuksen mukaan Reichsmarinella sai olla 12 hävittäjää ja 12 torpedovenettä sekä näiden lisäksi aluksia sijoitettuna materiaalireserviin eli varaosiksi. Hävittäjäyksikkö koostuikin merikelpoisista Keisarillisen laivaston 1911–1913 rakennetuista hävittäjistä. Alukset olivat kuitenkin jo vanhentuneita ja useimmiten ne luokiteltiin torpedoveneiksi.

Vuosien 1921–1923 aikana alusten kattilat vaihdettiin ja niihin asennettiin kaksi 105 millimetrin 45 kaliiperin tykkiä. G-sarjan alusten pituutta kasvatettiin ja niiden uppouma kasvoi noin 15 prosenttia. Alusten nimien etummainen kirjain viittasi rakennuttajaan; V = A G Vulcan, S = Schichau ja G = Germaniawerft. Jäljellä olevien alusten etukirjain vaihdettiin 1937 T:ksi (Torpedoboot) ja alukset samalla numeroitiin uudelleen.

Nimi Vesille lasku Kohtalo
V1 11. syyskuuta 1911 romutettu 27. maaliskuuta 1929
V2 14. lokakuuta 1911 romutettu 18. marraskuuta 1929
V3 15. marraskuuta 1911 romutettu 18. marraskuuta 1929
V5 25. huhtikuuta 1913 romutettu 18. marraskuuta 1929
V6 28. helmikuuta 1913 romutettu 27. maaliskuuta 1929
G7 07. marraskuuta 1911 nimetty myöhemmin T108:ksi
Neuvostoliitolle 1945
G8 21. joulukuuta 1911 nimetty myöhemmin T109:ksi
Britannialle 1945
G10 15. marraskuuta 1912 nimetty myöhemmin T110:ksi
upotettu 05. toukokuuta 1945
G11 23. huhtikuuta 1912 nimetty myöhemmin T111:ksi
uponnut 03. huhtikuuta 1945
S18 10. lokakuuta 1912 romutettu 31. maaliskuuta 1931
S19 17. lokakuuta 1912 romutettu 31. maaliskuuta 1931
S23 29. maaliskuuta 1913 Neuvostoliitolle 1945

Muut alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäksi laivastoon kuului 12 torpedovenettä (T151-158, T175, T185, T190 ja T196), jotka oli rakennettu 1906–1907. Lisäksi oli seitsemän reserviin sijoitettua. Laivastoon kuului keveitä yksiköitä kuten 38 miinanraivaajaa ja runsaastuerilaisia veneitä, koska Saksa oli velvoitettu raivaamaan miinat Pohjanmereltä ja Itämereltä. Miinanraivaamiseen käytetyt alukset kuitenkin riisuttiin aseista.

Laivaston komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. vara-amiraali Adolf von Trotha 16. helmikuuta 1919 – lokakuu 1920
  2. amiraali Paul Behnke lokakuu 1920 – 1924
  3. vara-amiraali Hans Zenker 1924 – 1928
  4. vara-amiraali Erich Raeder 1928 (1931) –

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]