Parainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Parainen
Pargas
Nauvo.vaakuna.svg Länsi-Turunmaa.sijainti.suomi.2009.svg

vaakuna

sijainti

www.parainen.fi
Sijainti 60°18′N, 022°18′E
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Turunmaan seutukunta
Perustettu  
– kauppala 1948
– kaupunki 1977
– kaupunki[1] 2009 (nimi vuosina 2009–2011 Länsi-Turunmaa)
Kuntaliitokset Paraisten mlk (1967)
Parainen (2009)
Nauvo (2009)
Korppoo (2009)
Houtskari (2009)
Iniö (2009)
Pinta-ala ilman merialueita 889,52 km²
101:nneksi suurin 2014 
Kokonaispinta-ala 5 548,21 km²
11:nneksi suurin 2014 [2]
– maa 882,13 km²
– sisävesi 7,39 km²
– meri ? km²
Väkiluku 15 517
73:nneksi suurin 31.1.2014 [3]
– väestötiheys 17,59 as/km² (31.1.2014)
Ikäjakauma 2012 [4]
– 0–14-v. 17,1 %
– 15–64-v. 60,7 %
– yli 64-v. 22,2 %
Äidinkieli 2012 [4]
suomenkielisiä 41,6 %
ruotsinkielisiä 56,5 %
– muut 1,9 %
Kunnallisvero 19,75 %
193:nneksi suurin 2013 [5]
Kaupunginjohtaja Folke Öhman
Kaupunginvaltuusto 43 paikkaa
  2012-2016[6]
 • RKP
 • SDP
 • Kok.
 • Vihr.
 • PS
 • Vas.
 • Kesk.

20
9
6
3
2
2
1

Parainen (ruots. Pargas; vuosina 2009–2011 Länsi-Turunmaa, ruots. Väståboland) on vuonna 2009 perustettu Suomen kaupunki Varsinais-Suomen maakunnassa. Ennen nykyisen Paraisten kaupungin perustamista oli toiminnassa alueeltaan suppeampi Paraisten kaupunki, joka vuonna 2009 lakkautettiin, kun sen sekä siihenastisten Houtskarin, Iniön, Korppoon ja Nauvon kuntien alueista muodostettiin uusi Länsi-Turunmaan kaupunki, joka vuonna 2011 otti uudelleen käyttöön nimen Parainen[7].

Paraisten asukasluku on 15 517 asukasta,[3] joista noin 56,5 prosenttia on ruotsinkielisiä.[4] Paraisten naapurikuntia ovat Brändö, Sottunga, Kökar, Kemiönsaari, Sauvo, Kaarina, Turku, Naantali ja Kustavi.

Parainen on Kaskisten lisäksi Suomen ainoa kokonaan veden ympäröimä kaupunki.lähde? Sitä kutsutaankin usein saariston pääkaupungiksi. Suomen kunnista Paraisilla on eniten kesämökkejä. Vuoden 2009 alussa niiden luvuksi ilmoitettiin 8 300 kappaletta.[8]

Paraisten meripinta-ala on Suomen kunnista suurin, 4 658,69 neliökilometriä.

Kaupungin perustaminen ja nimikiista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsi-Turunmaan kaupunki perustettiin 1. tammikuuta 2009, kun Houtskarin kunta, Iniön kunta, Korppoon kunta, Nauvon kunta ja siihenastinen Paraisten kaupunki lakkautettiin ja tilalle perustettiin niiden siihenastiset alueet käsittänyt uusi kunta, joka otti käyttöönsä nimen Länsi-Turunmaa ja kaupunkinimityksen.[9][10] Vuoden 2012 alusta Länsi-Turunmaan kaupunki otti uudelleen käyttöön nimen Parainen.[7]

Kaupunki aloitti toimintansa Länsi-Turunmaan nimellä vuoden 2009 alussa. Sen viiden edeltäjän, Paraisten kaupungin sekä Nauvon, Korppoon, Houtskarin ja Iniön kuntien valtuustot hyväksyivät kuntaliitoksen 26. kesäkuuta 2007.[11]

Kaupungin nimivalinnasta tuli alusta alkaen paljon kielteistä palautetta, koska suomenkielistä nimeä Länsi-Turunmaa pidettiin kömpelönä ja keinotekoisena.[12] Myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskus asettui sitä vastaan. Asiantuntijaryhmä ehdotti sen jälkeen, että uuden kunnan nimeksi valitaan joko Parainen (ruots. Pargas), Gullkrona tai Berghamn.[13] Länsi-Turunmaan kaupungin järjestelytoimikunta taas ehdotti nimeä Merikruunu.[14]

Kaupungin nimen päätti lopullisesti valtiovarainministeriö 19. kesäkuuta 2008 kuntajakolain perusteella. Nimeä Länsi-Turunmaa olivat esittäneet muut kunnat paitsi Parainen, joka olisi halunnut muuttaa[15] tulevan kaupungin nimeksi omansa.[16] Valtuusto päätti 16. joulukuuta 2008 pitää kaupungin nimenä toistaiseksi Länsi-Turunmaan. Asiasta järjestettiin neuvoa-antava kunnallinen kansanäänestys 22. toukokuuta 2011. Äänestyksessä lähes 59 prosenttia äänestäneistä kannatti kaupungin nimeksi Paraista ja noin 41 prosenttia Länsi-Turunmaata. Varsinaisesti nimestä päättää kaupunginvaltuusto.[17] Lähes kaikki Parainen-vaihtoehdon puolesta äänestäneet olivat Paraisista.[18]

28. huhtikuuta 2009 Länsi-Turunmaan valtuusto päätti, ettei kansanäänestystä kaupungin nimestä aikaisteta 4 000 henkilön allekirjoittamasta aloitteesta huolimatta. Samalla päätettiin ottaa kaupungin vaakunaksi Nauvon kunnanvaakuna.

Valtuusto käsitteli nimiasian kesäkuussa 2011, ja nimeksi valittiin Parainen, mutta muotovirheen vuoksi asia on otettava uuteen käsittelyyn seuraavassa kokouksessa.[19]

Kaupunginvaltuusto päätti syyskuussa 2011, että kaupungin nimeksi tulee Parainen. Uusi nimi otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2012.

Edeltäjäkunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paraisten kävelykatu
Parainen vuoteen 1948 ja 1967–2008.

Vuonna 2012 nimen Parainen käyttöön ottaneen Paraisten kaupungin samannimisenä edeltäjänä oli vuonna 1948 perustettu Parainen-niminen kauppala ja myöhempi kaupunki. Se erotettiin vuonna 1948 siihenastisesta Paraisten kunnasta, jonka uudeksi nimeksi samalla tuli Paraisten maalaiskunta. Paraisten maalaiskunta liitettiin Paraisten kauppalaan vuonna 1967, ja vuonna 1977 Paraisten kauppalasta tuli kaupunki. Vuonna 2009 Paraisten kaupunki lakkautettiin osana Länsi-Turunmaan kaupungin muodostumiseen johtanutta viiden kunnan kuntaliitosta.

Historiallisena edeltäjänä vuosina 1948–2008 toimineella Paraisten kaupungilla oli kauppalan perustamisen jälkeen Paraisten maalaiskunnan nimellä toimintaansa jatkanut Paraisten kunta, joka ennen kauppalan perustamista vastasi alueeltaan vuoden 1967 kuntaliitoksen jälkeistä Paraisten kauppalaa ja myöhempää kaupunkia. Se sai kunnallishallintonsa vuonna 1870, ja sen edeltäjänä ollut ja sille nimensä antanut, keskiajalla syntynyt Paraisten kirkkopitäjä mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1329[20].

Vuosina 1948-2008 toiminnassa ollut Paraisten kaupunki oli kaksikielinen. Ennen kuntaliitosta vuonna 2009 asukkaista 54 prosenttia puhui äidinkielenään ruotsia ja 45 prosenttia suomea. Paraisten naapurikunnat ennen vuoden 2009 kuntaliitosta olivat Dragsfjärd, Kaarina, Kemiö, Nauvo, Piikkiö, Rymättylä, Sauvo ja Turku.

Vuotta 2009 edeltäneen Paraisten alueen suurimmat saaret ovat Iso-Tervo (Stortervolandet), Pikku-Tervo (Lilltervo), Stormälö, Lillmälö, Ålönsaari (Ålön), Kirkkosaari (Kyrklandet), Kirjalansaari (Kirjalaön), Lielahdensaari (Lielaxön), Lemlahdensaari (Lemlaxön), Mielisholma (Mielisholm), Attu, Sorpo, Heisala ja Tammo.

Paraisten Kirjalansaarella sijaitsee Suomen ainoa kalakoulu eli Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti.

Huomattavimmat rakennukset vuotta 2009 edeltäneellä Paraisten alueella ovat keskiaikainen harmaakivikirkko, 1400-luvulta peräisin oleva Kuitian linna, Partekin pääkonttori (1916 ja lisärakennus 1955), siunauskappeli (Erik Bryggman 1930), Atun kartano, Airiston lomakeskus ja jäähalli.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paraisten asutus alkoi 1100-luvulla. Ruotsinkieliset olivat enemmistönä 1300-luvulta lähtien. Kirkkomäelle kehittyi kauppa- ja asutuspaikka 1500-luvulla. Kalkkitehdas aloitti toimintansa 1800-luvun lopulla. Paraisten harmaakivikirkon eteläpuolella sijaitseva Vanha Malmi muodostaa Paraisten historiallisen keskustan. Se toimi entisaikaan kauppapaikkana ja on nykyisin hyvin säilynyt puutaloalue.

Vanhan Malmin puurakentamisperinne syntyi luultavasti jo 1200- ja 1300-luvuilla kirkonrakentajien vaatimattomien asumusten myötä. Sen jälkeen kirkkoa ympäröivät rakennelmat ovat muuttuneet useasti.

Harmaakivikirkko rakennettiin 1300-luvulla. Agricola-kappelin länsiosa on kirkon vanhin osa, ja se on todennäköisesti peräisin 1200-luvulta. Kivikirkko ja sen kuori ja holvi koristeluineen olivat valmiita viimeistään 1486, sillä tämä vuosiluku on luettavissa kirkon seinämaalauksista. Paraisten kirkko mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisiä kertoja vuosina 1329 ja 1338.

Vanhan Malmin tiheä yhdyskuntarakenne on luultavasti perua 1700-luvun viimeisten vuosikymmenten vilkkaasta rakentamisesta. Monen rakennuksen ulkoasua on kuitenkin myöhemmin muutettu. Kujien varsilla voi edelleen nähdä sekä yksinkertaisia, 1700-luvun rakennusperinnettä edustavia taloja että 1800-luvulla rakennettuja kaupunkitaloja.

Kirkkosalmi kulkuväylänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ålönsaaren ja Kirkkosaaren välillä on oletettavasti ollut tärkeä kulkuväylä niin kauan kuin Turunmaan saaristossa on ollut asutusta. Paraisten kirkon sijaintia voidaan pitää merkkinä Kirkkosalmen aikaisemmasta merkityksestä. Alun perin pitkää salmea halkoneelle niemelle rakennettu kirkko oli näkymä, joka kohtasi kaikkia pitäjän läpi kulkeneita.

Maanmittari Hans Hanssonin Ålönsaaresta ja Kirkkosaaresta vuonna 1661 piirtämästä kartasta käy ilmi, että Kirkkosalmi oli melko leveä mutta oletettavasti jo tuolloin matalahko. Paraisten historiassa mainitaan lautta, joka ylitti Kirkkosalmen jo vuonna 1620. Samalla paikalla sijaitseva silta mainitaan ensimmäisen kerran 1685.

Vuoden 1711 tienoilla silta oli erikoinen, sillä sen keskiosan muodosti ponttoni. Veneet saattoivat kulkea salmessa, kun ponttoni siirrettiin syrjään. Tuolloin kuitenkin todettiin, että Kirkkosalmi oli niin matala, etteivät isommat laivat voineet kulkea siitä. Vuonna 1746 Kirkkosalmen läpi pääsi Bläsnäsiin ainoastaan tulvavesien aikaan.

Kirkkosalmi muuttui ajan mittaan aina vain matalammaksi, ja Paraisten kunnallisvaltuusto käsitteli asiaa useaan otteeseen. Toiset halusivat ruopata väylän, kun taas toiset halusivat täyttää sen. Asiasta tuli vaikea pala kunnallisvaltuustolle, ja kumpikin leiri muodosti painostusryhmiä asiansa ajamiseksi. Ryhmien toiminta oli aatteellista, ja ne keräsivät varoja järjestämällä juhlia.

Ajan mittaan ruoppausvaihtoehto voitti, kun lopulta ruoppauksen todettiin olevan edullisin vaihtoehto. Ruoppaustyöt saatiin loppuun alkukesästä 1934. Kirkkosalmesta tuli 16 metriä leveä eteläosistaan ja vähän kapeampi pohjoisesta. Kirkkosalmen uusi väylä vihittiin suuressa kansanjuhlassa 1. heinäkuuta 1934.

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attu, Ali-Kirjala (Neder-Kirjala), Bjursäng, Björkö, Bläsnäs, Boda, Bodnäs, Bollböle, Bollstad, Brattnäs, Degerby, Domarby, Ersby, Fagerkulla, Fallböle, Finby, Gammelgård, Garsböle, Granvik, Grisböle, Gräggböle, Gunnarsnäs, Haraldsholm, Heisala, Håggais, Jermo, Kappeliranta (Kapellstrand), Kassor, Kirjala, Kojkulla, Kopparö, Kouppo, Kuitia (Qvidja), Kurckas, Kyrkäng, Koorlahti (Kårlax), Källvik, Lampis, Laplahti (Lapplax), Lemlahti (Lemlax), Levo, Lielahti (Lielax), Lillby, Lillmälö, Lofsdal, Loskarnäs, Mattholm, Mielisholma (Mielisholm), Munkbacka, Mutainen (Muddais), Myrby, Mågby, Mörkby, Mörkvik, Nilsby, Norrby, Nulto, Ontala (Åntala), Parsby, Pettby, Pikku-Tervo (Lilltervo), Pitå, Piukkala (Pjukala), Pyhänsuu, Pölsböle, Rövarnäs, Sandvik, Seivis, Siggnäs, Siltala (Sildala), Simonkylä (Simonby), Skogböle, Skråbbo, Skräbböle, Skyttala, Skyttböle, Skärmola, Sorpo, Storgård, Stormälö, Strandby, Sunnanberg, Sydmo, Sydänperä, Sysilahti (Sysilax), Såris, Söderby, Tara, Tennby, Tennäs, Tervsund, Toijois, Träskby, Vallis, Vannais, Vepo, Vidkulla, Våno, Västermälö, Ybbersnäs.

Nauvo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Nauvo

Nauvo mainitaan kirkkopitäjänä ensimmäisen kerran vuonna 1395.[21]

Korppoo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Korppoo

Korppoo mainitaan kirkkopitäjänä ensimmäisen kerran vuonna 1384.[21]

Houtskari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Houtskari

Houtskari mainitaan ensimmäisen kerran Korppoon kappelina vuonna 1554.[21] Itsenäinen seurakunta Houtskarista tuli vuonna 1867[22] ja kunnallishallinto Houtskariin perustettiin vuonna 1870[23]. Kunta oli vuodesta 2003 lähtien kaksikielinen. Asukkaista 86 prosenttia puhui äidinkielenään ruotsia ja 14 prosenttia suomea. Houtskarissa oli vuoden 2008 lopussa 621 asukasta.[24] Pinta-ala oli 566,81 km², josta 119,93 km² maata, 0,71 km² sisävesiä ja loput 446,17 km² merta.[25] Naapurikunnat olivat Brändö, Iniö, Korppoo, Kökar ja Sottunga.

Houtskari koostuu noin 700 saaresta. Kunnassa on merkittävästi vapaa-ajan asutusta, ja tällä hetkellä siellä on noin 800 ulkopaikkakuntalaisten omistamaa kesämökkiä. Luonto on vaihtelevaa, ja kasvilajien määrä on runsas mm. kalkkipitoisen maaperän sekä hyvän ilmaston ansiosta.

Houtskarin nimi on muuntunut seudun vanhasta suomalaisnimestä "Hautasaari tai Hautasalo".[26]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berghamn, Björkö, Hyppeinen[27] (Hyppeis), Hönsnäs, Jungfruskär, Järvis, Kittuinen[28] [29] (Kittuis), Kivimo, Lempnäs, Medelby, Mossala (Mussala[30]), Notö, Näsby, Roslax, Saverkeit, Stor-Pensar, Sördö, Träskby, Äppelö

Iniö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Iniö

Iniö mainitaan ensimmäisen kerran Taivassalon kappelina vuonna 1554.[21]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Paraisten väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
14 563
1985
  
15 236
1990
  
15 712
1995
  
15 583
2000
  
15 295
2005
  
15 298
2010
  
15 501
Lähde: Tilastokeskus.[31]

Ystävyyskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Parainen. Teoksessa: Hannu Tarmio, Pentti Papunen & Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa : Maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 6, Oravainen - Ruokolahti, s. 74-82. Porvoo: WSOY, 1976. ISBN 951-0-06465-3.
  • Palmunen, Lauri (toim.): Varsinais-Suomen käsikirja – Egentliga Finlands handbok. Turku: Varsinais-Suomen liitto, 2009. ISBN 952-5599-43-4. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 12.8.2009).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vuoden 2009 kuntaliitoksessa siihenastinen Paraisten kaupunki lakkautettiin ja perustettiin uusi Länsi-Turunmaa-niminen kaupunki, joka vuoden 2012 alusta otti uudestaan käyttöön nimen Parainen.
  2. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  3. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.1.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 14.2.2014.
  4. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  6. Yle: Kunnallisvaalit 2012 tulospalvelu Yleisradio.
  7. a b Länsi-Turunmaan uusi nimi on Parainen 6.9.2011. Helsingin Sanomat.
  8. Nieminen, Markku: Kesämökkibarometri 2009 (pdf) (sivu 25) 19.3.2009. Tilastokeskus, Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 13.5.2009.
  9. Valtioneuvoston päätös Houtskarin kunnan, Iniön kunnan, Korppoon kunnan, Nauvon kunnan ja Paraisten kaupungin lakkauttamisesta ja uuden Länsi-Turunmaan kaupungin perustamisesta (467/2008) finlex.fi. 19.6.2008. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 5.1.2012.
  10. Valtioneuvosto päätti viidestä kuntien yhdistymisestä 19.6.2008. Valtioneuvosto. Viitattu 2.1.2012.
  11. Viisi kuntaa yhdistyy Länsi-Turunmaan kaupungiksi Turun Sanomat. 26.6.2007, klo 22:04. Viitattu 26.6.2007.
  12. Rytkönen, Heimo: Länsi-Turunmaan nimi ei ole paras mahdollinen (Mielipidekirjoitus) Turun Sanomat. 3.7.2007. Viitattu 14.5.2009.
  13. Länsi-Turunmaasta Parainen, Gullkrona tai Berghamn (YLE Turun Radio 11. helmikuuta 2008)
  14. Malkamäki, Elina: Julkinen suosio painoi valinnassa. Viiden saaristokunnan liitoksen nimeksi ehdotetaan Merikruunua Turun Sanomat. 6.3.2008. Turku: TS-Yhtymä Oy. Viitattu 22.5.2011.
  15. Liitossopimus (pdf)
  16. Valtioneuvosto päätti viidestä kuntien yhdistymisestä 19.6.2008, klo 13:40. Valtioneuvosto. Viitattu 20.6.2008.
  17. Kaupunkilaiset vaihtaisivat Länsi-Turunmaan nimen Paraisiksi YLE Uutiset. 22.5.2011. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 22.5.2011.
  18. Folkomröstning 22.5.2011 - resultat: Paraisten puolesta äänesti 4 999 Paraisilta ja 62 muualta
  19. Länsi-Turunmaan nimimuutos muotovirheen takia uuteen käsittelyyn Yle, Turku. Viitattu 16.6.2011.
  20. Suomenmaa 1976: 78-79.
  21. a b c d Varsinais-Suomen käsikirja 2009: 69.
  22. Mårtensson, Bernt: Houtskär som kapellförsamling. Teoksessa: En bok om Houtskär I: Bygdens öden till slutet av 1900-talet.. Houtskari: Houtskarin kunta, 1997. ISBN 952-90-9370-5. (ruotsiksi)
  23. Mårtensson, Bernt: Självständig kommun. Teoksessa: En bok om Houtskär II: Bygdens öden till slutet av 1800-talet.. Houtskari: Houtskarin kunta, 2000. ISBN 952-90-9370-5. (ruotsiksi)
  24. Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  25. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009
  26. http://veta.yle.fi/svenskfinland/artikel.php?id=3&subject=1000km
  27. Västaboland.fi (s.27) Viitattu 14.4.2011
  28. Kittuisten yhteysaluslaituri Viitattu 14.4.2011
  29. Merikartat/merikarttojen pävityspalvelu (s.2) Viitattu 14.4.2011
  30. Länsi-Turunmaan kaupunki/Mussala/rantakaava Viitattu 10.4.2011
  31. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]