Parainen

Wikipedia

Parainen Pargas
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat: Länsi-Turunmaa
vaakuna	sijainti
Sijainti	60°18′N 22°18′E
Lääni	Länsi-Suomen lääni
Maakunta	Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta	Turunmaan seutukunta
Perustettu	1948 (kaupungiksi 1977)
Kuntaliitokset	Paraisten mlk (1967)
Liitetty	2009
– liitoskunnat	Houtskari Iniö Korppoo Nauvo Parainen
– syntynyt kunta	Länsi-Turunmaa
Pinta-ala	476,73 km2 [1] (1.1.2008)
– maa	273,18 km2
– sisä	1,1 km2
– meri	202,45 km2
Väkiluku	12 266  [2] (31.12.2008)
– väestötiheys	44,9 as/km2 (31.12.2008)
Demografiatiedot	2007 [3]
– 0–14-v.	18,3 %
– 15–64-v.	63,1 %
– yli 64-v.	18,6 %

Parainen (ruots. Pargas) on entinen Suomen kaupunki ja nykyinen Länsi-Turunmaan kaupungin keskustaajama Varsinais-Suomen maakunnassa Länsi-Suomen läänissä. Länsi-Turunmaan kaupunki muodostui, kun Parainen, Nauvo, Korppoo, Houtskari ja Iniö yhdistyivät vuoden 2009 alussa.^[4]

Paraisten kaupunki oli kaksikielinen. Asukkaista 54 prosenttia puhui äidinkielenään ruotsia ja 45 prosenttia suomea. Parainen oli Kaskisten lisäksi Suomen ainoa kokonaan veden ympäröimä kaupunki. Sitä kutsuttiinkin usein saariston pääkaupungiksi.

Paraisten suurimmat saaret ovat Iso-Tervo (Stortervolandet), Pikku-Tervo (Lilltervo), Stormälö, Lillmälö, Ålönsaari (Ålön), Kyrklandet, Kirjalansaari (Kirjalaön), Lielahdensaari (Lielaxön), Lemlahdensaari (Lemlaxön), Mielisholma (Mielisholm), Attu, Sorpo, Heisala ja Tammo.

Paraisten Kirjalansaarella sijaitsee Suomen ainoa kalakoulu eli Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti.

Huomattavimmat rakennukset ovat keskiaikainen harmaakivikirkko, 1400-luvulta peräisin oleva Kuitian linna, Partekin pääkonttori (1916 ja lisärakennus 1955), siunauskappeli (Erik Bryggman 1930), Atun kartano, Airiston lomakeskus, golfkenttä ja jäähalli.

Sisällysluettelo 1 Kylät 2 Historia 3 Ystävyyskaupunkitoiminta 4 Kuvia 5 Lähteet 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Kylät

Attu, Ali-Kirjala (Neder-Kirjala), Bjursäng, Björkö, Bläsnäs, Boda, Bodnäs, Bollböle, Bollstad, Brattnäs, Degerby, Domarby, Ersby, Fagerkulla, Fallböle, Finby, Gammelgård, Garsböle, Granvik, Grisböle, Gräggböle, Gunnarsnäs, Haraldsholm, Heisala, Håggais, Jermo, Kappeliranta (Kapellstrand), Kassor, Kirjala, Kojkulla, Kopparö, Kouppo, Kuitia (Qvidja), Kurckas, Kyrkäng, Koorlahti (Kårlax), Källvik, Lampis, Laplahti (Lapplax), Lemlahti (Lemlax), Levo, Lielahti (Lielax), Lillby, Lillmälö, Lofsdal, Loskarnäs, Mattholm, Mielisholma (Mielisholm), Munkbacka, Mutainen (Muddais), Myrby, Mågby, Mörkby, Mörkvik, Nilsby, Norrby, Nulto, Ontala (Åntala), Parsby, Pettby, Pikku-Tervo (Lilltervo), Pitå, Piukkala (Pjukala), Pyhänsuu, Pölsböle, Rövarnäs, Sandvik, Seivis, Siggnäs, Siltala (Sildala), Simonkylä (Simonby), Skogböle, Skråbbo, Skräbböle, Skyttala, Skyttböle, Skärmola, Sorpo, Storgård, Stormälö, Strandby, Sunnanberg, Sydmo, Sydänperä, Sysilahti (Sysilax), Såris, Söderby, Tara, Tennby, Tennäs, Tervsund, Toijois, Träskby, Vallis, Vannais, Vepo, Vidkulla, Våno, Västermälö, Ybbersnäs.

[muokkaa] Historia

Asutus alkanut 1100-luvulla. Ruotsinkieliset olleet enemmistönä 1300-luvulta lähtien. Kirkkomäelle kehittyi kauppa- ja asutuspaikka 1500-luvulla. Kalkkitehdas aloitti toimintansa 1800-luvun lopulla. Vuonna 1948 Parainen erotettiin kauppalaksi, johon liitettiin vuonna 1967 Paraisten maalaiskunta. Paraisista tuli kaupunki 1. tammikuuta 1977. Paraisten harmaakivikirkon eteläpuolella sijaitseva Vanha Malmi muodostaa Paraisten historiallisen keskustan. Se toimi entisaikaan kauppapaikkana ja on nykyisin hyvin säilynyt puutaloalue.

Vanhan Malmin puurakentamisperinne syntyi luultavasti jo 1200- ja 1300-luvuilla kirkonrakentajien vaatimattomien asumusten myötä. Sen jälkeen kirkkoa ympäröivät rakennelmat ovat muuttuneet useasti.

Harmaakivikirkko rakennettiin 1300-luvulla. Agricola-kappelin länsiosa on kirkon vanhin osa, ja se on todennäköisesti peräisin 1200-luvulta. Kivikirkko ja sen kuori ja holvi koristeluineen olivat valmiita viimeistään 1486, sillä tämä vuosiluku on luettavissa kirkon seinämaalauksista. Paraisten kirkko mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisiä kertoja vuosina 1329 ja 1338.

Vanhan Malmin tiheä yhdyskuntarakenne on luultavasti perua 1700-luvun viimeisten vuosikymmenten vilkkaasta rakentamisesta. Monen rakennuksen ulkoaua on kuitenkin myöhemmin muutettu. Kujien varsilla voi edelleen nähdä sekä yksinkertaisia, 1700-luvun rakennusperinnettä edustavia taloja että 1800-luvulla rakennettuja kaupunkitaloja. Kirkkosalmi kulkuväylänä

Ålönsaaren ja Kirkkosaaren välillä on oletettavasti ollut tärkeä kulkuväylä niin kauan kuin Turunmaan saaristossa on ollut asutusta. Paraisten kirkon sijaintia voidaan pitää merkkinä Kirkkosalmen aikaisemmasta merkityksestä. Alun perin pitkää salmea halkoneelle niemelle rakennettu kirkko oli näkymä, joka kohtasi kaikkia pitäjän läpi kulkeneita.

Maanmittari Hans Hanssonin Ålönsaaresta ja Kirkkosaaresta vuonna 1661 piirtämästä kartasta käy ilmi, että Kirkkosalmi oli melko leveä mutta oletettavasti jo tuolloin matalahko. Paraisten historiassa mainitaan lautta, joka ylitti Kirkkosalmen jo vuonna 1620. Samalla paikalla sijaitseva silta mainitaan ensimmäisen kerran 1685.

Vuoden 1711 tienoilla silta oli erikoinen, sillä sen keskiosan muodosti ponttoni. Veneet saattoivat kulkea salmessa, kun ponttoni siirrettiin syrjään. Tuolloin kuitenkin todettiin, että Kirkkosalmi oli niin matala, etteivät isommat laivat voineet kulkea siitä. Vuonna 1746 Kirkkosalmen läpi pääsi Bläsnäsiin ainoastaan tulvavesien aikaan.

Kirkkosalmi muuttui ajan mittaan aina vain matalammaksi, ja Paraisten kunnallisvaltuusto käsitteli asiaa useaan otteeseen. Toiset halusivat ruopata väylän, kun taas toiset halusivat täyttää sen. Asiasta tuli vaikea pala kunnallisvaltuustolle, ja kumpikin leiri muodosti painostusryhmiä asiansa ajamiseksi. Ryhmien toiminta oli aatteellista, ja ne keräsivät varoja järjestämällä juhlia.

Ajan mittaan ruoppausvaihtoehto voitti, kun lopulta ruoppauksen todettiin olevan edullisin vaihtoehto. Ruoppaustyöt saatiin lopuun alkukesästä 1934. Kirkkosalmesta tuli 16 metriä leveä eteläosistaan ja vähän kapeampi pohjoisesta. Kirkkosalmi vihittiin suuressa kansanjuhlassa 1. heinäkuuta 1934.

[muokkaa] Ystävyyskaupunkitoiminta

Paraisten ystävyyskaupungit ovat:

• Haninge, Ruotsi
• Ulstein, Norja
• Tšudovo, Venäjä
• Kärdla, Viro

[muokkaa] Kuvia

Tielautta Falco

Airiston loma-asuntokeskus ja venesatama

Paraisten kalkkilouhos

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Parainen Wikimedia Commonsissa.