Marttila

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Suomen kunnasta. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Marttila
S:t Mårtens (epävirallinen)
Marttila.vaakuna.svg Marttila.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Kunnan kotisivut
Sijainti 60°35′05″N, 22°54′00″E
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Loimaan seutukunta
Perustettu 1409
Kokonaispinta-ala 195,99 km²
290:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 195,28 km²
– sisävesi 0,71 km²
Väkiluku 2 058
274:nneksi suurin 30.4.2014 [2]
– väestötiheys 10,54 as/km² (30.4.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 16,0 %
– 15–64-v. 59,7 %
– yli 64-v. 24,3 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 97,8 %
ruotsinkielisiä 1,0 %
– muut 1,2 %
Kunnallisvero 20,25 %
193:nneksi suurin 2014 [4]
Työttömyysaste 9,2 % (2013) [5]
Kunnanjohtaja Carita Maisila
Kunnanvaltuusto 17 paikkaa
  2013–2016[6]
Keskusta
Kokoomus
PS
SDP

8
4
4
1

Marttila (ruots. S:t Mårtens) on Suomen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa. Marttilan naapurikunnat ovat Koski Tl, Loimaa, Paimio, Pöytyä, Salo ja Tarvasjoki.

Nimen etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Marttila tulee 300-luvulla eläneestä Pyhän Martinuksen suojeluspyhimyksestä. Pyhä Martti esiintyy myös Marttilan vaakunassa, jossa hän leikkaa viittaansa antaakseen siitä palasen köyhälle.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marttilan kirkon kellotorni
Marttilan kunnantalo. Rakennuksen edustalla on Arto Ali-Eskolan kunnan vaakunaan perustuva veistos.
Marttilan kotiseutumuseo vanhoissa lainamakasiineissa Hämeen Härkätien varrella
Hämeen Härkätie ja Paimionjoki Marttilan Prunkilassa

Marttilan halki kulkee Paimionjokea seuraillen Turusta Hämeenlinnaaan johtava Hämeen Härkätie. Sen varrella sijaitsee Antti Piimäsen suunnittelema, vuonna 1765 valmistunut Marttilan Pyhän Martin kirkko.[7] Muita nähtävyyksiä ovat muun muassa Hämeen Härkätien varressa sijaitsevat Marttilan taistelun muistomerkki, Kirkkomuseo ja Kotiseutumuseo.[8] Kotiseutumuseon takana sijaitsee myös Suomen viimeisen, vuonna 1824 tapahtuneen mestauksen muistomerkki.[8]

Luonnonympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marttilan kunnan läpi virtaa Somerolta alkunsa saava ja Paimioon päättyvä Paimionjoki. Sen varrella on 6 voimalaitospatoa, mutta se on myös suosittu kanoottireitti.[9] Marttilassa on myös noin 30 kilometrin mittainen Heikolan korven eräreitistö, joka on Varsinais-Suomen pisimpiä.[10][9] Koko kunnan alueella ei ole yhtään järveä.[11]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marttilan kautta kulkevat Turusta Hämeenlinnaan vievä valtatie 10 ja sen kanssa risteävä, Aurasta Saloon johtava seututie 224. Paimionjokea sen pohjoisrannalla noudattelevat valtatien 10 eteläpuolella vanhaan Hämeen härkätiehen kuuluvat yhdystiet 12307 ja 2264, joista jälkimmäinen kulkee Marttilan keskustaajaman läpi. Valtatieltä 10 Ollilan luona Karinaisten Kyröön johtaa yhdystie 2253.[12]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset kirjalliset maininnat Marttilasta ovat vuodelta 1409.[13]

Historiantutkija Aulis Ojan mukaan Marttila on vanhoja Uskelan seurakunnasta syntyneitä kirkkopitäjiä[14]; esimerkiksi Mäntsälän kylään rakennettiin kirkko 1300-luvulla. Tällöin elettiin vielä katolista aikaa. Mäntsälän kirkko ehti olla paikallaan Paimionjoen varrella 1400-luvun lopulle, jolloin se valui maan­vyörymän mukana jokeen. Paikalla on joessa suvanto, jonka nimenä on "Kellolampi" – siihen kerrotaan upotetun kirkonkellot piiloon vainoojia.[15] Kellolammen keskellä oli ennen saari, joka nyttemmin on kasvanut kiinni rantaan ja erottuu niemenä.

Noin sata vuotta myöhemmin Mäntsälän kirkon paikkeilla käytiin Marttilan taistelu, jota on pidetty nuijasodan loppuhuipentumana. Se ratkaisi katolisuuden poistumisen Suomesta. Taistelupaikan maaperästä on löydet­tykin taistelusta peräisin olevia esineitä[16], jotka ovat nähtävillä Suomen Kansallis­museossa. Edellä mainittu "Kellolampi" sijaitsee taistelupaikalle pystytetyn muistomerkin luota kohti joen rantaa.

Kirkon paikalle rakennettiin myöhemmin muistokappeli, joka säilyi paikallaan yli 300 vuotta.[17] Kappelista löydettiin sittemmin 1400-luvulta peräisin oleva muistolaatta, joka on edelleen kiinnitettynä Mäntsälän talon kivijalkaan.

Keskiajalla Marttilaan oli suunnitteilla kivikirkko, josta ehti valmistua vain sakaristo. Sittemmin tuhoutuneen Marttilan sakariston rauniot löytyivät vuonna 1937.[18]

Marttilan kappeliseurakuntia ovat aiemmin olleet sen nykyiset naapurikunnat Tarvasjoki ja Koski Tl sekä Karinainen[19], joka vuonna 2005 liitettiin Pöytyään.

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marttilassa toimii evankelisluterilainen Marttilan seurakunta[20]. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii evankelisuus[21]. Evankelisuus tuli paikkakunnalle Kaarle Isak Nordlundin ollessa siellä pitäjänapulaisena 1841-1853 ja sillä oli huomattava vaikutus paikkakunnan uskonnolliseen elämään. Vuonna 1908 perustettiin liikkeen paikallisosasto Marttilan nuorisoliitto ja sen rinnalle vuonna 1924 Marttilan yläpään nuorisoliitto. Kummankin toiminta oli niin aktiivista, että ne rakennuttivat omat rukoushuoneensa, yläpään nuorisoliitto 1929 Loven kylään ja alapään nuorisoliitto Vättilän kylään 1933.[22]

Muita luterilaisia kirkkokuntia edustaa Suomen vapaan evankelisluterilaisen seurakuntaliiton Marttilan vapaa evankelisluterilainen seurakunta[23].

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Marttilan väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
2 278
1985
  
2 228
1990
  
2 282
1995
  
2 206
2000
  
2 135
2005
  
2 064
2010
  
1 994
Lähde: Tilastokeskus.[24]

Kylät ja kulmakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marttilassa on 23 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1973):[25]

  • Heikola
  • Hirvas
  • Hongisto
  • Huovaristo
  • Juutila
  • Karvela
  • Krouvi
  • Laurila
  • Lovi
  • Maunula
  • Mäntsälä
  • Ollila
  • Palainen
  • Pappila
  • Prunkila
  • Purhala
  • Rekoinen
  • Ruskolainen
  • Simala
  • Siutila
  • Suoniittu
  • Tiipilä
  • Vättilä

Paimionjoki jakaa kylät eteläisiin ja pohjoispuolen kyliin.

Kuuluisia marttilalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oja, Aulis: ”Marttilan kirkkopitäjä”, Marttilan pitäjän historia. Forssa: Marttilan seurakunta ja kunta, 1959.
  • Varsinais-Suomen liitto: ”Marttila”, Varsinais-Suomen käsikirja, s. 80-82. Kaarina: Paino-Kaarina, 2009. ISBN-952-5599-43-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.4.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 6.6.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2014 26.11.2013. Verohallinto. Viitattu 23.9.2014.
  5. Työttömyystietoja ELY-Keskuksittain ja kunnittain keskimäärin vuonna 2013 Työ- ja Elinkeinoministeriö.
  6. Kunnallisvaalit 2012 tulospalvelu 28.10.2012. Oikeusministeriö. Viitattu 14. helmikuuta 2013.
  7. Marttilan kirkko Rakennusperintörekisteri. Museovirasto. Viitattu 20.6.2009.
  8. a b Muut nähtävyydet Marttilan kunta. Viitattu 4.5.2014.
  9. a b Luonto- ja virkistyskohteet Marttilan kunta. Viitattu 2.5.2014.
  10. Marttilan Korven eräreitistö Heikolan kyläseura. Viitattu 20.6.2009.
  11. Suomen kunnat (viranomaisrekistereihin perustuva tieto) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 19.3.2012.
  12. Tienumerokartta 1:250 000. Alue 02 Varsinais-Suomi. Helsinki: Liikennevirasto. Kartan verkkoversio (viitattu 19.7.2010)
  13. Oja 1959: 51.
  14. Oja 1959: 55.
  15. Oja 1959: 72-75.
  16. Oja 1959: 255-257.
  17. Oja 1959: 75.
  18. Oja 1959: 75-77.
  19. Oja 1959: 269.
  20. Marttilan seurakunta Marttilan seurakunta. Viitattu 9.7.2011.
  21. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Uskonnot Suomessa. Viitattu 9.7.2011.
  22. Oja 1959: 385.
  23. Marttilan vapaa evankelisluterilainen seurakunta Suomen vapaa evankelisluterilainen seurakuntaliitto. Viitattu 9.7.2011.
  24. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  25. Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 5, Lieksa – Närpiö, s. 157. Porvoo: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karttoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]