Hämeen Härkätie

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Härkätietä Liedon Vanhalinnassa.

Hämeen Härkätie on historiallinen maantie ja matkailutie, joka kulkee Turusta Hämeenlinnaan. Historiantutkija Jaakko Masosen esittämän teorian mukaan Härkätie syntyi viimeistään 800-luvulla, jolloin sisämaasta tuotiin turkiksia ja lääkkeenä käytettyä haustetta Länsi-Suomen kauppapaikoille. Hämeeseen taas on rannikolta viety aseita, koruja, metallia ja suolaa. Hämeen Härkätie oli tärkeä liikenneväylä, sillä rannikolta Hämeeseen ei ollut muuta kulkuväylää, kun joet olivat vähävetisiä ja koskisia.[1] Silti tie ei esihistoriallisen kauden lopussa todennäköisesti ollut kuin pieni kasvillisuudesta raivattu kulku-ura, joka ylitti vesistöjä ja kosteikkoja pitkospuiden ja kivilatomusten avulla. Varmoja todisteita Härkätien olemassaolosta on keskiajalta lähtien, jolloin se yhdisti Turun ja Hämeen linnat toisiinsa.

Härkätietä Someron Pitkäjärvellä.
Härkätietä Someron Pajulassa.
Härkätien vanhaa linjausta Tammelan Portaassa.
Härkätiemuseo Rengon kirkolla.

Härkätien nimen alkuperää ei tunneta. Euroopassa tunnetaan yleisesti myytti tai perimätieto, jonka mukaan jokin tietty kulku-ura on syntynyt härän tai muun ison eläimen raivaamana. Toisaalta Lounais-Suomessa käytettiin myös härkiä vetojuhtina. Härkätiellä ei kuitenkaan ole käytetty pitkillä matkoilla härkiä. Toisen selityksen mukaan tie on Hämeen linnan ja Turun linnan rakentamisen jälkeen saattanut olla armeijan marssitie, härväg, josta nimi on vääntynyt suomeksi härkätieksi. Jyllannista Tanskasta tunnetaan juuri härväg-niminen tie.

Tien linjaus tunnetaan 1500-luvulta, jolloin Härkätie oli 162 kilometriä pitkä reitti, joka kulki Liedon, Tarvasjoen, Marttilan, Kosken, Someron, Tammelan Letkun ja Portaan kylien ja Rengon kautta, läpi karun ja harvaan asutun Tammelan ylängön. Talvisin reitti ei ollut sama, vaan piti käyttää Hattulan ja Tammelan kautta kulkevaa talvitietä.[1] Olojen vakiintuessa matkan varrelle perustettiin krouveja sekä kievareita kruunun asialla liikkuneita varten. Matka Turun ja Hämeen välillä kesti 4–6 päivää.

Hämeen Härkätien linjaus säilyi pitkään muuttumattomana, joskin Rengossa tehtiin pitkä, suoraviivainen niin kutsuttu Rehbinderin oikaisu jo 1850-luvulla.[2] Vuoden 1938 tienumerointijärjestelmässä Hämeen Härkätiestä Rengosta Turkuun tuli valtatie 10. Vuonna 1962 valmistui pohjoisemmaksi uusi Turusta Forssan kautta Hämeenlinnaan johtava valtatie 10, joka syrjäytti Härkätien valtatienä koko matkaltaan, ja muinainen pääväylä muuttui hiljaisiksi sivuteiksi. Nykyisin se on suurimmalta osaltaan luokiteltu yhdystieksi, mutta sen tienumero vaihtuu matkan varrella monissa risteyksissä. Niinpä nykyiset yhdystiet 2230, 2250, 12307, 2264, 2810, 2802, 2824, 2831 ja 2855 ovat osia vanhasta Härkätiestä. Näiden ohella osuuksia Härkätiestä on myös yksityisteinä. Kuntien hallinnoimia Hämeen Härkätien osia ovat muiden muassa Hämeenkatu ja Vanha Hämeentie Turussa sekä Vanhalinnantie Liedossa ja Kaarinassa.

Viime aikoina Hämeen Härkätietä on elvytetty matkailunedistämistarkoituksessa, ja se on yksi valtakunnallisesti määritellyistä matkailuteistä. Se on myös yksi Museoviraston vuonna 2009 määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[2] Kaksi osuutta Härkätiestä kuuluu myös Tiehallinnon määrittelemiin museoteihin. Toinen näistä on Aurajoen itärantaa noudatteleva sorapäällysteinen Vanhalinnantie Liedossa, joka on Härkätien pisin vanhassa asussaan säilynyt tieosuus. Toinen, niin ikään sorapäällysteinen museotieosuus on Rengossa yhdystiellä 2831.[3].[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jaakko Masonen: Hämeen Härkätie, s. 186-190. Teoksessa Mitä Missä Milloin 1991. Keuruu: Otava, 1990. ISBN 951-1-11421-2.
  2. a b Hämeen Härkätie Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  3. Tiehallinnon esite, 2002. Tiehallinto.
  4. Museosillat ja -tiet, luettelo (pdf) 3.9.2012. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 29.10.2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardberg, C.J.: Kivestä ja puusta. Suomen linnoja, kartanoita ja kirkkoja. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2002. ISBN 951-1-17423-1.
  • Masonen, Jaakko: Hämeen Härkätie. synty ja varhaisvaiheet. Tiemuseon julkaisuja 4. Helsinki: Tie- ja vesirakennushallitus, 1989. ISBN 951-861-448-2.
  • Masonen, Jaakko, Eero Ojanen & Markku Heikkinen: Härkätie. Hämeen Härkätien matkailuopas. Hämeenlinna: Härkätie-toimikunta, 1992. ISBN 952-90-3890-9.
  • Poutanen, Pirjo: Hämeen Härkätiellä. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-17872-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]