Yksityistie

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ulponlahden yksityistien viitat Parikkalassa. Taustalla yleisen tien päättymisen varoitusmerkki.

Yksityistiet eli yksityiset tiet ovat Suomessa yksityisten kiinteistönomistajien ja muiden tieosakkaiden ylläpitämiä teitä.[1] Yksityisteitä ovat ne tiet, jotka eivät ole yleisiä teitä, katuja tai kaavateitä. Yksityistietä hoidetaan tieosakkaiden kesken sopien tai perustamalla hoitoa varten tiekunta.

Yksityisteiden jaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallinnollisesti yksityistiet voidaan jakaa kolmeen ryhmään:[1]

  1. Maanomistajan omat tiet.
  2. Sopimustiet. Niitä ovat ne yksityistiet, joihin on muillakin henkilöillä kuin maanomistajalla käyttöoikeus. Oikeus perustuu osapuolten väliseen sopimukseen.
  3. Toimitustiet (viranomaisen perustamat tiet). Toimitustiehen on muillakin kuin maanomistajalla pysyvä käyttöoikeus (tieoikeus). Oikeus on syntynyt viranomaisten tekemässä toimituksessa esimerkiksi yksityistietoimituksessa ja se on merkitty kiinteistörekisteriin.

Yksityisteitä koskee Yksityistielaki (YksTL). Se ei kuitenkaan koske teitä, joita vain asianomaisen kiinteistön omistajalla tai haltijalla on oikeus käyttää.

Yksityistieverkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityistieverkon pituutta on vaikea määritellä tarkasti. Liikenneviraston mukaan yksityisteitä on 359 703 kilometriä.[2] Määrä vastaa noin 80 % Suomen tieverkosta.[3]

Suomen Tieyhdistyksen mukaan yksityisteiden ja metsäautoteiden yhteispituus taas on arviolta noin 330 000 kilometriä. Tästä pysyvän asutuksen käytössä olevia teitä noin 100 000 kilometriä, rakennettuja metsäautoteitä 120 000 kilometriä ja muita autolla ajettavia metsä- ja mökkiteitä noin 110 000 kilometriä.[4]

Vaikka yksittäisten yksityisteiden liikennemäärät ovatkin pieniä, ne ovat hyvin merkittäviä haja-asutusalueiden liikenteen ja esimerkiksi metsäteollisuuden puukuljetusten kannalta. Yksityistieverkosta käytetäänkin usein nimitystä tieverkon hiussuonisto.

Tieosakas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieosakas on henkilö, jonka omistamalla kiinteistöllä on tieoikeus yksityistiehen tai elinkeinonharjoittaja, jolle on myönnetty tienkäyttöoikeus.[5]

Tiekunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiekunta on tieosakkainen virallinen yhteenliittymä, joka päättää yksityistien kunnossapidosta osakkaiden puolesta. Tiekunnan perustaminen ei ole pakollista, vaan yksityistietä voidaan hoitaa myös ilman tiekuntaa sopimalla asioista tieosakkaiden kesken. Näin voidaan toimia esimerkiksi silloin, kun tie on hyvin lyhyt tai sen käyttäjiä on vain kaksi. Tiekunnan perustaminen kannattaa mm. silloin, kun osakkaat käyttävät tietä eri tavoin, tie on muutamaa kymmentä metriä pidempi tai sen varrella on useita tontteja.[3]

Tiekunta on lakisääteinen elin, joka perustetaan yksityistietoimituksessa tai kunnan tielautakunnan toimituksessa. [3] Toimituksessa tien osakkaille vahvistetaan tieoikeus ja heille ositetaan tien rakentamisen ja ylläpidon kustannukset. Tiekunnan on otettava osakkaakseen tai tienkäyttöön oikeutetuksi kaikki ne, joilla on yksityistien varrella maata tai jokin rakennus, jolle pitää päästä.[3]

Tiekunnan kokous on pidettävä vähintään neljän vuoden välein. Päätökset tiekunnassa tehdään enemmistön voimin, eikä yksimielisyyttä vaadita.[3]

Tiekunnan käytännön asioita hoitaa hoitokunta. Se on usein kolmijäseninen. Toisinaan riittää pelkkä toimitsijamies. Hoitokunta päättää, missä kunnossa tie pidetään ja kuinka sitä hoidetaan. Tiekunnan osakkaat ovat velvollisia osallistumaan tienpidon kustannuksiin, vaikka eivät haluaisi tietä hoidettavan lainkaan.[3]

Tiemaksut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityistien osakkaille määräytyvät tiemaksut perustuvat tieyksikköihin. Nämä puolestaan perustuvat osakkaan tiestä saamaan hyötyyn. Mitä enemmän maata tien varrella omistaa, sitä enemmän tieyksikköjä kertyy. Tieyksikköjä kertyy enemmän myös sille, joka tietä käyttää enemmän.[3]

Tiemaksua voidaan muuttaa tilapäisesti, jos osakkaan tienkäyttö muuttuu joksikin aikaa, esimerkiksi ison rakennustyön vuoksi. Jos jonkun osakkaan tien käyttö on olennaisesti ja pysyvästi muuttunut, voidaan tieyksikköjä muuttaa tietoimituksessa.[3]

Yksityistien käyttöön on saatava tiekunnan lupa, jos käyttö lisää tien kunnossapitokustannuksia tai kun kyseessä ovat kuljetukset jonkun muun kuin tieosakkaan hyväksi. Työhevosella tosin saa liikkua ilman lupaa.[3]

Tiekunta voi halutessaan kieltää tien käytön muilta kuin tiekunnan osakkailta. Kielto voidaan toteuttaa esimerkiksi asettamalla puomi tien poikki.[3]

Avustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytännössä yksityistietkin ovat yleisiä teitä, sillä kunnan tai valtion maksama avustus edellyttää tiekunnan pitävän tien liikennöitävässä kunnossa ja avoinna myös muille kuin tien osakkaille. Tiekunnat saivat vuoteen 1994 asti valtionavustusta myös vuotuisiin kunnossapitomenoihin, mutta 1990-luvun alun laman jälkeiset säästötoimet lopettivat tämän vuosiavustuksen. Nykyisin yksityistie saa valtionavustusta pääsääntöisesti vain rakennus- ja perusparannusmenoihin. Kunnat sen sijaan tavallisimmin avustavat tiekuntia, mutta avustuksen suuruus vaihtelee kunnittain, sillä se on kunkin kunnan itse päätettävissä. Yksityisteistä on erotettava niin sanotut omat tiet, tavallisimmin esimerkiksi yleiseltä tieltä pihapiiriin johtavat tiet.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Majamaa, Markkula: "Kiinteistönmuodostamislaki” Edita, 2001
  2. {{{Nimike}}}, s. 3. Digiroad tietokannan laatudokumentti. Liikennevirasto, 2012. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 19.1.2012).
  3. a b c d e f g h i j Sovijärvi, Matti: Omalla tiellä. Taloustaito, 2014, nro 9.
  4. Yleistä yksityistieasiaa Suomen Tieyhdistys ry. Viitattu 20.1.2008.
  5. [http://www.tiekunta.fi/sanasto/ Tiekunta.fi: Sanasto

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]