Ulvila

Ulvila Ulvsby
vaakuna	sijainti
www.ulvila.fi
Sijainti	61°25′45″N, 021°52′30″E
Maakunta	Satakunnan maakunta
Seutukunta	Porin seutukunta
Perustettu	1365
Kuntaliitokset	Kullaa (2005)
Kokonaispinta-ala	422,52 km² 238:nneksi suurin 2013
– maa	400,70 km²
– sisävesi	21,82 km²
Väkiluku	13 467 82:nneksi suurin 31.1.2013
– väestötiheys	33,61 as/km² (31.1.2013)
Ikäjakauma	2011
– 0–14-v.	17,7 %
– 15–64-v.	62,1 %
– yli 64-v.	20,2 %
Äidinkieli	2011
– suomenkielisiä	98,7 %
– ruotsinkielisiä	0,2 %
– muut	1,0 %
Kunnallisvero	20,50 % 84:nneksi suurin 2013
Kunnanjohtaja	Jukka Moilanen

Ulvila (ruots. Ulvsby) on Satakunnan maakunnassa sijaitseva kaupunki. Ulvila sijaitsee Kokemäenjoen varrella, Porin naapurissa. Ulvilan keskustaajama koostuu kahdesta, eri puolilla Kokemäenjokea sijaitsevasta taajamasta, Friitalasta ja Vanhastakylästä.

Ulvilassa asuu 13 467 ihmistä, ja sen pinta-ala on 422,52 km², josta 21,82 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 33,61 asukasta/km².

Ulvilan kaupungin historia on pitkä: se perustettiin vuonna 1365, joten se on yksi Suomen kuudesta keskiaikaisesta kaupungista ja Suomen kolmanneksi vanhin kaupunki Turun ja Porvoon jälkeen. Ulvila menetti kaupunkioikeutensa Porille vuonna 1558, kun Ulvilan silloinen satama oli maankohoamisen vuoksi muuttunut laivoille kulkukelvottomaksi. Vuodesta 2000 lähtien Ulvilan kunta on taas käyttänyt itsestään nimitystä kaupunki. Nykyisen muotonsa Ulvilan kaupunki sai kun Kullaan kunta liitettiin siihen vuonna 2005. Ulvilan kaupunginvaltuusto päätti 15.12.2008 ja 29.12.2008 kuntaliitoksesta Nakkilan, Harjavallan ja Kokemäen kanssa. Liitoksen piti tulla voimaan vuoden 2011 alussa. Vuoden 2009 alusta aloittanut uusi valtuusto päätti kuitenkin 2.3.2009 purkaa liitossopimuksen.

Ulvilan naapurikunnat ovat Harjavalta, Kokemäki, Lavia, Nakkila, Pori ja Sastamala.

Ulvilassa ilmestyy paikallislehti Ulvilan Seutu, jonka levikki on 3 243.

Historia

Esihistoria

Mannerjää vetäytyy

Mannerjää vetäytyi Ulvilan alueelta noin 7600 - 7500 eaa. Asumiskelnen ei Ulvila vielä ollut, sillä alueen peitti noin 200 m syvä meri. Ulvilan ylävimmät reunaosat alkoivat kohota meren pinnan yläpuolelle noin 2000 eaa.

Kivikausi

Ulvilan asutut osat ovat enimmäkseen melko matalaa, tasaista Kokemäenjokilaaksoa, joten maankohoaminen on vaikuttanut alueeseen voimakkaasti. Kivikaudelta on merkkejä Kiukaisten kulttuuriin kuuluneesta metsästäjä- ja hylkeenpyytäjäasutuksesta. Maanviljely alueella alkoi pronssikaudella, jolloin viljavat tasangot otettiin viljelyskäyttöön. Jälkeensä nämä asukkaat jättivät röykkiöhautoja. Asutus oli tähän aikaan ilmeisesti kiinteää ja perustui yksittäistaloihin.

Rautakausi ja autioitumien

Rautakauden alku toi mahdollisesti mukanaan väestön taantumisen. Ajanlaskumme ensimmäisten vuosisatojen jälkeen Ulvilan ja Nakkilan alueelta ei enää tunneta kalmistolöytöjä, joten on mahdollista, että väestö hävisi ja alue muuttui erämaaksi noin vuosituhannen ajaksi.

Samaan aikaan Ulvilan alueella ollut merenlahti jatkoi maatumistaan ja Kokemäenjoki toi nykyisten Friitalan ja Vanhankylän alueille savimaata, joka oli ilmeisesti liian sitkasta muokattavaksi aikakauden tekniikalla. Lähin tunnettu asutus sijaitsi Kokemäellä ylempänä Kokemäkijokilaaksossa.

Keskiaika

Ulvilan keskiaikainen kirkko.

Rautakauden vaihtuessa historialliseksi ajaksi maanviljelytaidot kehittyivät ja asutus levisi Kokemäen suunnasta Ulvilan suuntaan. Ensimmäisenä syntyi Haistilan kylä noin 1200-luvulla. Haistilan niminen kylä on myös Kokemäellä, joten väki voi olla sieltä kotoisin. Vaikka uudisasutusta sitkeämmille saviseuduille tuli rauta-auran myötä mahdolliseksi, oli Kokemäenjoen suiston asutus osin vierasperäistä. Visbyn ja muiden kaupunkien hansakauppiaat tarvitsivat sataman ja tukikohdan, jollaisen harvaan asuttu Ulvilan seutu myös tarjosi.

Suistossa ei 1100-luvulla varmaankaan ollut maataloja, mutta 1200-luvulla tilanne saattoi jo muuttua. Asiakirjoja ei 1200-luvulta ole jäljellä, mutta 1300-luvun dokumentit kertovat jo vilkkaasta toiminnasta. Uudet asukkaat ja kokemäkeläiset ratkoivat lukuisia kiistojaan käräjillä, kun nautintaoikeuksista, kalastamojen hallinnasta ja kylien rajoista käytiin uusjakoa. Myös Ruotsin kuningas otti kantaa kiistoihin ja määräsivät uusista käytänteistä kokemäkeläisten tappioksi. Hiljalleen kokemäkeläisten vaikutusvalta ja hallinta suiston ja sen yläpuolisilla alueilla siirtyi uudisasukkaille näiden elämisen edellytyksiä vahvistamaan.

Ulvilan kirkon tarina on sikäli mielenkiintoinen, ettei sen vaiheita tiedetä aivan tarkasti. Vuoden 1311 kirjeessään piispa Ragvald vaati kirkon rakentamista Liikistöön. Rakentamisen rahoitus on ratkaistu osittain aneiden myynnillä, mikä Ragvaldin kirjeestä käynee ilmi. Paikalle on ilmeisesti rakennettu väliaikainen puukappeli, jonka ympäristö palveli myös hautausmaana. Vuona 1332 piispa Pentti antaa luvan kirkon rakentamiseen, mikä kertonee varainkeruun onnistumisesta. Kummatkin piispat kirjoittivat Liikisten saaresta kirkon paikkana, mutta nykyinen kirkko sijaitsee Saarenluodon vieressä. Kun piispa Hemming vuonna 1347 kirjoittaa uuden Ulvilan hautausmaan vihkimisestä, käy kirjeiden sisältö ristiriitaiseksi. Onko kirkko rakennettu alkujaan Saarenluodon viereen vai siirrettiinkö se sinne vasta myöhemmin. Hemmingin kirjeessä oli kirkon nimi vaihtunut Liikisten kirkosta Ulvilan kirkoksi, joka tuli samalla perustetun kauppalan nimeksikin. Kirkon lopullista valmistumisaikaa ei tiedetä, mutta 1350 hanke vaati vielä piispojen huomiota. 1352 Ulvilan seurakunta mainitaan regaalisena kirkkopitäjänä. Vuonna 1412 kirjoitti Klaus Fleming Ulvilan kirkosta "kirkkosaarena joen suussa".

Perimätiedon mukaan sijaitsi Ulvilassa 1200–1300-luvuilla Liikistön kirkon lisäksi myös toinen kirkko. Tämä kirkko oli ylempänä joella, nykyään Nakkilaan kuuluvassa Anolan Kirkkosaaressa. Siitä ei ole jäljellä mitään näkyviä jäännöksiä.

Markkinapaikka keräsi ympärilleen paljon väkeä, mutta viljelevän asutustoiminnan kehitys vaati maakaaren hyväksyntää. Useimmat kylät olivat toiminnassa 1400-luvulla, mutta kauempana olevat kylät oli perustettu viimeistään 1500-luvulle tultaessa. Ulvilan kylistä Viikkala, Lautila, Leistilä, Masia, Ruskeala ja Haistila lienevät olleet alkujaan suomalaisen oikeuden kyliä, mutta 1300-luvun jälkeen syntyneet uudet kylät tulivat ruotsalaisen oikeuden piiriin. Myös suomalaisen oikeuden kylien pilkkominen siirsi uudet kylät ruotsalaisen oikeuden piiriin. Uudet asukkaat olivat uudisasukkaita ulkomailta, muualta Suomesta tai kokemäkeläisiä. Tilojen ja asukkien nimet kuuluivat mahdollisesti kauppiaille tai ruotsista ja Gotlannista tulleille. Osan omistajien nimistä olivat suomalaisten nimiä, jotka ruotsinnettiin asiakirjoihin.

Turun piispalla oli omistusoikeus Liikistön ja Anolan kalavesiin ja rantoihin. Alueita hoitaneet lampuodit lienevät olleet ruotsalaisia. Kuitenkin jo 1400-luvulla kylät olivat alkaneet suomalaistua, mikä on todettavissa kylien asukkaiden nimien perusteella.

Liikisten saaren markkinat kilpailivat Kokemäen kauppapaikan kanssa alusta lähtien. Sataman hallinta joen suistossa merkitsi kilpailuetua, mutta Kokemäellä oli kaupan pääasiallinen hallintaoikeus. Hansaliiton vaikutusvallan kasvu nakersi Kokemäen kauppalan etuja. Kuten säilyneistä asiakirjoista voidaan todeta, on vuoden 1344 Gertudin kiltatuvan tilaisuudessa pidetyssä puheessa puhuteltu väkeä "kirkkoherraksi, kaupunkilaisiksi ja seurakuntalaisiksi", olisi Ulvila muutettu kauppalaksi. Kauppalaksi nimeäminen tapahtui mahdollisesti 1330-luvulla. Kaupunki pormestareineen se ei vielä ollut, sillä Ulvila oli vielä voudin alaisuudessa. Varsinaiset kaupunkioikeudet Ulvilalle myönsi Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilainen vasta 7. helmikuuta 1365.

Alueella sijainnutta maalaiskylää lienee nimitetty jo pian tämän jälkeen Vanhaksikyläksi, vaikka nimi Gammelby siirtyikin asiakirjoihin vasta kaupungin häviämisen jälkeen.

Ulvilalaisten painostus kokemäkeläisiä vastaan tuotti paljon tulosta vuonna 1347. Lammaisten kalastusoikeuksien menettämisen jälkeen ulvilallaisille menetettiin vielä yksinoikeus käydä kauppaa Kokemäellä kevätmarkkoinoilla. Keväällä tammikuun 13. päivästä alkaen pääsiäiseen asti käytiin Kokemäen kauppalassa markkinoita, jonne nyt myös ulvilalaiset saivat tulla myymään tuotteitaan. Rajoittavana ehtona oli, ettei kuninkaan verotulot saaneet rinnakkaiselosta vähentyä.

Ulvila ei kuitenkaan päässyt kehittymään, sillä kaupungilla ei ollut tapulioikeuksia. Kauppaa saatiin käydä vain Tukholman ja Turun kanssa eivätkä sisämaan talonpojat ja metsästäjät asioineet yksinomaan Ulvilan porvareiden kanssa. Kaupungin porvaristo ruotsalaistui saksalaisten muuttaessa pois. Vasta 1400-luvun lopulla Ulvila sai vapaan purjehdusoikeuden, mutta tämän hyöty jäi rajalliseksi, sillä aika oli sotaista ja rauhatonta. Pyhän Olavin kirkko rakennettiin nykyiselle kirkon paikalle 1300-luvulla. On epäselvää, rakennettiinko jo tällöin nykyinen kirkko, joka on Ulvilan ainoa säilynyt keskiaikainen rakennus. Dendrokronologinen tutkimus ajoittaa nykyisen kirkon 1480-luvulle. Toisaalta kirkon perustuksien vierestä löydettiin vuonna 2005 rahakätkö, jonka kolikot ovat 1360–80-luvuilta.

Uusi aika koittaa

Unionisodat olivat rasittaneet ulvilalaisia raskaasti. Kuningas Kustaa Vaasa määräsi vuonna 1550 ulvilalaiset porvarit muuttamaan perustamaansa Helsingin kaupunkiin. Vaikka porvarit saivat muutaman vuoden jälkeen luvan palata, Suomen herttua määräsi vuonna 1558 uuden Porin kaupungin perustettavaksi seitsemän kilometriä lähemmäksi rannikkoa Kokemäenjoen silloiseen suuhun.

Ulvila edusti 1500- ja 1600-luvuilla Suomen maaseutua ja sitä leimasi kartanolaitos. Sodat, nälänhädät ja väenotot autioittivat taloja, mutta tästä huolimatta väestö kasvoi vuoden 1535 n. 350 hengestä 1600-luvun lopun 600 henkeen. Ison vihan jälkeen kasvu nopeutui. Maksamattomien verojen vuoksi kruunulle joutuneita tiloja ostettiin perinnöksi ja kartanot kehittivät maataloutta. Samalla ne ja isot talonpoikaistalot alkoivat perustaa takamailleen torppia, joiden asukkaat raivasivat suuren osan nykyisestä peltoalasta. Myös Lattomeren suoniitty kuivattiin pelloksi, mikä lisäsi peltoalaa sadoilla hehtaareilla. Väestö kasvoi vuoden 1750 seitsemästä ja puolesta sadasta asukkaasta vuoden 1855 3800 asukkaaseen.

1700-lukuun liittyy myös Leineperin ruukin perustaminen. Ruukki jalosti suomalmista takorautaa sekä tuotti muurauslaastin ainesosaksi tarvittua kalkkia. Leineperiin syntyi ruukin ympärille omaleimainen yhdyskunta.

Moderniin yhteiskuntaan siirtyminen paransi hiljalleen kansan elinoloja. Vuoroviljelyä alettiin harrastaa järjestelmällisesti 1880-luvulla ja myös osuusmyllyjä ja -meijereitä perustettiin. Vuonna 1892 Arthur Hellman perusti Friitalan nahkatehtaan, joka muutti Friitalan kylän teollisuusyhdyskunnaksi. Vuonna 1895 valmistui Tampereen–Porin rautatie, jonka seisakkeiksi muodostuivat Friitala ja Haistila. Ajan kuljetusmetodeista kertoo se, että alkuvaiheessa Haistila toimi tavaraliikenteen pääteasemana, jossa satamaan matkalla olleet tavarat lastattiin ruuhiin jokikuljetusta varten. Jokea käytettiin myös puutavaran uittoon 1800-luvun loppupuolelta 1960-luvulle saakka.

Kunnalliselämä ja sisällissota

Vuoden 1865 kunnallishallintouudistuksessa seurakunnan ja kunnan hallinto erotettiin toisistaan. Ensimmäinen kuntakokous pidettiin vuonna 1868. Työväestö ja torpparit eivät saaneet kuntakokouksessa ääntään kuuluville, sillä äänioikeus perustui veronmaksuun ja maanomaisuuteen. Ulvila olikin Suomen teollistuneinta aluetta: lähes 30 % väestöstä työskenteli teollisuudessa. Työväenliike saikin heti alettuaan Ulvilassa vahvan aseman.

Ensimmäinen kiertokoulu perustettiin Ulvilaan vuonna 1855, mutta kansakoulua, Vanhakylän koulua, saatiin odottaa vuoteen 1880, jolloin se empimisen jälkeen perustettiin. Lainakirjaston oli perustanut rovasti Stenbäck jo vuonna 1865. Myös muut tavanomaiset uudistukset saapuivat Ulvilaan: Kaasmarkkuun perustettiin vapaaehtoinen palokunta vuonna 1898 ja Ulvilaan nuorisoseura 1906, joiden toiminta jatkuu edelleen.

Suomen sisällissotaan Ulvila osallistui punaisten puolella. Valkoisella puolella taisteli n. 40 ja punaisella puolella 1 500–2 000 miestä. Vuoden 1916 vaaleissa sosiaalidemokraattinen puolue oli saanut ennätysmäisen 77 % kannatuksen. Suomen sotasurmat -projektin tietojen perusteella ulvilalaisia kuoli väkivaltaisesti kansalaissodan yhteydessä 312 ja kullaalaisia 99. Näistä ehdottomasti suurin osa oli punaisia ja kuoli vankileirillä.

Kansalaissodan jälkeen torpparit vapautettiin, jolloin syntyi n. 160 uutta tilaa. Elinkeinorakenteen muutos jatkui teollistumisen lisääntyessä. Toisen maailmansodan aikana Toejoen, Koiviston, Ruosniemen ja Kartanon kylät luovutettiin Porin kaupungille, mikä vähensi ulvilalaisten teollisuustyöläisten määrää, mutta toi nämä taajaväkiset yhdyskunnat kaupungin kunnallistekniikan piiriin. Vasemmisto pysyi kuitenkin voimakkaana. Sosiaalidemokraatit ja kommunistien peitejärjestöt menestyivät kunnallisvaaleissa hyvin ja porvarillisella puolella maltilliset voimat saivat suurimman kannatuksen IKL:n jäädessä vähäiseksi tekijäksi. Ulvila on pysynyt vasemmistoenemmistöisenä kuntana jatkuvasti nykypäivään saakka.

Nykyaikaan

Toisen maailmansodan jälkeen Ulvilaan asutettiin noin 1 000 evakkoa pääasiassa Hiitolan pitäjästä. Karjalaiset kulttuurivaikutteet toivat Ulvilaan mm. virpomisperinteen ja karjalanpiirakat. Ulvilan väkiluku jatkoi nousuaan suurten ikäluokkien myötä ja 1960-luvulla kunta alkoi kunnanjohtaja Teuvo Aallon johdolla harrastaa aktiivista maapolitiikkaa. Keskimäärin kunta on myynyt viitisenkymmentä omakotitonttia vuodessa, mikä on synnyttänyt Krapiston, Mynsterin, Rantalan, Suurpään, Nummelan, Loukkuran, Nahkurin ja Mukulamäen pientaloalueet. Kerrostaloja on rakennettu Vanhaankylään ja Friitalaan.

Ulvilan yhteiskuntarakenne on muuttunut palveluvaltaiseksi. Friitalan nahkatehtaan toiminta on supistunut jopa 1 500 työntekijästä pariinkymmeneen. Sitä ovat korvanneet huipputekniikkayritykset Cimcorp Oy, Neorem Magnets sekä aivan Porin ja Ulvilan rajalla, tosin Porin puolella sijaitsevat Luvata Pori Oy:n ja Cupori Oy:n (aikoinaan Outokumpu Oy:n) kuparinjalostustehtaat.

Kuntarakenteen muutos on vaikuttanut myös Ulvilaan. Aiemmin Ulvilasta eronnut Kullaa on palannut emopitäjänsä yhteyteen vuonna 2005. Samalla Kullaan seurakunnasta tuli jälleen Ulvilan kappeliseurakunta. Kaupungin nimen Ulvila otti itselleen jälleen vuoden 2000 alusta. Viime vuosina Ulvilan väestö on ollut lievässä laskussa.

Elinkeinot, teollisuus, koulutus, kulttuuri

Elinkeinot

• Maatalous 3,2 %
• Teollisuus 30,7 %
• Palvelut 60.1 %
• Lähde:

Palvelut

Mesikämmen on lastensuojeluslaitos ja sijaiskoti Ulvilassa, jossa on huostaanotettuja nuoria. Nuorisokotia ylläpitävät Jari ja Suvi Lamminen. Henkilökuntaan kuuluu lisäksi koulutettuja ohjaajia, keittäjä, siivooja, talonmies ja opettaja. Kodinomaisessa laitoksessa on tilaa yhdeksälle nuorelle. Itsenäistyvälle nuorelle on samassa pihapiirissä oma yksiö. Laitokseen kuuluu myös koulu.

Koulutus

• 15-vuotta täyttäneitä: 82,2%

• Alimman korkea-asteen tutkinto: 17,0 %

• Alemman korkeakouluasteen tutkinto: 12,7 %

• Ylemmän korkeakouluasteen tutkinto: 7,3 %

• Tutkijakoulutuksen suorittaneet: 0,5 %

• Eläkkeellä olevien osuus väestöstä: 25,8 %

• Lähde:

Väestö

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Ulvilan väestönkehitys 1980–2010
Vuosi			Asukkaita
1980			12 809
1985			13 960
1990			14 317
1995			14 490
2000			14 118
2005			13 803
2010			13 606
Lähde: Tilastokeskus.

Taajamat ja kylät

Ulvila Ennen kuntaliitosta

Vanhakylä

Vanhakylä eli Vanha-Ulvila on taajama ja maaseutumainen haja-asutusalue Ulvilassa. Se sijaitsee Kokemäenjoen itärannalla, ja se muodostaa Ulvilan keskustaajaman itäisen osan.

Friitala

Friitala on osa Satakunnan maakunnassa sijaitsevan Ulvilan kaupungin vajaan 6 000 asukkaan keskustaajamaa. Kokemäenjoen eteläpuolella sijaitsevasta Friitalasta on matkaa Porin keskustaan noin seitsemän kilometriä ja se on myös osa Porin keskustaajamaa.

Haistila

Haistila on kylä Ulvilan kaupungissa Satakunnassa. Se sijaitsee Valtatie 2:n tuntumassa noin kaksi kilometriä kaupungin keskustaajamasta Friitalasta Helsinkiin päin. Pientaloista koostuva asutus on levinnyt lähinnä nauhamaisesti parin kilometrin matkalle Ulvilasta Nakkilan johtavan maantien varrelle. Haistila on yksi Ulvilan vanhimmista kylistä, sen asutus lienee syntynyt jo 1200-luvulla. Myös Kokemäellä on Haistila-niminen kylä, joten on mahdollista, että Ulvilan Haistilan alkuperäinen asutus on peräisin sieltä.

Harjunpää

Harjunpää on 1500 asukkaan kylä Ulvilassa, Satakunnassa. Harjunpää sijaitsee Porin kaupungin kyljessä. Kylän asutus on pääosin kallioiden päällä ja kupeessa. Harjunpään kylän kallioilta näkyy Harjunpäänjoen ja Kokemäenjoen rantapelloille.

Kaasmarkku

Kaasmarkku on maaseutukylä ja 607 asukkaan taajama Ulvilan itäosassa Satakunnan maakunnassa. Kaasmarkun merkittävimpiä rakennuksia ovat koulu, VPK:n talo ja rukoushuone. Kaasmarkku sijaitsee lähellä Valtatie 11:tä, joka kulkee Porista Tampereelle. Vuonna 2005 Kaasmarkku valittiin Satakunnan vuoden kyläksi.

Ravani

Ravani on kylä Ulvilan kaupungissa Satakunnassa. Se sijaitsee Kokemäenjoen pohjoispuolella Yhdystie 2440:n varrella. Ulvilan keskustaajamaan kuuluvaan Vanhakylään on matkaa reilu kilometri.

Sunniemi

Sunniemi on Ulvilan kylä, joka sijaitsee pohjoisempana olevan Harjunpään ja etelämpänä olevan Suosmeren välissä. Maaseudulla sijaitsevan kylän läpi virtaa Harjunpäänjoki. Kylän asutus, noin 90 kotitaloutta, koostuu pääasiassa vanhoista Sunniemen kartanon torpista sekä 1950-luvun maanhankintatiloista, jotka lohkaistiin sodan jälkeen siirtoväelle kartanon maista.

Suosmeri

Suosmeri on Ulvilan kylä, joka sijaitsee Ulvilasta Tampereelle johtavan valtatien 11 pohjoispuolella, Ulvilan ja Porin palveluiden läheisyydessä. Kylän laidalla virtaavat Kokemäenjoki ja Saarenluotoa kiertävä Pikkujoki.

Entinen Kullaa

Koski

Koski on kylä Ulvilassa, entisen Kullaan kunnan alueella. Koskin koulussa on noin 80 oppilasta ja luokat esikoulusta kuudenteen sekä iltapäiväkerho.

Kangas

Kangas on Ulvilaan liitetyn entisen Kullaan kunnan kylä.

Leineperi

Leineperi on 261 asukkaan maaseutukylä Kullaalla Ulvilassa, Satakunnan maakunnassa. Leineperi tunnetaan yhtenä Suomen parhaiten säilyneenä kulttuurihistoriallisena ruukkikylänä, ja kylässä vierailee vuosittain useita kymmeniä tuhansia vierailijoita. Kylän merkittävin nähtävyys on vuonna 1771 perustettu Leineperin ruukki.

Levanpelto

Levanpelto on kylä Kullaalla Ulvilassa ja myös entisen Kullaan kunnan aiempi nimi. 1.1.2005 alkaen, Ulvilan kaupungin ja Kullaan kunnan kuntaliitoksen jälkeen se ollut osa Ulvilaa.

Ahmaus

Ahmaus on Ulvilan kylä, entisen Kullaan kunnan alueella. Ahmaus on laaja, noin 20 kotia käsittävä kyläalue itäisimmässä Ulvilassa, Valtatie 11 varrella.

Palus

Palus on kylä Ulvilassa entisen Kullaan kunnan alueella, Palusjärven rannalla. Asukkaita kylässä on noin 230. Palus valittiin Satakunnan vuoden kyläksi vuonna 2000.

Muita Entisen Kullaan kyliä

• Järventausta
• Saarijärvi

Tärkeimmät nähtävyydet

• Leineperin ruukki
• Jalomäen umpipiha, Satakunnan ainoa täydellinen umpipiha
• Ulvilan kaupungintalo
• Friitalan nahkamuseo
• Joutsijärvi
• Palusjärvi
• Pyhäjärvi
• Ulvilan kirkko
• Kullaan kirkko
• Liikistön muinaismuistoalue

Ystävyyskaupungit

• Ljusdalin kunta (Ruotsi)
• Suure-Jaani (Viro)

Tunnettuja nykyisiä ja entisiä ulvilalaisia

• Klaus Alinen, amerikkalaisen jalkapallon NFL-varattu pelaaja
• Anja Eerikäinen, eläinsuojeluvalvoja
• Simo Frangén, juontaja
• Johan (Juhana) Fredrik Granlund, kirjailija
• Marita Hakala, malli
• Mikko Hakila ja Jussi Ylikoski (Disco Ensemble), muusikoita
• Anne Holmlund, sisäministeri
• Olavi Huhtala, kenraaliluutnantti, DI, 1903-1977
• Kaarlo Kangasniemi, painonnoston olympiavoittaja
• Krista Kiuru, kansanedustaja
• Timo Koivusalo, elokuvaohjaaja
• Pertti Kurppa, pesäpalloilija
• Kari Makkonen, jääkiekkoilija ja -valmentaja
• Sylvi Salonen, näyttelijä
• Filip von Schantz, säveltäjä
• Raimo Seppälä, päätoimittaja ja tietokirjailija

Ulvilalaisia urheiluseuroja

• Archery Club Ulvila, jousiammunta
• FC Ulvila, jalkapallo
• Friitalan Yritys, uinti ja lentopallo
• Harjunpään Tuisku, petankki ja nuorisotoiminta
• Ulvilan Pesä-Veikot, pesäpallo
• Ulvilan Ura, hiihto, suunnistus
• Kullaan Urheilijat
• Ulvilan voimistelu ja liikunta
• Ulvila sport team
• Ulvilan Nuorisoseura
• Suosmeren Salpa

Katso myös

• Ulvilan surma

Lähteet

• Jalmari, Jaakkola: Ulvilan asutuksen, seurakunnan ja kaupungin synnystä, s. 57-100. julkaisusta Satakunta VII. Vammala: Satakuntalainen osakunta, 1926. Satakunta sarjan skannatut kirjat (pdf) (viitattu 28.1.2012).

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ulvila Wikimedia Commonsissa
• Ulvilan kaupungin kotisivu
• Ulvilan kaupungin historia (toiminut pääasiallisena lähteenä Historia-kappaleelle)

Satakunnan maakunnan kunnat

Eura - Eurajoki - Harjavalta - Honkajoki - Huittinen - Jämijärvi - Kankaanpää - Karvia - Kokemäki - Köyliö - Lavia - Luvia - Merikarvia - Nakkila - Pomarkku - Pori - Rauma - Siikainen - Säkylä - Ulvila

Entiset kunnat Ahlainen - Hinnerjoki - Honkilahti - Kauvatsa - Keikyä - Kiikoinen - Kiukainen - Kodisjoki - Kullaa - Lappi - Noormarkku - Porin mlk - Rauman mlk - Vampula

Suomen keskiaikaiset kaupungit

Turku - Viipuri - Ulvila - Porvoo - Rauma - Naantali