Ulvilan reservikomppania

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
 Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Ulvilan reservikomppania oli Venäjän vallan aikaiseen asevelvollisuusjärjestelmään liittynyt joukko-osasto Suomen suuriruhtinaskunnan armeijassa vuosina 1883–1901. Kyseessä oli reservikomppania, jossa annettiin lyhyt koulutus sellaisille asevelvollisille, jotka määrättiin reserviin ilman kolmen vuoden täyttä palvelusaikaa.

Vanha armeija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen vanhan sotaväen syntyvaiheet sijoittuvat 1800-luvun alkupuoliskolle. Suomen sodan 1808–1809 seurauksena Suomi oli yhdistetty suuriruhtinaskuntana Venäjän valtakuntaan ja ainoastaan värvätyt joukot saivat marssia Suomen kamaralla. Aikojen kuluessa heräsi ajatus yleisen asevelvollisuuden pohjalta kootun armeijan muodostamisesta. Suomen osalta tämä tapahtui vuonna 1878, jolloin hallitsija vahvisti Suomen valtiopäivillä hyväksytyn asevelvollisuuslain. Sen mukaan oli 21 vuoden ikään tultuaan asevelvollinen. Palvelukseenastumista edelsi juhlallinen kutsunta. Tällöin tulevat sotamiehet joutuivat ensimmäisen kerran elämässään tekemisiin suomalaisten upseerien kanssa. Kutsunta huipentui mieskohtaiseen arvannostoon. Arvan perusteella määrättiin asevelvollisiksi hyväksytyt joko vakinaiseen väkeen tai reserviin. Vakinaiseen väkeen joutui pitäjistä vuosittain vain 1–3 miestä, mutta reservimiehiä saattoi olla jopa kymmenkertaisesti tämä määrä. Palvelusaika vakinaisessa väessä kesti kolme vuotta.

Ulvilan reservikomppania[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reservin koulutuskeskuksiksi perustettiin eri puolille maata erityiset reservikomppaniat, joissa annettiin kolmena kesänä suppeampi koulutus reserviin määrätyille asevelvollisille. Reservikomppanioiden luomiseksi maa jaettiin keisarillisella julistuksella kolmeenkymmeneenkahteen komppaniapiiriin. Tällöin määrättiin Ulvilan pitäjään sijoitettavaksi reservikomppania n:o 7. Sen komppaniapiiriin tulivat kuulumaan Eura, Kiukainen, Eurajoki, Luvia, Kokemäki, Harjavalta, Köyliö, Säkylä, Porin kaupunki ja maalaiskunta, Ulvila, Nakkila, Kullaa, Noormarkku, Ahlainen, Pomarkku, Merikarvia, Siikainen ja Vampula. Mäki-Sippolan tilan pelloilta pakkolunastettiin 4,85 hehtaarin suuruinen alue kasarmirakennuksia varten.

Kaikkien reservikomppanioiden yhdenmukaiset rakennuspiirustukset laadittiin Yleisten rakennusten ylihallituksessa Helsingissä vuonna 1882. Seuraavana vuonna alkoivat kyseiset rakennukset kohota myös Ravaniin perustetulle kasarmialueelle. Alueelle johtavan tien päähän pystytettiin ajalle tyypillinen portti, jonka päälle kirjoitettiin komppanian nimi. Lähinnä tietä sijaitsivat varusvarasto sekä kapteenin- ja vääpelintalo. Vääpelintalon taakse sijoitettiin avara miehistökasarmi, ruokasali ja keittiö sekä kaksi varastorakennusta. Kapteenintalosta jokirantaan päin sijaitsivat arestihuone eli putka, sairastupa, missä oli oma keittiö sekä sauna ja ulkohuonerivi.

Vuotuisen kesäharjoitusten kestoajat määräsi Suomen kenraalikuvernööri. Tulevat reservimiehet saivat niistä tiedon sanomalehtien ja kirkonkuulutusten välityksellä. Yleensä harjoitukset pidettiin kolmena peräkkäisenä kesänä siten, että ensimmäisenä kesänä harjoiteltiin 45 päivää, toisena kesänä 30 päivää ja kolmantena kesänä 15 päivää. Ensimmäiset asevelvolliset reservimiehet saapuivat Ulvilan reservikomppaniaan 6. heinäkuuta 1883. Tavanomaista päiväpalvelusta suoritettiin aamutoimien jälkeen klo 8–11 ja iltapäivällä klo 15–18. Koulutus jakaantui ampumakoulutukseen sekä yleiseen sotilaskoulutukseen. Komppanian harjoituskenttä sijaitsi leirin Haistilan puoleisessa maastossa, voimistelukenttä vastakkaisessa laidassa ja ampumarata Ravanin metsän reunassa.

Ulvilan reservikomppanian ensimmäisenä päällikkönä toimi lyhyen ajan kapteeni A. Hjelman ja hänen jälkeensä luutnantit Brander, Söderhjelm ja Wilhelms. Vuonna 1888 tuli komppanian päälliköksi kapteeni Knut Lagerstedt, joka ehti toimia virassa kahdeksan vuotta. Vakinaiseen alipäällystöön kuuluivat vääpeli ja varustemestari, jotka asuivat Ravanissa koko vuoden, sekä ns. plutoonan aliupseeri, jotka olivat komppaniassa vain harjoitusten ajan. Komppanian vääpelin asema ja arvovalta alipäällystön ensimmäisenä oli tunnustettu ja kiistaton. Häntä kunnioittivat myös komppanian päällikkö ja siviiliväestö. Vääpelistä seuraava mies oli varusmestari. Hänen tehtävänään oli jakaa miehille muonaa, ammuksia ja vuodetarvikkeita sekä valvoa ruoan valmistumista. Ulvilan reservikomppanian vääpeleinä toimivat aluksi Mikael Heinonen ja Matti Heikki Talvitie. Hänen osuutensa komppanian vaiheisiin on tavallista merkittävämpi sen vuoksi, että hän oli samalla Ulvilan kunnan huomattavimpia merkkihenkilöitä. Omat tehtävänsä olivat myös komppanian torvensoittajalla ja välskärillä. Torvensoittaja eli signalisti soitti koulutukseen liittyvät merkkisoitot, järjestäytymissoitot palvelukseen ja ruokailuun sekä aamu- ja iltasoitot. Kesän harjoituksia seurasi hiljainen talvikausi, jonka aikana vakinainen henkilökunta keskittyi yksinomaan seuraavien harjoitusten sekä huoltotöiden suunnitteluun ja valmisteluun.

Venäjän keisarin nimitettyä Suomen kenraalikuvernööriksi Nikolai Bobrikovin alkoi Suomessa sortovuosien nimellä tunnettu aikakausi. Bobrikovin laatima yksityiskohtainen ohjelma, jonka keisari hyväksyi, edellytti Suomen kansallisen sotaväen lakkauttamista ja tähtäsi viime kädessä Suomen täydelliseen venäläistämiseen. Sotaväen lakkauttaminen aloitettiinkin välittömästi. Kun vuoden 1899 kesäharjoitukset oli pidetty, jäivät Ravanin kasarmille normaaliin tapaan komppanioiden päällikkö, vääpeli ja varusmestari. Mutta tulevana talvena he eivät enää saaneetkaan ryhtyä valmistelemaan seuraavan kesän harjoituksia, vaan heidän raskaaksi tehtäväkseen määrättiin komppanian toiminnan lopettaminen. Suomen vanha sotaväki oli ollut Suomen ensimmäinen yleiseen asevelvollisuuteen perustuva sotalaitos.

Kasarmitilojen myöhempi käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotaväen lakkauttamisen jälkeen asui Ravanin kasarmilla tilapäisesti venäläisiä sotaväenosastoja, joiden tehtävänä oli laatia Suomesta ns. topografikarttoja. Suomen sisällissodan jälkeen toiminta kasarmilla vilkastui toden teolla, kun suojeluskuntalaiset ja lotat saapuivat sinne leiripäiviä viettämään. Leiripäivistä muodostui mittavia maanpuolustuskunnon katselmuksia, joiden jatkuessa osanottajamäärätkin kasvoivat tuhansiin. Vuonna 1925 luovutettiin koko Ravanin kasarmialue Satakunnan suojeluskuntapiiriin käyttöön määrätyin kunnostamisvelvollisuuksin. Alueelle valmistui myöhemmin myös uusi urheilukenttä sekä komea keskusampumarata.

Hävityn jatkosodan jälkeisessä tilanteessa loppui leirillä niin suojelukuntalaisten kuin lottienkin toiminta. Vasta vuonna 1950 elämä kasarmilla elpyi uudelleen, kun alue joutui Satakunnan Maanviljelyseuran hallintaan. Vanhoja kasarmirakennuksia kunnostettiin perustettaviksi suunniteltua Ulvilan kotitalouskoulua varten. Kotitalouskoulun toiminta Ravanissa jäi kuitenkin lyhyeksi. Vuonna 1952 se muuttui maataloushallituksen alaiseksi kodinhoitajakouluksi ja seuraavana vuonna loppuivat koululle myönnetyt valtion määrärahat.

Alkuperäisistä rakennuksista ovat vielä jäljellä myös putka ja ruutihuone. Ulvilan reservikomppanian pian satavuotias leirialue on kokenut vuosien saatossa monta värikästä vaihetta. Sen kasarmirakennuksilla on pysyvä historiallinen arvonsa ja siellä toimiva karjatalouskoulu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saarinen, Eero-Eetu: Ensimmäiset asevelvolliset reservimiehet : Lammin, Urjalan, Oriveden ja Saarijärven reservikomppaniat 1883-99. Helsinki: Hata, 1967.
  • Screen, J. E. O: Suomalaiset tarkk’ampujat : Suomen "vanha sotaväki" 1881-1901. alkuteos The Finnish army 1881-1901. Helsinki: Suomen sotilas, 2000. ISBN 952-9872-11-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen suuriruhtinaskunnan armeija 1880–1905

Jotkut yksiköistä lakkautettiin jo ennen 1905. Lakkauttamisen syynä oli se, etteivät suomalaiset suostuneet asevelvollisuuden laajentamiseen koko Venäjän keisarikuntaan, vaan olivat valmiita palvelemaan vain Suomen suuriruhtinaskunnan alueella. Suomen suuriruhtinaskunta korvasi asevelvollisuuden puuttumista niin kutsutuilla sotilasmiljoonilla, maksuille suuriruhtinaskunnalta Venäjän keisarikunnan budjettiin.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ulvilan_reservikomppania&oldid=21870052”