Pauliina Haasjoki
Pauliina Maarit Haasjoki (s. 7. elokuuta 1976 Ulvila)[1] on suomalainen runoilija ja filosofian tohtori.
Haasjoki valmistui ylioppilaaksi vuonna 1995, filosofian maisteriksi 2002 ja lisensiaatiksi 2004.[1] Hän väitteli filosofian tohtoriksi Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden oppiaineesta vuonna 2012. Hänen väitöskirjansa ”Häilyvyyden liittolaiset. Kerronnan ja seksuaalisuuden ambivalenssit” käsittelee viidessä toisiinsa liittyvässä artikkelissa kysymystä siitä, miten kerronnalla kokeileva fiktio voi kuvitella ambivalenttia seksuaalisuutta.[2]
Haasjoen ensimmäinen runokokoelma, Ikkunassa on huone, ilmestyi Nihil Interitin julkaisemana vuonna 1999.[3] Hänen runoteoksensa Aallonmurtaja (2011) oli vuoden 2012 Runeberg-palkintoehdokkana.[4] Vuonna 2014 Haasjoki sai Einari Vuorela -runopalkinnon teoksesta Hiukset (2013).[5] Vuonna 2015 Haasjoki ja Peter Mickwitz saivat Kääntäjäkarhu-palkinnon suomenruotsalaisen Gunnar Björlingin teoksen Auringonvihreä (Solgrönt, 1933) suomennoksesta.[6]
Haasjoen runoja on käännetty italiaksi, unkariksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, puolaksi ja viroksi. Hän on kirjoittanut myös esseitä ja kirjallisuuskritiikkiä ja julkaissut tekstejään verkossa blogeissa Faasimuutos sekä Olo ja muoto. Haasjoki on toiminut Osuuskunta Poesiassa ja Nuoren Voiman Liitossa.[7]
Haasjoki asuu Helsingissä.[7]
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Koneen Säätiön Vuoden Kynä -palkinto 2010, Avain-lehdessä julkaistusta artikkelista ”Ambivalenssin "arvoituksellinen sulo": Hagar Olssonin Silkkimaalaus”[8]
- Einari Vuorela -runopalkinto 2014 teoksesta Hiukset (Otava 2013)
- Kääntäjäkarhu teoksen Auringonvihreä suomennoksesta, yhdessä Peter Mickwitzin kanssa (2015)
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ikkunassa on huone, Nihil Interit, 1999
- Ukkosen odottajat, Tammi, 2002
- Kolmosten talo, poEsia, Nihil Interit/ Kirja Kerrallaan, 2005 (Reetta Niemelän kanssa)
- Epäilyttävät puut, Tammi, 2005
- Pääskynen ja lepakko, Otava 2009
- Aallonmurtaja, Otava 2011
- Hiukset, Otava 2013
- Planeetta. Helsinki: Otava, 2016. ISBN 978-951-1-29579-2.
- Himmeä sininen piste. Helsinki: Osuuskunta Poesia, 2019. ISBN 978-952-305-131-7.
- Promessa. Helsinki: Otava, 2019. ISBN 978-951-1-34380-6.
- Nausikaa. Helsinki: Otava, 2022. ISBN 978-951-1-39976-6.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 137–138. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ Häilyvyyden liittolaiset - Kerronnan ja seksuaalisuuden ambivalenssit Turun yliopisto. Viitattu 31.10.2022.
- ↑ Pauliina Haasjoki Otava. Viitattu 26.12.2015.
- ↑ Runeberg-kirjallisuusehdokkaat selvillä Yle Uutiset. 8.12.2011. Viitattu 26.12.2015.
- ↑ Liimatainen, Päivi: Einari Vuorela -runopalkinto Pauliina Haasjoelle Keskisuomalainen. 21.9.2014. Viitattu 31.10.2022.
- ↑ Kääntäjäkarhu Pauliina Haasjoelle ja Peter Mickwitzille Yle.fi. 1.7.2015. Viitattu 31.10.2022.
- ↑ a b Haasjoki, Pauliina Kirjasampo.fi. Viitattu 31.10.2022.
- ↑ Koneen Säätiö palkitsi tieteellisiä kirjoittajia Yle Uutiset. 1.12.2010. Viitattu 9.6.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
