Leivos
Leivos on pieni leivonnainen.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leivoksen tarina ponnistaa 1700-luvun muropohjaisesta tortusta, jonka idea oli täytteessä. Leivoksessa sitä vastoin muoto oli tärkein. Tortun ja leivoksen erotti kaksinkertainen paistaminen, taikinalaadut ja kuorrutukset. Torttukuorrutuksia tehtiin ruusunmarjasoseesta, myöhemmin myös marsipaanista.[1]
Keskiajalla leivoksia olivat rinkeli, stritzel, piparkakku ja vohveli, barokkiaikana pasteija ja torttu. 1800-luvun kahvihuoneissa juotiin kahvia ranskalaiseen tyyliin makean pain a cafe -leivän kera.[1]
Suomen ensimmäisen konditorian avasivat Porvooseen Sveitsin Graubüdenista tulleet sokerileipurit vuonna 1820. Vuonna 1891 Karl Fazer avasi Helsinkiin konditoriansa. Hän toi ulkomailta kinuskin, jonka merkitys kasvoi paitsi kakun kuorrutteena myös leivoksissa. Myytyään leivonnaisia omasta leipomostaan jo muutaman vuoden kondiittori Fredrik Edvard Ekberg avasi vuonna 1865 Helsingin Aleksanterinkatu 52:ssa konditorian. Ensimmäisessä lehti-ilmoituksessaan se mainosti aleksanterinleivoksia, masariinileivoksia, napoleonleivoksia ja runebergintorttuja. Ekbergiä kutsutaan helsinkiläisen ja suomalaisen leivoskulttuurin isäksi. Eräs hänen tunnetuimpia leivoksiaan on kilpikonnaleivos.[1]
Tunnettuja leivoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Trötschkes, Rita: Aito leivos on aistillinen nautinto Olotila. 3.12.2009. Yle. Viitattu 30.3.2014.