Kiukaisten kulttuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kiukaisten kulttuuri oli Lounais-Suomen kivikauden viimeinen jakso. Se ajoittui välille 2350 eaa. - 1800 eaa. (tai 2000 - 1500/1300 eaa.). Kulttuurin esineistö yhdisti varhaisempia kampakeraamisia ja (Suomessa) myöhempiä nuorakeraamisia piirteitä. Kulttuurin alue ulottui rannikolla Merenkurkusta Viipurinlahdelle.

Kiukaisten kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiukaisten kulttuuri eli aikaisemman vasarakirveskulttuurin alueella, mutta rannikkopainotteisesti. Kiukaisten kulttuurissa tunnettiin maanviljely.

Kiukaisten ajan esineistö sekoitti kahta kulttuuria: kampakeraamisen ajan työkalutyypit ja vasarakirveskulttuurin reikäkirveet olivat käytössä rinnan. Keramiikka taas sisälsi sekä kampa- että nuorakeraamisia piirteitä. Tämän on katsottu johtuvan siitä, että mantereiseksi kiristyvä ilmasto pakotti kampakeraamisen ja nuorakeraamisen kulttuurin väestöt liittymään toisiinsa. Keraamiset astiat olivat tasapohjaisia ja leveäsuisia sekä runsaasti koristeltuja[1].

Kielen on oletettu olleen suomalais-ugrilaista, mutta kulttuurin kieltä uskotaan muokanneen myös vaikutteet jostakin varhaisesta indoeurooppalaisesta kielestä - kyseeseen tulisi jokin pohjoinen indoeurooppalainen esikantagermaaninen-esikantabalttilainen kieli vasarakirveskulttuurin jäämistönä. Aiemmin nuorakeraamiseen kulttuuriin yhdistettiin kantabalttilainen lainasanakerrostuma, mutta kielitieteen kannalta ajoitus on sille liian varhainen. Kielimuistomerkkejä ajalta ei kuitenkaan tunneta, joten kielellinen tilanne jää aina hypoteettiseksi. Viime vuosina on kuitenkin perusteltu Suomen uralilaistuneen aiemmin oletettua myöhemmin, ks. Uralilaiset kielet.

Kalastus oli pääelinkeino. Merellinen elämä loi yhteyksiä meren yli Skandinaviaan ja Baltiaan, joiden esineistöä kulkeutui Suomeen. Metsästyksen ja kalastuksen lisäksi ajalta on todisteita myös maanviljelystä, etenkin sisämaasta. Etelähämäläisten soiden kerrostumista on löydetty vehnän, ohran ja kauran siitepölyä, jotka on radiohiilimenetelmällä ajoitettu 3500-4000 vuotta vanhoiksi. Lisäksi on löydetty jauhinkiviä ja piisirppejä, joiden vastineita tunnetaan nykyisestä Ruotsista.

Itä- ja Pohjois-Suomessa vallitsi Kiukaisten kulttuurin aikaan ns. Pöljän keramiikka. Tällä kulttuurilla oli yhteyksiä itään. Kiukaisten esineistöä, reikäkirveitä ja tasatalttoja, kulkeutui myös Karjalankannakselle ja Laatokalle asti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vahtola, Jouko: Suomen historia – Jääkaudesta Euroopan unioniin. Helsinki: SSKK Oy, 2003