Ulvilan surma

Ulvilan surma on Ulvilan kaupungissa 1. joulukuuta 2006 tehty henkirikos. Uhri oli 51-vuotias Jukka S. Lahti (s. 1955), henkilöstön kehittämispäällikkö Luvata Oy:ssä. Aluksi surman motiivina pidettiin henkilökohtaista kostoa, joka johtui Jukka S. Lahden työtehtävistä – hän oli työnantajansa palveluksessa henkilöstöpsykologina ja toimessaan YT-neuvotteluja käyvässä yrityksessä hänen tehtävänsä oli tukea henkilöstöä irtisanomisiin liittyvissä asioissa (hän ei siis ollut irtisanojana vaan irtisanomiset tehtiin osastojen toimivan johdon ja toimitusjohtajan suorittamana). Tätä linjaa seurattiin verraten pitkään ja sen yhteydessä tehtiin muun muassa satoja DNA-testejä. Rikoksen tutkinnanjohtaja vaihtui kahdesti.

Vuoden 2009 alkupuolella poliisi muutti tutkimusten suuntaa. Liki kolmen vuoden kuluttua surmasta 27. syyskuuta 2009 pidätettiin uhrin vaimo Anneli Orvokki Auer (s. 1965, Kaarina). Auer tuomittiin Satakunnan käräjäoikeudessa murhasta elinkautiseen vankeuteen vuonna 2010, mutta Vaasan hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi syytteen vapauttavalla tuomiollaan 1. heinäkuuta 2011. Jutusta haettiin ja saatiin valituslupa Korkeimmasta oikeudesta 8. huhtikuuta 2012.

Tapahtumien kulku ja vaimon kertomus

Surmaa edeltävänä päivänä Jukka S. Lahti kävi aamulla Turussa työllistämishankkeita hoitavassa työnhakukeskuksessa seminaaritapahtumassa, JobCafe-nettikahvilassa ja kaupungin keskustassa omilla asioillaan. Turussa hän myös osallistui illanviettoon, joka alkoi noin kello 19. Henkilöautollaan liikkeellä ollut Lahti palasi kotiinsa noin kello 23 aikoihin. Perhe oli asettunut nukkumaan noin kello 24.

Vaimon kertomuksen mukaan rikos tapahtui, kun tummiin vaatteisiin ja pään yli vedettyyn huppariin pukeutunut naamioitunut, noin 180-senttinen, iältään 30–45-vuotias, nopealiikkeinen, ilmeetön, ilman teräviä piirteitä oleva pyöreäkasvoinen mies tunkeutui Jukka S. Lahden omakotitaloon ulkoterassin oven ikkunasta kello 2.40 siten herättäen pariskunnan ja puukottaen vastaan menneen aviomiehen hengiltä raa’asti lukuisilla veitseniskuilla. Hän myös haavoitti kylkeen 41-vuotiasta vaimoa, joka yritti mennä väliin. Perheeseen kuuluu neljä lasta, jotka olivat teon sattuessa 2-, 4-, 7- ja 9-vuotiaita. Myös ainakin yksi lapsista (yhdeksänvuotias) heräsi rikoksen yhteydessä ja näki veriteon. Vaimo hälytti apua puhelimitse ja ilmoitti hätäkeskukseen: ”Tulkaa pian, täällä on joku tappaja.”[15] Kun ambulanssi ja poliisi saapuivat Vanha-Ulvilan Tähtisentie 54:ään yhdeksän minuutin kuluttua, mitään ei ollut enää tehtävissä Jukka S. Lahden pelastamiseksi.

Tutkimukset

Paikalta löytyi ennen vuotta 1984 valmistettu Fiskars-merkkinen veitsi, jossa oli leima ”Finland”. Leima ”Fjalarin leima” oli jo aikaisemmin poistettu. Veitsi löytyi surmapaikalta, takkahuoneen lattialta läheltä ovea. Toista murha-asetta ei paljastettu. Kahden maissa läheisellä Metsäkulmantiellä tehtiin havainto autosta, jota oltiin ajamassa suuntaan, joka päättyi umpikujaan.

Murhan jälkeen nimettömänä pysytellyt yksityistaho lupasi rikoksen selviämiseen johtavasta vihjeestä rahapalkkion. Arveltiin, että kyseessä saattoi olla palkkamurha. Poliisin mukaan tekotapa ja murhaajan käyttäytyminen rikospaikalla viittasivat siihen, että tekijä ja uhri olivat vanhastaan tuttuja. Paikalliset kertoivat jo pari viikkoa ennen murhaa havainneensa lähellä surmataloa omituista liikkumista. Uhrin perhe ei enää teon jälkeen jäänyt asumaan samaan taloon. Tiedetään, että uhri oli saanut erilaisia suullisia uhkailuja eri tahoilta^lähde? jo hyvän aikaa ennen tekoa. Todennäköisimmäksi motiiviksi arveltiin kostoa

Vaimo kertoi, että tekijä oli uhria huomattavasti pidempi (yli 180 cm) ja että hänen silmänsä olivat jotenkin etäällä toisistaan.

Porin käräjäoikeus vangitsi 14. heinäkuuta 2007 porilaisen näyttelijä Kai Tannerin murhasta epäiltynä termein ”syytä epäillä”, mikä on alempi vangitsemisperuste kuin ”todennäköisin syin”. Hänet vapautettiin varhain aamulla 18. heinäkuuta poliisin vakuututtua hänen syyttömyydestään tapahtumiin.

Esitutkintaa johti Porin poliisin rikoskomisario Juha Joutsenlahti. Tutkinnanjohtajaksi vaihtui vuoden 2008 aikana rikoskomisario Erik Salonsaari. Viimeiseksi tutkinnanjohtajaksi jäi rikoskomisario Pauli Kuusiranta. Epäiltyyn tekijään liittyvää materiaalia lähetettiin tutkittavaksi KRP:n rikoslaboratorioon.

Poliisi käytti tutkimuksissa myös peitetoimintaa, mikä on aiheuttanut paljon keskustelua toimintamenetelmän hyödyllisyydestä ja sopivuudesta tämän rikoksen ratkaisussa.

Syyttäjä on myöhemmin väittänyt tutkimusten rikospaikalla olleen puutteellisia.

Anneli Auer

Käsittely käräjäoikeudessa

28. syyskuuta 2009 Porin käräjäoikeus vangitsi uhrin aviovaimon todennäköisin syin epäiltynä. Käsittely tapahtui tutkinnanjohtajan vaatimuksesta suljetuin ovin ja asiakirjat määrättiin salaisiksi syytteen nostamiseen saakka.

Nainen kiisti aluksi teon, mutta 30. syyskuuta 2009 myönsi surman poliisin kuulusteluissa, kiistäen sen kuitenkin myöhemmin. Poliisin versio tapahtumista on seuraava: surma-aamuna Jukka Lahti lähti aamulla aikaisin entisen työnantajansa tilaisuuteen Turkuun, josta hän palasi kotiin saman päivän iltana. Kotona Jukka Lahdelle ja aviopuolisolle tuli riitaa, joka muuttui kovaääniseksi huutamiseksi ja esineiden paiskomiseksi. Riidan aikana aviopuolisot kävivät käsiksi toisiinsa. Riitely alkoi makuuhuoneesta ja jatkui keittiössä. Vaimo otti käteensä keittiöveitsen, joka oli riidan aikana myös Jukka Lahden kädessä. Tilanne oli riistäytynyt aviopuolisoiden hallinnasta. Riidan seurauksena vaimo loukkaantui ja Jukka Lahti sai surmansa. Riitelyn aikana ulkoterassille johtavan oven lasi rikkoutui. Surma viimeisteltiin hätäpuhelun aikana äidin annettua puhelimen välillä vanhimmalle lapselle ja poistuttua toiseen huoneeseen.

Poliisi kertoi, että tätä linjaa oli tutkittu vuoden 2009 alkupuolelta lähtien. Eräs keskeinen todiste oli puolison kesken veriteon soittaman hätäpuhelun sisältö. Keskusrikospoliisin äänianalyysin perusteella poliisi luulee tietävänsä, että asunnossa oli henkirikoksen tekohetkellä vain oman perheen jäseniä. Yhdysvaltain liittovaltion poliisi FBI auttoi parantamaan nauhoitteen teknistä laatua.

Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi 12. marraskuuta 2010 Anneli Auerin elinkautiseen vankeuteen murhasta. Oikeus katsoi päätöksessään teon erityisen raa’aksi ja julmaksi eikä nähnyt lieventäviä asianhaaroja. Auer ei ollut tuomiota julistettaessa läsnä oikeudessa, vaan Turun vankilassa. Auerin asianajaja oli jo aiemmin ilmoittanut, että tuomiosta valitetaan Vaasan hovioikeuteen.

Käsittely hovioikeudessa

Puolustuksen mukaan Auer ei voi saada oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä hovioikeudessa, mikäli hän joutuu valmistautumaan käsittelyyn vankilassa. Lisäksi todisteeksi esitettiin hovioikeudessa muun muassa sähköpostiviesti, joka osoittaa, ettei Auerilla ja Lahdella ollut avioeroaikeita ja ettei surmalle ollut motiivia. Hätäkeskuspuhelusta myös teetettiin Finnvox-studioilla uusi, puolustuksen mukaan esitettyä FBI:n tallennetta parempi tuotos. Hätäkeskustallenteen tueksi oli olemassa graafinen esitys. Puolustuksen mukaan oli huomioitava lisäksi Auerin mielentilatutkimus, jonka perusteella tuomitulla ei ollut persoonallisuushäiriöitä, psykiatrisia sairauksia tai häiriöitä eikä päihdeongelmia ja jonka mukaan hän pystyi kontrolloimaan impulssejaan. Vaasan hovioikeus päätti 25. toukokuuta 2011, että Auer pääsee vapauteen odottamaan hovioikeuden päätöstä, joka annettiin 1. heinäkuuta 2011.

1. heinäkuuta 2011 antamassaan päätöksessä hovioikeus yksimielisesti totesi Auerin syyttömäksi murhaan. Oikeuden perusteluissa Auerin syyttömyyttä puolsivat hänen itsensä ja perheen vanhimman tyttären kertomukset ulkopuolisesta tekijästä, tapahtumapaikalta löydetyt veriset kengänjäljet ja kurainen kengänjälki sekä ruskeankirjavat tekokuidut, joiden alkuperää ei pystytty selvittämään. Oikeuden mukaan sekin puolsi syyttömyyttä, että sängystä löytyneestä halosta löydettiin tuntemattoman miehen DNA:ta. Lisäksi oikeus piti erittäin epätodennäköisenä sitä, että Auer olisi puhelun ja avun paikalle saapumisen välillä ehtinyt lavastaa toisen tekijäksi.

Syksyllä 2011

Syyttäjä ilmoitti 1. elokuuta 2011 hakevansa hovioikeuden tuomioon valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Hovioikeuden päätöksen jälkeen syyttäjä sai haltuunsa uutta materiaalia ja pyysi poliisilta lisätutkintaa. Auerin asuntoon tehtiin 19. elokuuta 2011 kotietsintä, jossa vietiin muun muassa Auerin tietokone, puhelimet sekä hänen leivonta-, askartelu- ja lastenhoitoon liittyvän nettisivuyrityksensä kirjanpito.

Korkein oikeus piti valituslupahakemuksen osaksi salaisena. Uutisoitiin, että syyttäjät olivat saaneet uutta tietoa mm. Auerin veljeltä. Syyttäjien mukaan Auer oli uhannut lapsiaan ja kieltänyt heitä useaan otteeseen kertomasta muun muassa sosiaalityöntekijöille ja poliisille siitä, mitä he olivat havainneet. Syyttäjien mukaan uudet todisteet sulkevat pois sen, että talossa olisi surman tekohetkellä ollut perheen ulkopuolisia henkilöitä. Auer kertoi Apu-lehdessä 15. syyskuuta 2011, että lapset valehtelivat sijaisisänä toimineelle enolleen ja myöhemmin viranomaisille.

Keväällä 2012

Korkein oikeus myönsi syyttäjille ja osalle asianomistajia valitusluvan 9. toukokuuta 2012. Syyttäjien valituslupahakemuksen perusteena on muun muassa asiassa hovioikeuden tuomion antamisen jälkeen suoritettu lisätutkinta. Asianomistajien valituslupahakemuksissa on kysymys vahingonkorvauksista.

Syyttäjän mukaan Auer-tutkinnassa tuli esiin useita uusia seikkoja, jotka johtivat valitusluvan hakemiseen korkeimmasta oikeudesta. Valitusluvan perusteina käytettiin muun muassa lasten kertomuksia ja niistä tehtyjä asiantuntijalausuntoja. Kerrottiin todistajasta, joka oli kertonut valojen palaneen Auerin talossa ennen henkirikosta. Anneli Auerin toiminnassa väitettiin olleen merkkejä saatananpalvonnasta, sillä Jukka S. Lahden molemmissa olkavarsissa oli ollut pistohaavoista muodostunut kuvio, jossa oli risti väärinpäin. Lisäksi saatananpalvontaa tukevat viitteet viiltelystä ja eläinten uhraamisesta. Lahden verta ja tuhkaa oli käsitelty syyttäjien mukaan saatananpalvontaan viittaavilla rituaaleilla. Syyttäjän mukaan hätäpuhelussa kuulunut miehen vaikerrus oli tullut tallenteelta eikä Auerin yöpaidasta ollut löytynyt lasinsiruja, mikä syyttäjän mukaan kuvaa sitä, että Auer oli vaihtanut paitaa ennen poliisin saapumista. Todisteina käytettiin myös Auerin vankilasta lapsille kirjoittamaa kirjettä, jossa oli piirrettynä saatananpalvontaan liittyvä symboli.

Anneli Auer tyrmistyi poliisin väitteistä ja hänen mukaansa kyse on pienten lasten kuvitelmista. Lisäksi Auer kiisti asianajajansa Juha Mannerin mukaan kaikki esitetyt syytteet. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen piti onnettomana käsittelyn venymistä ja arvioi, että syyttäjän ja poliisin yhteistyö epäonnistui. Nissisen mukaan on kaikkien etu, että korkein oikeus käsittelee tapauksen.

Auerin seksuaalirikosepäily

Auerin uudella pidätyksellä ei toistaiseksi ole tekemistä Ulvilan surman kanssa, vaan kyseessä on erillinen rikosepäily.

Auer vangittiin jälleen Satakunnan käräjäoikeuden päätöksellä perjantaina 16. syyskuuta 2011 todennäköisin syin epäiltynä törkeistä lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä, törkeästä raiskauksesta, avunannosta törkeään raiskaukseen ja kolmesta törkeästä pahoinpitelystä kahden viikon ajaksi. Auer oli ollut pidätettynä epäiltynä kyseisistä rikoksista jo aiemmin. Epäillyt teot ovat tapahtuneet vuosina 2004–2009 Raisiossa, Ulvilassa ja Turussa. Vangitsemisoikeudenkäynnissä kuultiin kahta todistajaa ja Auerin puolesta todisti hänen vanhimman lapsensa oikeudenkäyntiavustaja. Aueria syytetään neljästä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, yhdestä törkeästä raiskauksesta ja avunannosta törkeään raiskaukseen. Lisäksi Aueria epäillään kolmesta törkeästä pahoinpitelystä. Auerin ja hänen rikoskumppanikseen epäillyn helsinkiläisen taksiyrittäjän suhde alkoi miehen mukaan vuonna 2007 Suomi24-sivuston treffipalstalla. Auer pitää väitteitä järkyttävinä ja on kiistänyt teot sekä kertonut asianajajansa välityksellä, ettei rikosepäilyille ole mitään perusteita.

Helmikuussa 2012 jutun alkuperäinen syyttäjä Jouko Saario vetäytyi, koska mediassa oli noussut kohu hänen mahdollisesta esteellisyydestään. Esitutkinta, poliisin mukaan työläässä jutussa, valmistui 10. helmikuuta 2012. Syyte nostettiin 15. helmikuuta 2012 ja syyttäjinä toimivat kihlakunnansyyttäjät Paula Pajula ja Heli Haapalehto. Juttu tullaan käsittelemään suljetuin ovin.

Aiheesta muualla

• Vaasan hovioikeuden tuomio 1.7.2011
• Korkeimman oikeuden ratkaisu 2011:27 koskien keskusrikospoliisin peitetoimintaa esitutkinnassa