Olavi Huhtala
| Vilho Olavi Huhtala | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. tammikuuta 1903 Ulvila |
| Kuollut | 2. toukokuuta 1977 (74 vuotta) Helsinki |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1924–1962 |
| Komentajuudet | KTR 7 (1943–1944) |
| Taistelut ja sodat | Suomen sisällissota, talvisota, jatkosota |
| Sotilasarvo | kenraaliluutnantti |
Vilho Olavi Huhtala (1. tammikuuta 1903 Ulvila[1] – 2. toukokuuta 1977 Helsinki[2]) oli suomalainen kenraaliluutnantti.[3]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olavi Huhtalan vanhemmat olivat maanviljelijä Kalle Vilho Huhtala ja Anna Dagmar Jaakkola ja puoliso vuodesta 1936 Helvi Kyllikki Aura. Ylioppilaaksi Huhtala tuli 1921 Porin lyseosta.[1][2] Huhtala osallistui vapaaehtoisena sisällissotaan Porin Rykmentin I pataljoonassa. Hän valmistui kadettikoulusta 1924 sekä kävi sotateknilliset opinnot Teknillisessä korkeakoulussa sekä Sotakorkeakoulussa 1927-1931 (ye-upseeri 1933). Hän toimi toimistoupseerina yleisesikunnassa 1931-1936. Helsingin alueen sotateollisesta toiminnasta hän vastasi 1936-1940. Toimistopäällikkönä pääesikunnassa hän toimi 1940-1941. Hän valmistui myös diplomi-insinööriksi 1941. Jatkosodassa hän palveli aluksi KTR 10:ssä sekä KTR 1:ssä. Huhtala toimi KTR 7:n komentajana 29.9.1943-19.11.1944.
Jatkosodan jälkeen hän palasi jälleen pääesikuntaan toimistopäälliköksi. Hän toimi esikunnan tykistöosaston päällikkönä 1948-1952. Vuodesta 1953 hän toimi Puolustuslaitoksen tutkimuskeskuksen johtajana, sen jälkeen 1954-1960 pääesikunnan viestipäällikkönä ja viestitarkastajana 1960-1962. Hän oli kadettikunnan puheenjohtaja 1952–1955.[4] [5] Huhtala kutsuttiin Kadettikunnan kunniajäseneksi 23.3.1963 ja Upseeriliiton kunniajäseneksi 22.11.1968[3], puolustusvoimien palveluksesta hän erosi 1963.[2]
Ylennykset: Vänrikki 1924, luutnantti 1926, kapteeni 1931, majuri 1939, everstiluutnantti 1941, eversti 1944, insinöörikenraalimajuri 1953, kenraalimajuri 1954, kenraaliluutnantti 1961.
Huhtala oli myös urheilujohtaja, hän muun muassa toimi pitkään Suomen Miekkailuliiton puheenjohtajana.[2]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaksitoistavuotias Neuvosto-Karjala. Helsinki 1933
- Propaganda : uusi sodankäyntiväline. Otava 1937
- Kadettikunta : jäsenet 1921-1950 ; toimituskunta O. Huhtala ym. Kadettikunta, Helsinki 1951
Muita julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Propaganda, aikamme uusi sodankäyntiväline . Tiede ja ase 4/1936 [6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b L. Arvi P. Poijärvi, Ilmari Havu, Mauno Jääskeläinen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950, s. 209-210. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1949.
- ↑ a b c d Kuolleita. Helsingin Sanomat, 3.5.1977, s. 21.
- ↑ a b Kadettiupseerit 1920-1985, s. 7. Kadettikunta r.y., 1985. ISBN 951-99690-4-7.
- ↑ Otavan iso tietosanakirja 3, p. 895
- ↑ https://runeberg.org/vemochvad/1967/0222.html
- ↑ Viite julkaisuun
| ||||||||||
