Carl Enckell (kenraali)
Carl Enckell (22. lokakuuta 1839 Ulvila – 21. helmikuuta 1921 Helsinki)[1] oli Venäjän keisarikunnan armeijassa palvellut suomalainen jalkaväenkenraali. Hän toimi Haminan kadettikoulun johtajana vuosina 1885–1903.
Carl Enckellin isä oli tullihallituksen pääjohtaja, eversti Carl Gustaf Enckell. Enckell kävi Haminan kadettikoulun vuosina 1851–1858 ja valmistui luokkansa priimuksena. Valmistuttuaan upseeriksi hän palveli aluksi krenatöörirykmentissä Astrahanissa ja vuodesta 1862 Henkikaartin Moskovan rykmentissä, jonka mukana hän osallistui Puolan kapinan kukistamiseen 1863. Hän suoritti 1866–1868 Nikolain yleisesikunta-akatemian kurssin ja palveli sen jälkeen Henkikaartin yleisesikunnassa. Hänet ylennettiin 1869 kapteeniksi, 1871 everstiluutnantiksi ja 1874 everstiksi. Vuonna 1872 Enckell sai tehtäväkseen uudistaa Puolan kenraalikuvernementista laadittuja sotilaskarttoja ja 1873–1875 hän toimi komiteassa, joka suunnitteli Henkikaartin miehistön koulutusta. Vuosina 1877–1878 hän toimi Henkikaartin 3. jalkaväkidivisioonan esikuntapäällikkönä, ja osallistui divisioonan mukana Turkin sotaan. Sodan jälkeen hänet määrättiin Venäjän pääesikunnan sotatieteellisen komitean sihteeriksi, ja matkustettuaan 1879–1880 ulkomailla hän sai laatia komitealle tilastolliset esitykset eri Pohjoismaiden armeijoista.[1]
Vuosina 1881–1885 Enckell toimi vastaperustetun Suomen asevelvollisen sotaväen asioiden esittelijänä Venäjän sotaministeri Pjotr Vannovskin alaisuudessa. Hänet ylennettiin 1884 kenraalimajuriksi. Enckellin ura huipentui toimintaan Haminan kadettikoulun johtajana 1885–1903. Hän oli kadettikoulun historian pitkäaikaisin johtaja. Konservatiivinen Enckell pyrki muuttamaan kadettikoulun luonteeltaan puhtaaksi sotilasoppilaitokseksi. Kadettien keskuudessa hän ei ollut suosittu, mutta saavutti kuitenkin ajan kuluessa näiden jonkinlaisen kunnioituksen. Hänen aikanaan koululle rakennettiin uusi päärakennus, joka valmistui vuonna 1898. Saman vuonna Suomen kenraalikuvernööriksi tuli Nikolai Bobrikov, jonka aikana kadettikoulun toimintaa alettiin supistaa. Enckell turhautui, ja pyysi lopulta eroa, mikä myönnettiin syyskuussa 1903. Hänet oli 1894 ylennetty kenraaliluutnantiksi ja eronsa yhteydessä hän sai ylennyksen jalkaväenkenraaliksi. Sen jälkeen Enckell asui aluksi omistamassaan Kärbyn kartanossa Snappertunassa, mutta muutti kartanon myytyään Helsinkiin.[1]
Carl Enckell meni vuonna 1875 Pietarissa naimisiin venäläisen vaatetehtailijan tyttären Hélène Natalia Bronikowskyn kanssa. Heidän poikiaan olivat diplomaatti Carl Enckell ja kenraaliluutnantti Oscar Enckell.[1]
Enckell kirjoitti eläkepäivinään kaksiosaisen teoksen kadettikoulun historiasta ja omasta johtaja-ajastaan, mutta käsikirjoitus jäi hänen elinaikanaan julkaisematta. Svenska Litteratursällskapet julkaisi sen J. E. O. Screenin toimittamana vuonna 1990 nimellä Finska kadettkåren 1887–1903. Enckell myös käänsi ruotsiksi venäläistä klassikkokirjallisuutta, kuten Aleksandr Puškinin ja Mihail Lermontovin tuotantoa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
