Aurora Karamzin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
A. J. Perignon, Aurora Karamzinin muotokuva, 1853

Eva Aurora Charlotta Karamzin (os. Stjernvall, 1. elokuuta 1808 Ulvila13. toukokuuta 1902 Helsinki) oli sosiaali- ja diakoniatyön uranuurtaja Suomessa. Hän oli ylhäistä sukua ja näkyvä seurapiirikaunotar Suomen suuriruhtinaskunnassa. [1][2][3][4]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurora Karamzin syntyi Ulvilassa sijainneessa Saaren kartanossa.[5] Hänen isänsä oli everstiluutnantti Carl Johan Stjernvall ja äiti Eva Gustava von Willebrand, jotka molemmat olivat aatelissukua. (Eva Gustava oli Turun ja Porin läänin maaherran, Jokioisten suurkartanon omistaja Ernst Gustaf von Willebrandin tytär.) Auroran isä nimitettiin Viipurin läänin ensimmäiseksi maaherraksi vuonna 1812. Isän kuoltua 1815 tehtävään nimetystä valtioneuvos Carl Johan Walleenista tuli seuraavana vuonna myös Auroran isäpuoli. Auroran vanhemmilla oli neljä lasta, Auroran lisaksi vanhempi veli Emil, ja kaksi nuorempaa siskoa Emilie ja Aline. Eva ja Carl Walleen saivat myös lapsia.

Aurora Demidov 1830-luvun lopussa

Vuonna 1835 Aurora Stjernvallista tuli hovineiti Pietarin Talvipalatsiin. Hovineidin tärkein tehtävä oli toimia Venäjän keisarinnan avustajana. Hovinaisten päätehtävänä oli olla jatkuvasti keisarinnan lähellä, sihteerinä, ääneen lukijana ja viihdyttäjänä sekä keisarillisten lasten hoitajina [6] . Hän lopetti hovineidon tehtävänsä mentyään naimisiin vuonna 1836 satumaisen rikkaan venäläisen hovijahtimestarin Paul Demidovin kanssa.

Aurora ja Paul saivat vuonna 1839 pojan, joka nimettiin isänsä mukaan Pauliksi. Isä-Paul sairasteli paljon ja pariskunta vietti lähes koko yhteisen elämänsä eri terveyskylpylöissä Saksassa. Aurora Demidov jäi leskeksi 31-vuotiaana 1840. Hän osti isäpuoleltaan C. J. Walleenilta Espoossa sijaitsevan Träskändan kartanon, jossa hän vietti kesiään vuoteen 1895. Talvet hän vietti joko Pietarissa tai matkustellen.

Vuonna 1846 hän meni uudelleen naimisiin. Uusi aviomies oli sotilas, eversti Andrei Karamzin. Yhdessä miehensä kanssa Aurora Karamzin teki matkoja edellisen miehensä suvun omistamille kaivoksille Uralin itäpuolelle sekä Pariisiin, jossa Aurora oleskeli miehensä Andrein kanssa helmikuun vallankumouksen aikana vuonna 1848). Näillä matkoilla alkoi hänen yhteiskunnallinen heräämisensä ja hänen aloitteestaan Nižni Tagilin kaivoskaupunkiin perustettiin sekä lastenkoti kouluineen että synnytyslaitos.

Avioliitto Andrei Karamzinin kanssa päättyi 1854 tämän kuoltua taistelussa Krimin sodassa. Aurora Karamzinista tuli Helsingin kaupungissa merkittävä vaikuttaja, joka toimi Helsingin Rouvasväen yhdistyksessä ja rahoitti naisten työtupia, kouluja, lastenseimiä ja orpokoteja. Pietarissa ja Saksassa näkemiensä esimerkkien mukaisesti hän perusti vuonna 1867 Helsingin Diakonissalaitoksen. Aurora Karamzin jätti Hakasalmen huvilansa testamentissaan Helsingin kaupungille. Nykyään talo on Helsingin kaupunginmuseon toimipiste. Aurora Karamzin on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle kortteliin V4-29-2.

Nimikkopaikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurora Karamzinin vaikutuksesta kertoo se, että hänen mukaansa on nimetty monia kohteita pääkaupunkiseudulla. Lisäksi hänen syntymäkotinsa vieressä sijaitsevan Ulvilan keskiaikaisen kirkon puistossa on Karamzinin muistomerkki.[5]

Hakasalmen huvila Helsingin keskustan tuntumassa Etu-Töölössä Töölönlahden suulla.

Pääkaupunkiseudulla sijaitsevia kohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tarunhohteinen elämä, s. 17
  2. Aurora Karamzin ja hänen aikansa, s. 63
  3. Uskon ja rakkauden kylvöä, s. 35
  4. Kansallinen elämäkerrasto, Ilmari Havu, s. 125
  5. a b Ulvilan kaupunki Viitattu 27.8.2013.
  6. Antti Manninen; Aurora Karamzin oli 1800-luvulla Helsingin seurapiirien superjulkkis, Helsingin Sanomat 7.12.2008 s. A15

Triviaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aurora Karamzin. Aristokratian elämää. Espoon kaupunginmuseo. Otava 2006.
  • Aurora Karamzin ja vallan näyttämöt -näyttelyluettelo. Espoon kaupunginmuseo 2006.
  • Hero, Tiina: Kesäistä kartanoelämää Espoossa. Aurora Karamzinin arki ja juhla Träskändan kartanossa 1840–1869. Julkaisematon pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, historian laitos 2006.
  • Mikkanen, Raili: Aurora. Keisarinnan hovineito. Otava 1998.
  • Qvarnström, Ingrid: Tarunhohteinen elämä : Aurora Karamzin ja hänen aikakautensa. Suomentanut Aili Somersalo. Helsinki: Otava, 1938.
  • Saarisalo, Aapeli:Aurora Karamzin ja hänen aikansa,Wsoy, Porvoo, 1973, ISBN 951-0-00585-1
  • Wiren, Edvin: Uskon ja rakkauden kylvöä – Helsingin Diakonissalaitos 1867–1942, Wsoy, Helsinki, 1942
  • Blomstedt, Kaarlo ym.: Kansallinen elämäkerrasto. 3 osa, Porvoo, 1930

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]