Huomenlahja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Huomenlahja on aviomiehen vaimolleen hääyötä seuraavana aamuna antama lahja. Aiemmin huomenlahja saattoi olla vaikkapa lehmä, torppa, astioita tai rahaa. Nykyaikana huomenlahja on usein koru, kello tai vastaava. Myös morsiamet haluavat nykypäivänä usein muistaa tuoretta aviomiestään lahjalla.

Huomenlahjalla ei nykyään ole syvällisempää merkitystä, kuin se, että puolisot yksinkertaisesti haluavat antaa toisilleen jotain juuri alkaneen avioliiton kunniaksi. Huomenlahjan tarkoitus historiassa oli kuitenkin turvata vaimon toimeentulo mahdollisen leskeksitulon jälkeen. Huomenlahjan antaminen oli jopa säädetty lailla. Toisaalta huomenlahjaa pidettiin myös korvauksena neitsyyden menettämisestä.lähde?

Kun aviopuolisot saivat avio-oikeuden toistensa omaisuuteen, huomenlahja menetti merkityksensä. Se on kuitenkin jäänyt perinteeksi, jolla voi muistaa uutta aviopuolisoaan ensimmäisenä yhteisenä aamuna.

Huomenlahja Suomen lain mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomenlahjalla oli aikaisemmin Suomessa oikeudellista merkitystä sellaisissa avioliitoissa, jotka oli solmittu ennen 1. tammikuuta 1879. Vuonna 1879 tai sen jälkeen solmituissa avioliitoissa huomenlahja ei tullut kysymykseen alla olevien määritelmien mukaisena.

Huomenlahjan saattoi määrätä mies, omasta omaisuudestaan ja ennen vihkimistä, tulevalle vaimolleen. Lahjan sai antaa joko kiinteänä tai irtaimena omaisuutena mutta ei kummassakaan näistä lajeista yhdessä. Huomenlahjasta saatettiin määrätä myös laissa.[1]

Jos vaimo kuoli ennen miestään, huomenlahja kävi mitättömäksi. Samoin lahja mitätöityi, jos vaimo tahallaan tai törkeästä tuottamuksesta surmasi miehensä taikka huoruusrikoksen kautta oli syypää avioliiton purkautumiseen. Jos kaupungissa asuvilla aviopuolisoilla oli lapsia, huomenlahjaa ei annettu.

Jos mies kuoli eikä huomenlahjaa ollut määrätty, sai vaimo puolet siitä, mitä mies olisi enintään voinut huomenlahjaksi antaa. Lapsilla tai miehen perillisillä oli valta antaa tällainen huomenlahja oman harkintansa mukaan joko irtaimena tai kiinteänä omaisuutena. [L 1][L 2] [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hakkila, Esko (toim.): ”Huomenlahja”, Lakiasiain käsikirja, s. 203. Porvoo: WSOY, 1938.

Lakiviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Naimiskaari 9. luku 2–7 §.
  2. Asetus 27.6.1878.
Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.