Ahlainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ahlainen
Vittisbofjärd
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Pori
Ahlainen.vaakuna.svg Ahlainen.sijainti.svg

vaakuna

sijainti

Lääni Turun ja Porin lääni
Maakunta Satakunnan maakunta
Perustettu kappeliseurakunta 1691, kirkkoherrakunta 1893, itsenäinen seurakunta 1908
– emäpitäjä Ulvila
Liitetty 1972
– liitoskunnat Pori
Ahlainen
– syntynyt kunta Pori
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.1971)
– maa 183,6 km²
Väkiluku 2 445
([1])
väestötiheys 13,3 as/km²

Ahlainen (ruots. Vittisbofjärd,[2] aiemmin Hvittisbofjärd) on entinen Suomen kunta Satakunnassa. Kunta liitettiin Porin kaupunkiin vuonna 1972. Naapurikunnat lakkautushetkellä olivat pohjoisessa Merikarvia, idässä Pomarkku ja Noormarkku ja etelässä Pori. Aiemmin kunta oli etelässä myös Porin maalaiskunnan rajanaapuri. Siikaisten kanssa Ahlaisilla oli rajaa yhdessä pisteessä kunnan koilliskulmalla.

Ahlaisten kirkonkylä on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[3] Kirkonkylässä on Salomon Köykkä-Köhlströmin vuonna 1796 suunnittelema puurakenteinen Ahlaisten kirkko. Vuodelta 1832 oleva erillinen kellotapuli on C. L. Engelin suunnittelema.

Ahlaisten vaakunan suunnitteli Ilmari Sysimetsä ja se vahvistettiin vuonna 1954.[4]

Ahlaisissa toimii oma urheiluseura, nuorisoseura ja metsästysseura.[5][6][7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl Ludvig Engelin suunnittelema Ahlaisten kirkon kellotapuli.

Ahlaisten ruotsinkielinen nimi Vittisbofjärd ("huittislaisten selkä") viittaa vanhoihin huittislaisten eräomistuksiin. Ahlaisten edustalla oleva merenselkä Keikvesi on taas ollut aikanaan keikyäläisten kalavesi.

Ahlainen oli Ulvilan emäseurakuntaan kuulunut kappeli vuosina 1691–1861, jonka jälkeen se oli Noormarkun kappelina vuodesta 1861 ja oma kirkkoherrakunta vuodesta 1893. Ahlaisten seurakunta itsenäistyi 1908. Vuonna 1972 kunta liitettiin Porin kaupunkiin ja seurakunta muuttui yhdeksi Porin seurakunnista.

Ahlaisten rannikolla ja saaristossa oli aikanaan paljon ruotsinkielisiä asukkaita, mutta 1900-luvulla väestö suomenkielistyi täysin. Vuonna 1880 Ahlaisten 3 618 asukkaasta 476 oli ruotsinkielisiä,[8] mutta vuoden 1960 väestönlaskennassa kunnan silloisista 2 984 asukkaasta vain yksi oli ruotsinkielinen.[1]

Ahlaisiin asutettiin viime sotien jälkeen Hiitolan siirtoväkeä.[9]

Maantiedettä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahlaisten alueella laskee Pohjanlahteen kaksi Noormarkun puolelta tulevaa suurempaa jokea: Keikveden lahteen laskeva, Noormarkun Poosjärvestä alkunsa saava Pohjajoki (ylempänä myös nimillä Lampinjoki ja Poosjoki) ja Baablinginlahden luona mereen laskeva Eteläjoki (ylempänä Noormarkunjoki), joka saa alkunsa Noormarkun Inhottujärvestä. Nämä ovat osa Pohjois-Satakunnasta alkunsa saavan Karvianjoen vesistöä ja muodostavat tämän vesistön kaksi eteläistä lasku-uomaa. Pienempiä, pienet rannikkovesistöalueet muodostavia jokia ovat etelässä Puodanlahteen laskeva Kellahdenjoki (ylempänä Söörmarkunjoki) ja pohjoisessa, Merikarvian rajalla, lähellä Keikveden lahden suuta mereen laskeva, osittain Merikarvian puolella virtaava Uksjoki.

Ahlaisten itäosissa sijaitsevia järviä ovat Uksjokeen laskeva Uksjärvi pohjoisessa lähellä Merikarvian rajaa sekä Pohjajoen varressa entisellä Noormarkun rajalla sijaitsevat Lampinjärvi, Kivijärvi, Haapijärvi ja Poikeljärvi.

Ahlaisten edustalla Selkämeressä ovat etelässä Kolpanlahti, lännessä Pohjaselkä ja sitä pohjoisempana Baablinginlahti, Plaantunlahti, Lanskatanlahti ja Keikvesi.

Ahlaisten saarista ovat oman kylänsä muodostavat Anttoora, Pastuskeri ja Rankkuu. Muita saaria ovat muun muassa Lynaskeri, Iso-Enskeri, Gummandoora, Hamskeri ja Kiislee. Rannikolla sijaitsevia niemiä ovat Fiskee, Saantee ja Lanskata.

Ahlaisten itäosaa halkoo valtatie 8. Seututie 272 alkaa lännessä Lampaluodosta ja yhdistyy Lampin eteläpuolella valtatiehen 8. Lampin kohdalta valtatieltä erkanee yhdystie 2680, joka kulkee ensin länteen ja sitten pohjoiseen Pohjanjoen kautta Merikarviaan kirkonkylään. Tämä tieosuus on Pohjanlahden rantatien matkailutietä.

Kylät ja kulmakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahlaisissa on 9 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1967)[10]:

Kulmakuntia Ahlaisissa ovat Hara, Kankaankulma, Keikvesi, Korkeakoski, Lampinkartano, Mustalahti, Pirttijärvi, Pohjajoki (Norrland),[11] Puoda, Ristikallio, Sahakoski, Trikanmäki ja Ämttöö.

Nykyisessä Porin kaupungin tilastollisessa aluejaossa Anttoora, Bastuskär ja Lampaluoto kuuluvat Meri-Poriin, Alakylä, Kellahti, Lamppi, Rankku ja Ylikylä Pohjois-Poriin. Vuonna 2013 Alakylässä oli 408 asukasta, Anttoorassa 3, Bastuskärissä 17, Kellahdessa 241, Lampaluodossa 77, Lampissa 156, Rankussa 10 ja Ylikylässä 453.[16] Näiden tietojen perusteella entisen Ahlaisten kunnan alueella olisi 1 365 asukasta.

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahlaisten alueen ainoa taajama on Ahlaisten kirkonkylä, jossa vuoden 2011 lopussa oli 401 asukasta.[17] Vuoden 1960 väestönlaskennassa Ahlaisten taajamia olivat Alakylä ja Ylikylä. Alakylässä oli 392 asukasta 1,7 neliökilometrin alueella ja Ylikylässä 255 asukasta 2,0 neliökilometrin alueella.[18] Vuoden 1970 väestönlaskennassa taajamat olivat yhdistyneet Alakylä-nimiseksi taajamaksi, jossa oli 463 asukasta ja jonka pinta-ala oli 2,22 neliökilometriä.[19] Vuoden 1990 väestönlaskennassa taajama oli myös nimeltään Alakylä. Tuolloin siellä oli 509 asukasta, ja sen pinta-ala oli 3,9 neliökilometriä.[20]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Ahlaisten väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970.

Ahlaisten väestönkehitys 1880–1970
Vuosi Asukkaita
1880
  
3 618
1890
  
4 098
1900
  
4 107
1910
  
4 313
1920
  
3 990
1930
  
3 948
1940
  
3 348
1950
  
3 598
1960
  
2 984
1970
  
2 438
Lähde: Tilastokeskus.[21]

Tunnettuja ahlaislaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Suomen tilastollinen vuosikirja 1971 (PDF) (sivu 12) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 29.11.2013.
  2. a b c d e Svenska ortnamn i Finland Kotus. Viitattu 26.11.2012.
  3. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY Museovirasto. Viitattu 29.11.2013.
  4. Mitä-Missä-Milloin 1968, s. 134. Otava 1967, Helsinki.
  5. Ahlaisten Urheilijat Viitattu 29.11.2013.
  6. Ahlaisten nuorisoseura ry Viitattu 29.11.2013.
  7. Ahlaisten Metsästysseura Viitattu 29.11.2013.
  8. Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1885 (PDF) (sivu 5) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 29.11.2013.
  9. Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 127. Otava 1950, Helsinki.
  10. a b c d e Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 1, Ahlainen – Hausjärvi, s. 1. Porvoo: WS, 1967.
  11. a b c d e f g Waldenström, Stellan: Vittisbofjärds svenska ortnam och bebyggelsehistoria. Pori: Svenska kulturfonden i Björneborg, 2009. ISBN 978-952-92-5980-9.
  12. Anttoora Paikkatietoikkuna. Viitattu 29.11.2013.
  13. Pastuskeri Paikkatietoikkuna. Viitattu 29.11.2013.
  14. Lamppi Paikkatietoikkuna. Viitattu 29.11.2013.
  15. Rankkuu Paikkatietoikkuna. Viitattu 29.11.2013.
  16. Konsernihallinto, Taloushallinto: Porin kaupungin tilastollinen vuosikirja 2013 (PDF) (3.6 Väestö osa-alueittain ja kaupunginosittain vuosina 2004–2013, sivut 14–15) toukokuu 2013. Porin kaupunki. Viitattu 29.11.2013.
  17. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Viitattu 22.3.2013.
  18. Yleinen väestölaskenta 1960 II: Väestön ikä, siviilisääty, pääkieli ym.. Suomen virallinen tilasto VI C:103. Helsinki: Tilastollinen päätoimisto, 1963.
  19. Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. Suomen virallinen tilasto VI C:104. Helsinki: Tilastokeskus, 1976.
  20. Taajamat 1990. Väestölaskenta 1990: Osa 11. Helsinki: Tilastokeskus, marraskuu 1992. ISBN 951-47-6528-1.
  21. Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 1, Ahlainen – Hausjärvi, s. 1–4. Porvoo: WS, 1967.
  • Heino, Ulla: Ahlaisten historia. Pori: Satakunnan kirjateollisuus, 1979. ISBN 951-99220-1-6.
  • Jokinen, Kaisu: Kirkko keskellä kylää : Ahlainen, näköaloja ajatelmin ja kuvin. Pori: Nanofax, 2008. ISBN 978-952-92-4155-2.
  • Saukko, Terttu (toim.): Lindu lendää...: Ahlaisten murrepiirin pakinoita. Ahlainen: Ahlaisten murteen piiri, 2011.
  • Waldenström, Stellan: Vittisbofjärds svenska ortnam och bebyggelsehistoria. Pori: Svenska kulturfonden i Björneborg, 2009. ISBN 978-952-92-5980-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ahlainen.