Hugo Richard Sandberg
Hugo Richard Sandberg eli ”Samperi” (4. kesäkuuta 1849 Lappi Tl – 2. lokakuuta 1930 Tammisaari) oli kauppaneuvos (1912) ja Kemi-yhtiön pitkäaikainen (1893–1914) metsäpäällikkö, josta käytettiin lempinimeä ”Lapin leivän isä”. Nimitys viittaa hänen merkitykseensä työllistäjänä, ”leivän” eli toimeentulon takaajana. Samaa nimitystä on käytetty myös hänen johtamastaan yhtiöstä.[1]
Nuoruusvuodet ja tulo metsäpäälliköksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sandbergin vanhemmat olivat rovasti Henrik Sandberg ja Helena Sofia Willberg ja puolisot vuodesta 1877 Elisabet Lindborg (k. 1913) ja vuodesta 1926 Elin Matilda Lindborg. Sandberg valmistui ylioppilaaksi Vasa gymnasiumista 1871 ja metsänhoitajaksi Evon metsäkoulusta 1876. Hän toimi aluemetsänhoitajana Lapissa ensin vuodesta 1880 Kemijärvellä ja sitten vuodesta 1884 Ylitorniolla. Vuonna 1893 Sandberg valittiin vastaperustetun Kemi-yhtiön metsäpäälliköksi. Hänen asemapaikkanaan oli ensin Kemijärvi, mutta hän muutti jo parin vuoden kuluttua Rovaniemelle, jossa asettui norjalaisen puutavaramiehen Terje Olsenin rakennuttamaan Konttisen kartanoon.[1][2]
Valtiopäivämies[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sandberg oli Tornion tuomiokunnan edustaja talonpoikaissäädyssä valtiopäivillä 1900.[3] Hän pyrki erityisesti ajamaan rautatien rakentamista Rovaniemelle, mikä toteutui vuonna 1909. Rovaniemellä Sandberg oli perustamassa yhteiskoulua 1906, tuki paikallista urheiluseuraa Jyryä, oli hankkimassa sähkövalaistusta sekä kannatti Rovaniemen kauppalaksi muuttamista 1912.
”Iso-Samperi” ja työläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsäpäällikkönä Sandberg pyrki kitkemään savotoilta juopottelua, kortinpeluuta, tappeluita ja muuta epäjärjestystä. Hän ei kuitenkaan ollut kiinnostunut metsätyömiesten työolojen, terveydenhuollon ja majoituksen parantamisesta ja suhtautui negatiivisesti heidän ammatilliseen järjestäytymiseensä ja työväenliikkeeseen yleensä. Talvella 1906 Kemi-yhtiön työmailla Sodankylässä ja Sallassa alkaneen Pohjolan tukkityöläisten lakon yhtiö mursi rikkurien ja työsulun avulla. Lakkoliikehdintä jatkui kuitenkin vuoteen 1909 saakka.[4]
Nuortin konesavotta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Nuortin konesavotta
Sandbergin uran kohokohdaksi muodostui hänen aloitteestaan 1913 käynnistynyt Nuortin konesavotta. Saadakseen vedenjakajan takana olevan Nuortitunturin alueelta leimatut puut Kemijoen vesistöön Sandberg tilasi Yhdysvalloista kaksi telaketjuilla kulkevaa höyryveturia eli lombardia, jotka vetivät tukit reellä ennalta valmisteltuja tieuria pitkin Kemijoelle. Konesavotta osoittautui kuitenkin kustannuksiltaan kalliiksi, ja veturien varaosien puute saattoi usein pysäyttää kuljetukset. Metsähallituksen leimaamista 350 000 rungosta saatiin Kemijoen rantaan vajaa puolet, ja Karihaaran sahalla Nuortin puu oli viidenneksen kalliimpi runkoa kohti kuin Kemi-yhtiön muualta hankkima puu. Sandberg joutui siirtymään eläkkeelle metsäpäällikön virasta vuonna 1914, mutta jäi kuitenkin asumaan Rovaniemelle vuoteen 1924 saakka.
Aavasaksa Oy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erottuaan Kemi-yhtiön palveluksesta Sandberg perusti Aavasaksa Oy -nimisen yhtiön, johon myös osakeanteja järjestänyt helsinkiläinen sijoitusyhtiö Emissioni Oy sijoitti pääomaa. Yhtiön puuhiomo valmistui Ylitornion Tengeliöön 1919. Toiminta oli kuitenkin tappiollista, sillä hiomon vuosituotanto oli pieni, noin 6 000 tonnia, ja valmis puuhioke jouduttiin kuljettamaan ensin koskiveneillä alas Tornionjokea, lastaamaan sitten Ruotsin puolella rautatievaunuihin ja vielä siirtämään suomalaisiin rautatievaunuihin. Aavasaksa Oy joutui lopettamaan toimintansa parin vuoden kuluttua. Sandbergille jäi kuitenkin huomattava maaomaisuus; vuonna 1925 hän omisti Lapissa ja Peräpohjolassa 26 tilaa, joiden yhteenlaskettu pinta-ala oli 4 750 hehtaaria. [5] [6]
Toiminta jääkäriliikkeessä ja sisällissodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eläkevuosinaan Sandberg osallistui jääkärivärväykseen ja otti osaa Suomen sisällissotaan valkoisten puolella Rovaniemen seudulla. Muutettuaan pois Rovaniemeltä 1924 Sandberg asui ensin Mikkelin lähellä ja viimeksi Helsingissä.
Metsästäjä ja kirjailija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sandberg oli koirien, erityisesti suomenpystykorvien kasvattaja ja innokas karhunmetsästäjä. Hän kaatoi elinaikanaan yli neljäkymmentä karhua. Sandberg julkaisi myös pari kirjaa hiihtourheilusta: Hiihtourheilu Suomessa (1891) ja Den finska skidan i sporten och idrottens tjänst (1894).[7] Vuonna 1908 Sandberg rakennutti Samperin kämppänä tai Pöyliön pirttinä tunnetun erämaapirtin Pöyliöjärven rannalle neljä kilometriä Rovaniemeltä etelään. Hän asui siellä useina kesinä ja istutti muun muassa kaloja Pöyliöjärveen.[8][9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Biografia-sampo: Hugo Richard Sandberg Viitattu 6.2.2021.
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899: Sandberg Hugo Richard Viitattu 6.1.2021.
- ↑ Viljo Hytönen: Talonpoikaissäädyn historia. II Osa: Säädyn jäsenet, sihteerit ja tulkit, s. 252–253. Helsinki: Otava, 1926.
- ↑ Työväen arkisto (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Tapio Karjalainen: Puutavarayhtiöiden maanhankinta ja -omistus Pohjois-Suomessa vuosina 1885-1939. Historian laitos, Oulun yliopisto 2000
- ↑ Pörssitieto: Aavasaksa Oy
- ↑ Samperi.com (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Lapin leivän isän kämppä myynnissä – Hugo Sandberg rakennutti pirtin Pöyliöjärven rannalle 113 vuotta sitten, Lapin Kansa 1.1.2021
- ↑ K. I. Karttunen : Vanhan urheilijan ja erämiehen pakinoilla, Urheilija : suomalaisten loistojulkaisu, 01.01.1928, nro 5, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vesterinen, Jukka: ”Lapin kuningas Hugo Richard Sandberg”, Metsäkoneita Suomessa ja Suomesta 1910–2000: missä ääntä, siellä voimaakin, s. 18–19. Helsinki: Alfamer, 2011. ISBN 978-952-472-105-9.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- K. I. Karttunen : Vanhan urheilijan ja erämiehen pakinoilla, Urheilija : suomalaisten loistojulkaisu, 01.01.1928, nro 5, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||
